Vpj Hanna-Leena Mattila: Peruskoulujen arkea parannetaan – inkluusion tavoitteiden toteutumista arvioitava rehellisesti

Puoluekokous2018 2 yläkuva iso 7.jpg
Keskusta.fi / Uutisia / Uutiset / Vpj Hanna-Leena Mattila: Peruskoulujen arkea parannetaan – inkluusion tavoitteiden toteutumista arvioitava rehellisesti
18.9.2019 13:51
koulu-luokka-2.jpg

Budjettiriihessä päätetty perusopetuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelma on myönteinen ratkaisu koulujen arkeen niin oppilaille kuin opettajille.

Suomen kouluissa moni asia on hyvin, mutta myös ongelmia on. Oppimiserot ovat kasvussa. Liian monessa koulussa on rauhatonta ja liian moni opettaja tekee töitä jaksamisensa rajoilla.

 Hallituksen budjettiriihessä päätetty perusopetuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelma on myönteinen ratkaisu koulujen arjen parantamiseksi niin oppilaiden kuin opettajien näkökulmasta.

 Päätös vastaa Keskustan pitkäaikaista tavoitetta laittaa koulutuksen perustaa kuntoon. Esiopetuksen ja peruskoulun ensimmäisiin vuosiin ja opettajien työn tukeen tarvitaan lisää voimavaroja. Yksikään lapsi ei saisi joutua etenemään koulutiellään ilman riittäviä perustaitoja, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.

 Nyt perusopetukseen osoitetaan 180 miljoonaa euroa ja varhaiskasvatukseen 125 miljoonaa euroa lisärahaa. Uskon, että ne auttavat parantamaan oppimistuloksia, edistämään koulurauhaa ja opettajien jaksamista sekä huolehtimaan koulutuksen tasa-arvosta. Jokaisella lapselle taataan myös mahdollisuus harrastukseen koulupäivän yhteydessä.

 Lisäpanostukset eivät yksin riitä. Suomessa tarvittaisiin laajempaa keskustelua perusopetuksen tilasta. Jostain esimerkiksi Pisa-tulosten heikkeneminen kertoo.

 Anderssonin neuvonpidolle

tarve

 Olen esittänyt, että opetusministeri Li Andersson (vas.) kutsuisi lähiaikoina niin vanhempia, opettajia, asiantuntijoita kuin päättäjiäkin yli puoluerajojen yhteiseen neuvonpitoon siitä, mitä ratkaisuja tarvitaan. Kaikilla meillä on varmasti yhteinen tavoite turvata lapsille ja nuorille yhtäläinen oikeus laadukkaaseen perusopetukseen, tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja sydämensivistykseen.

 On tärkeää, että myös kymmenisen vuotta käytössä olleen ns. inklusiivisen mallin tavoitteiden toteutumista arvioidaan ja tehdään tarvittaessa myös johtopäätöksiä.

 Tosiasia on, että inkluusiosta on tullut monessa kaupungissa ja kunnassa säästökeino. Kun voimavaroja ei ole ollut riittävästi, liian monessa koulussa lopputulemana on väsyneitä opettajia ja riittävää oppimisen tukea vaille jätettyjä oppilaita. Tämä tilanne on ratkaistava.