Keskustan Etelä-Hämeen piirin syyskokous

Puoluekokous2018 2 yläkuva iso 7.jpg
Keskusta.fi / Etelä-Häme / Suomeksi / Uutisarkisto / Keskustan Etelä-Hämeen piirin syyskokous

Keskustan Etelä-Hämeen piirin syyskokous 21.11.2017

Juteinitalon aulassa käytiin vilkasta keskustelua mm. teollisuusliiton puheenjohtajan palkankorotuksesta, joka keskustelijoiden mielestä oli aivan kohtuuton. Aiheuttaa eriarvoisuuden tuntoja jäsenissä ja myös muissa asian tiimoilta mukana olleissa. Keskustelun aikana myös todettiin, että jos piirin parissa näin tapahtuisi, ymmärtämystä eroavia kohtaan riittäisi. Peräänkuulutettiin tasa-arvoa.

Keskustelu Sini Rautasen kanssa viestinnän nykytilanteesta piirissä avasi yhden päivän teemoista. Viestinnän vähyys tai sen kohdistamisongelmat nousivat esille. Työskenneltyään Hamk:in viestinnänopettajana hän pani merkille sen kuinka toivottavaa olisi ottaa somen kanavat kattavasti haltuun. Hän toivoi myös että piirissä otettaisiin huomioon suunnitelmallisesti internet viestinnän sisällön suunnittelu.
Sini ehdotti myös henkilökuvan tekemistä pitkän linjan keskustanaisesta Aino Lampisesta. Aikalaisten ajankuvaa menneestä tähän päivään. Yhtä lailla tulisi kehittää keskustelua Keskustan nykytilan vaikka viikoittaisella uutiskirjeellä, joka tulisi esimerkiksi sähköpostiin.

Itse kokous aloitettiin auditoriossa yhdeksän jälkeen ”Hämäläisten laululla”. Sitä seurasi Juha Sipilän videotervehdys, jossa Sipilä kuvasi hallituskauden alkua raskaaksi, mutta pikkuhiljaa nousuun päin matkalla. Mielenkiintoiseksi teki tervehdyksen kuvaus lentotermein. Matkustajien 2015 ”pahoinvoinnista” tämän hetkiseen ”sopivaan nousukiitoon”. Korosti myös sitä, ettei nousukiito voi olla liian nopeaa. Yhdeksi loppukauden tärkeimmäksi teemaksi nosti SOTE uudistuksen loppuun viennin. Hän piti malttia tärkeänä uudistuksia päätettäessä, että saadaan varmasti kaikki suomalaiset mukaan. Peräänkuulutti myös tulevien presidentinvaalien tueksi keskustalaisten yhtenäisyyttä ja tukea Vanhaselle. Tervehdys kaiken kaikkiaan oli sopivan mittainen ja selkeä.

Seuraavaksi Hattulan uusi kunnanjohtaja toi paikkakunnan terveiset ja kertoi 150-vuotis juhlavuoden suunnitelmista. Otti puheessa huomioon maakuntauudistuksen merkityksen kunnille. Se tulee olemaan jopa varsin suuri tekijä kunnan olemassaololle. Mikä on Hattulan rooli uudistuksen puitteissa?

Kokouksen pääpuhuja Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurvinen saapui hieman myöhässä, mutta juuri sopivasti paikalle. Piirin puheenjohtaja Timo Silván aloitti heti sopivasti samaan kohtaa oman osuutensa. Puheessaan aluksi hän herätti huomiota Sipilän ja Keskustan jatkuvaan lyömiseen julkisissa medioissa. Mainitsi sen, että sosiaalisen median merkitys erottaa totuus ja kohu-uutinen on olennainen osa sähköistä viestintää. Herätteli myös Etelä-Hämeen keskustaväkeä vaalityöhön. Presidentin vaalien jälkeen ollaan jo heti maakuntavaalien kynnyksellä. Piti Vanhasen roolia vakaana ja uskottavana presidentinvaaleissa ja siksi hyvänä pohjatyönä tuleville maakuntavaaleille, mitkä hän olisi yhdistänyt eduskuntavaalien kanssa.

Loppupuheessaan hän puhui kaupunkien raha-asioiden päättämisestä suhteessa maaseutuun. Kaupungit päättävät omistaan kuten maaseutukin. Oli sitä mieltä, että maaseudulla kyllä pärjätään, päätettiin kaupungissa sitten mitä tahansa, mutta ilmaiseksi ei tule sekään. Kehitystyö on ns. kaupunkipolitikoitunut.

Kokous jatkui pöytäkirjan mukaisesti sihteerin ja pöytäkirjan tarkastajien valinnalla. Paikalla oli virallisia edustajia 46 ja kokous todettiin päätäntävaltaiseksi.
Alkuun myönnettiin uutena asiana Santerin kynäpalkinto ansioituneelle kirjoittajalle. Kunniakirjan ja palkinnon sai tänä vuonna Teemu Miettinen ansioiduttuaan 15 vuoden ajan kirjoittaessaan lukemistaan tietoteoksista.

Poliittisen keskustelun avasi varapuheenjohtaja Antti Kurvinen. Hän kuvasi puhettaan kysymys/vastaus tyyppiseksi. Alkuosassa puhettaan hän otti esimerkiksi tapauksen Jan Vapaavuori. Hän kuvasi Vapaavuorta taitavaksi politiikoksi, mutta vain suurimman kunnan kunnanjohtajaksi. Vertasi siinä kohtaa tilannetta asetteluun muu maa vastaan Helsinki.
Suomalaisia on kuitenkin suhteellisen vähän ja turistit pitävät Helsinkiä kuitenkin viehättävänä pienkaupunkina globaalisesti ajateltuna.
Suomen vahvuudet ovat puhdas vesi, ilma ja luonto. Ja sitä kautta tuotteiden puhtaus. Nämä ovat niitä strategisia menestystekijöitä. Tietynlainen megalomaanisuuden minimointi olisi tervetullutta helsinkiläisessä politikoinnissa.

Toisena aiheena hän esitti kysymyksen, miten suhtautua presidentinvaaleihin? Kannattaako kuluttaa rahaa, koska seuraava presidentti on jo käytännössä valittu. Tärkeimpinä tehtävinä presidentillä on johtaa hallituksen kanssa ulkopolitiikkaa ja toisena tärkeänä ominaisuutena hän piti sitä, että presidentti on arvojohtaja. Ei ole yhdentekevää kuka sitä hoitaa. Siksi kaikilla vaaleilla myös presidentinvaalien jälkeenkin on merkitystä.

Niinistöä hän piti täysin kokoomuksen organisaation tukemana ja siksi käytännössä porvariehdokkaana kuin taas Vanhanen on maltillinen keskustalainen. Jokainen ääni Niinistölle on kokoomukselle. Hän vertasi mielenkiitoisesti maakunta- ja eduskuntavaaleissa piilevästä ”Troijan hevosesta”, joka juontuu tästä asettelusta. Vanhanen on Kurvisen mielestä ainoa ehdokas, joka on puhunut alueellisista tasa-arvo tekijöistä ja toi esille esimerkkinä ruuan omavaraisuus kysymyksen. Siitä voi tulla tulevaisuudessa turvallisuuskysymys.

Kolmantena kysymyksenä hän esitti, mikä on keskustan nykytila ja tulevaisuus?
Suomen talous on saatu nousuun kymmenen vuoden jälkeen vaikeiden, kipeiden ja jopa ristiriitaisten päätösten myötä. Siitä ei tyylipisteitä saada, mutta tulos on parempaan päin. Tilanne olisi ollut edessä, vaikka hallitus olisi muodostettu kenen tahansa kanssa.

Tavoitteena on ollut se, että kaikki suomalaiset pääsevät osaksi tätä nousua, kaikki kansanosat. Esimerkkinä hän otti sen, kuinka laajaan työryhmätyöskentelyyn oli avoin työnhaku ja kuinka paljon haki erilaisia hakijoita töihin. Se oli vilkasta.

Lopuksi hän viittasi Suomen 100-vuotis juhlavuoden kääntymistä loppua kohden, haluten jakaa oikeudenmukaisuuden viestiä kaikille suomalaisille. Mielenkiintoisena yksityiskohtana hän otti esille sen, että epävirallinen itsenäistymispäivä olisi ollut 15.11. jolloin eduskunta aloitti keskustelun itsenäistymisen mahdollisista seurauksista.
Santeri Alkio korosti silloin vallan kuuluvan kansan valitsemalle eduskunnalle.
Silloin oli kolme ”teesiä” ajatukselle itsenäisyydestä: Itsenäisyys, tasavalta ja eheytys. Pätevät tänäkin päivänä.

Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila aloitti puheensa kehumalla pohjalaista itsetuntoa viitaten Antin esitykseen. Johdatellen puhettaan kohti ilmastonmuutoksen mukana tuomaa elinvoimaisen maatalouden ylläpidon merkitystä.
Jos tuotanto alenee liian alas, on uudelleen herättely asiantuntijoiden mukaan lähes mahdotonta. Anttilan mielestä tulisi asettaa elin valvomaan, ettei näin pääse käymään.

Anttila mainitsi lähes ohimennen, että eduskunnan suurin työ loppuvuodelle on budjetista päättäminen. Ja jatkoi siitä jouhevasti Lännen Median tyyliin kritisoida ja lähes ajaa nurkkaan Sipilä ja hänen politiikkansa. Hän myös mainitsi valiokuntatyöskentelyn EU:n uudistusten parissa. Osa kannattaa liittovaltio ajatusta ja osa tulonsiirto unionia, joka käytännössä tarkoittaisi, että pohjoinen maksaisi etelän maksuongelmat.

Sirkka-Liisa kritisoi oppositiopolitiikkaa, joka pyrkii kyseenalaistamaan ihan kaiken sen kummemmin perustelematta syitä. Peräänkuulutti rakentavaa kritiikkiä. Samaan henkeen kehui Sipilän maltillista tapaa tehdä työtään, eikä turhaan pidä ääntä tekemisistään.
Sitä arvostetaan EU:ssa.

Yhtenäinen linja ja näkemys on oltava voimakas eduskunnan tukemassa hallituksen politiikassa.

Anttila toi esille huolensa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Hän piti syynä selkeästi kotiolosuhteita. Pienentyneet tulot ja alkoholin käyttö heijastuvat lasten ja nuorten luonteen kehityksessä. Siitä syystä hän ei pidä alkoholilain muutosta niin yksinkertaisena asiana kuin vain hinnan nousu. Korosti myös varhaiskasvatuksen merkitystä ja sitä ettei sieltä voi varoja kovinkaan paljoa leikata.

Anttilan puheen jälkeen käytiin hitaasti liikkeelle lähteneiden puheenvuorojen aikana perustelevaa ja osittain jopa kiihkeää mielipiteiden vaihtoa.
Poliittisen keskustelun aikana puheenvuoroissa huomioitiin mm. yhtenäisyyden olemassaolosta, onko sitä. Esimerkiksi SOTE-uudistuksen puitteissa. Oltiin huolissaan maakuntien elinvoimaisuuden heikentymisestä. Miten uudet tuulet kohtaavat jo toimivat perusasiat keskustalaisessa politiikassa.
Maakuntavaltuuston tulevista paikoista keskusteltiin, miten ne jakautuvat. Keskittäminen on liian ankaraa ja siksi meinaa ns. rivit rakoilla.

Timo Kaunisto mainitsi mielenkiintoisesti puheenvuorossaan median roolista, että kokeneet toimittajat kuitenkin ovat pysyneet asiassa ja arvioineet tilanteen varsin hyvin. He eivät yritä tehdä mitään ”agenttitarinaa” vaan pysyttelevät asiassa. Ja Vapaavuoreen hän viittasi sillä, että hänellä on mökki Hattulassa. Sitä kautta puhui ns. kahden paikan kansalaisuudesta, että vaikka asuu kaupungissa, niin haluaa myös maaseudun rauhaan aika ajoittain ja sitä kautta maaseutukeskuksiin kirjoille. Lopuksi viittasi 1970-luvulla alkaneeseen vihreään aaltoon Keskustan piirissa ja nyt olisi samalla tavalla aika saada uutta aaltoa ja kannattajapohjaa.

Johanna Häggman aloitti puheenvuoronsa huolehtimalla terveydenhoitolain liiallisesta keskittämisestä, otti esimerkiksi kotipaikkakunnan Forssan erityissairaanhoidon alasajot.
Säästöt ovat hänen mielestä tavoiteltavia, mutta kuntatasolla kulurakenne nousee. Sitä myötä joudutaan tekemään muitakin paikallisten terveyspalvelujen leikkauksia. Siitä seuraa taas se, että joudutaan ostamaan palvelut kauempaa.
Mielenkiintoisena pointtina hän nosti sen, että keskustaa pidetäisiin ekologisena puolueena. Erään kyselyn, johon osallistui yli 4000 vastaajaa, mukaan Keskustaa ei pidetä ympäristöystävällisenä eikä kaikkien vaan hyvätuloisten puolueena, pikkukokoomuksena.
Tässä kohtaa hän korosti viestinnän merkitystä, että saataisiin haluttu viesti kentälle.
Aikoinaan lähtiessä mukaan toimintaan Johanna ei pitänyt itseään poliittisena, mutta nyt on. Hän vertasi mitä Keskusta oli silloin ja nyt. Oikeistolainen?

Muiden puheenvuorojen aikana nostettiin jopa ronskienkin sanakäänteiden kautta esille eri asioita. Esimerkiksi yhdessä puheenvuorossa kuvailtiin Keskustaa hyvää tavoittelevaksi, mutta huonosti sitä esille tuovaksi. Keskustalaiset ovat Trumpin äänestäjiä, jumalaan uskovia, jotka eivät usko maatilojen enää tuottavan ja ovat siksi katkeria. ” Niin asia on, jos se siltä näyttää!” Tosiasiat ovat tunnustettava. Miten siitä eteenpäin?

Varapuheenjohtaja kommentissaan otti SOTE-uudistus huolen mukaan Meri-Lapin ratkaisussa. Ei pitänyt sitä välttämättä hyvänä ja korosti että palvelutason on turvattava koko maa. Tuli uudistusta tai ei yksityinen sektori tulee lisääntymään alalla. Yritys on ylläpitää edes jonkinlainen julkinen terveydenhuolto, joka on haasteellista. Kaksoiskuntalaisuudesta hän mainitsi metsää omistavat kaupunkilaiset.
Saavutetuista hyvistä päätöksistä hallituskaudella hän nosti esimerkiksi perustulon, alentuneet varhaiskasvatusmaksut, huoltajakorotukset opiskelijoille ja takuueläkkeen.
Sirkka-Liisa kommentoi tähän, että edellisen kerran vastaavassa tilanteessa 1991, jätettiin kaikki heikkotuloiset rajoituspäätösten ulkopuolelle ja niin olisi pitänyt tehdä nytkin. SOTE-uudistuksen tekeminen lähti hänen mielestä väärästä päästä, kun se olisi pitänyt keskittää perusterveydenhuoltoon.

Muissa puheenvuoroissa haettiin positiivisen asenteen kautta katsetta eteenpäin. Keskusta on edistysliike. Täytyy tarjota äänestäjille tulevaisuuden näkymä eikä jäädä valittamaan. Se ei auta. Kukaan ei halua tulla kokoukseen pitämään ikävää. Ollaan tyytyväisiä saavutuksiin ja jatketaan siitä eteenpäin. Otettiin myös esille turha Vapaavuoren esille tuonti, kun tulisi keskittyä omiin asioihin. Myös tulisi välttää kaupunki maaseutu vastakkain asettelua. Mennään itse tekemään.

SOTEssa tärkeintä tulisi olla potilas. Esimerkiksi alueellisessa päätöksen teossa keskittyminen herätti huolta. Esimerkkinä otettiin jätehuollon kilpailutus Lopella, jonka vei yksi isoista. Paikallishuolista mentiin puheenvuoroissa joustavasti viestinnän puolelle, jonka tilasta ja laadusta keskusteltiin. Tärkeänä pidettiin siihen kouluttautumista omalla porukalla. Siihen viitaten käytti Sini Rautanen puheenvuoronsa aloittaen: ”On ihanaa, kun aikuinen nainen sanoo kuinka asiat ovat”. Kyseenalaisti naisten roolia, tiedusteli missä he ovat? Peräänkuulutti perhehuollon tilaa ja miesten liiallista alkoholin käyttöä. Viestinnässä hän korosti imagon kehittämistä.

Antti Kurvinen piti keskustelua rakentavana ja sisällöltään hyvänä. Viestinnän kehitys nousi myös loppupuheenvuorossaan esille. Hän piti sitä hieman aliresurssoituna, mutta tärkeänä. Selkeä viesti, mitä halutaan kertoa. Ongelmana oli myös viestinnän ulkoistaminen, kun sen pitäisi pysyä omien tuottamana. ”Jokainen meistä on viestittäjä”.

Juha Iso-Aho ehdottikin tähän kohtaan, että puolueelle tehdään selkeä viestintästrategia ja sitä kautta edetään. Hän korosti omassa puheenvuorossaan vaalityön merkitystä tässä kolmiloikka tilanteessa presidentinvaaleista eduskuntavaaleihin, jokainen luo pohjaa seuraavalle. Piirillä on 3000 euron viestintäbudjetti presidentinvaalityöhön.

Vaaliehdokasaikataulutuksesta käytiin keskustelua ja siitä tuli ehdotuksia, mutta edetään aiemmin tehdyn suunnitelman mukaisesti. Viestinnän koulutustapahtumia esitettiin järjestettäväksi 1-2 ja niihin toivottiin osallistujia.

Oli lounastauon aika, jonka jälkeen käytiin äänestykset lävitse eri paikoista.

blog comments powered by Disqus