KESKUSTAN TYÖREFORMI

30.11.1998

Työreformi -
KESKUSTAN
UUDISTUSOHJELMA
TYÖN ANTAMISEN JA
TYÖN TEKEMISEN
HELPOTTAMISEKSI


Työreformi on laaja uudistuskokonaisuus.Työn antamisen ja työn tekemisen ehtoja on parannettava useilla yhtäaikaisilla ja samansuuntaisilla uudistuksilla. Niitä tarvitaan sosiaaliturvassa, sen rahoituksessa, verotuksessa ja työmarkkinoiden pelisäännöissä. Samoin on työn antamisen byrokratiaa karsittava ja elinkeinopolitiikassa suosittava pienyrittämistä ja palveluyrittämistä erityisesti.

Uudistuksia tarvitaan, jotta työn antaja ja työtä tarvitseva työtön voivat paremmin kohdata työmarkkinoilla. Työllisyyttä parantavilla uudistuksilla voidaan turvata hyvinvointiyhteiskunta ja sen palvelut, helpottaa työuupumusta ja keventää verotusta. Tämä on sekä palkansaajan, yrittäjän että työttömän etu.

Pienyrityksissä on työtä tarjolla. Suomeen mahtuisi kymmeniä tuhansia uusia pienyrityksiä ja itsensä työllistäviä kansalaisia etenkin palvelualoille. Kuitenkin työttömyyskortistossa, erilaisilla kursseilla ja tukityöllistämistoimenpiteiden piirissä on edelleen yli 600.000 suomalaista. Tämä ns. laaja työttömyys on oikea luku, kun arvioidaan työttömyyden aiheuttamaa rasitusta valtion ja kuntien taloudelle.

Laajaa työttömyyttä vähentämällä myös valtion ja kuntien taloudet parhaiten tasapainottuvat ja velkaa päästään maksamaan pois. Näin myös hyvinvointipalvelut voidaan parhaiten turvata ja estää kansan kahtiajakautuminen. Jos työttömyyden valtiontaloudelle aiheuttama rasitus säilyy korkeana, Suomi on tuomittu jatkuvaan leikkauskierteeseen, joka vähin erin romuttaa hyvinvointivaltion ja kasvattaa leipäjonoja.

Erityisen tarpeelliseksi työllisyyttä parantavan uudistusohjelman tekee se, että talouden nopean kasvun jatkuminen lähivuosina on epävarmaa. Uusia työpaikkoja on kyettävä luomaan myös hitaamman kasvun oloissa.

Lipposen hallitus on vakauttanut palkka- ja inflaatiokehitystä sekä leikannut valtion menoja sekä kannustanut osaamista ja tietotaitoa. Tämä politiikka ei kuitenkaan yksin riitä. Vakauttamisen, osaamisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamisen ohella tarvitaan uudistusohjelmaa, joka helpottaa työllistymistä myös kotimarkkinoilla ja palveluissa. Kansainvälisillä markkinoilla Suomen kilpailuvaltti on totta kai korkea osaaminen. Kaikki eivät kuitenkaan halua eivätkä kykene atk-insinööreiksi tai monitaitoisiksi superosaajiksi. Suurteollisuudessa lisäksi automaatio vähentää työpaikkoja.

Nyt vähemmän osaavat kansalaiset syrjäytyvät pitkäaikaistyöttömiksi, eläkeputkiin ja kurssikierteeseen. Heille Keskusta haluaa tarjota mahdollisuuden työn tekoon ja osallisuuteen. Tämä helpottaa myös muiden verorasitusta ja työuupumusta.

Keskustan työreformi ei esitä ratkaisuksi vähimmäispalkkojen alentamista vaan työnantajan maksamien kustannusten ja työntekijän käteen jäävän rahasumman välisen kuilun eli verokiilan kaventamista. Työn antamisen kustannuksia ovat palkan ohella työnantajamaksut sekä arvonlisävero. Työn tekemisen kannattavuuteen työntekijän kannalta vaikuttavat palkasta perittävät verot, yhteensovitukset sosiaaliturvan kanssa, tämän sovituksen sujuvuus, työmatka yms. kulut sekä päivähoitomaksut.

Keskustan työreformi ehdottaa uudistuksia työn antajan näkökulmasta työnantajamaksujen porrastamiseen sekä arvonlisäveroon. Työn tekijän ja työttömän näkökulmasta esitämme uudistuksia pienten tulojen verotukseen, sosiaaliturvaan sekä pienten tulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitukseen sekä hoitomaksuihin. Näiden tavoite on se, että työn tekeminen ja työn antaminen kannattaa. Silloin työn antaja ja työtön kohtaavat työmarkkinoilla ja itsensä työllistäminen yrittäjänä kannattaa paremmin. Vähemmän tuottavien kansalaisten työpanosta ei hinnoitella ulos tietoyhteiskunnan työmarkkinoilta.

Keskustan sosiaaliturvan uudistusehdotukset kannustavat lisäksi opiskeluun ja koulutukseen. Ne suosivat työn käsitteen laajentamista. Veroehdotukset suosivat myös työn jakamista.

Oman uudistusohjelmamme valmistelussa olemme ilolla huomanneet, että myös muissa maissa tehdään samansuuntaista ajatustyötä. Hollannissa, Englannissa ja osin myös Yhdysvalloissa on toteutettu ja Saksassa ehdotettu vastaavanlaisia uudistuksia, joilla on reivattu vanhoja järjestelmiä vastaamaan tietoyhteiskunnan ja globalisaation haasteita. Myös EU:n komission työllisyyssuuntaviivat antavat tukea Keskustan ehdotuksille..

Näillä uudistuksilla luodaan kolmatta tietä yksin markkinavoimien valtaan uskovan oikeistolaisen ja vanhoihin rakenteisiin juuttuvan vasemmistolaisen politiikan välille. Työreformin tavoite on mahdollisimman korkean työllisyyden ja mahdollisimman vähäisen köyhyyden Suomi.

Keskustan eri työryhmissä on valmisteltu seuraavat uudistusaloitteet, joista haluamme avata laajan keskustelun:

  1. Työttömyysturvan uudistus, jonka tavoitteena on parantaa kansalaisten yhdenvertaisuutta, rahoituksen läpinäkyvyyttä ja rahoituksen kestävyyttä erilaisissa suhdannetilanteissa. Lisäksi keskustan työttömyysturvamalli helpottaa työttömän opiskelua, lyhyidenkin työsuhteiden vastaanottamista sekä työttömästä yrittäjäksi tai erilaisiin toimeksiantotehtäviin siirtymistä. Näihin haasteisiin vastaisi parhaiten yleinen eli pakollinen työttömyysvakuutus nykyisen vapaaehtoisen sijaan.
  2. Perusturvan uudistaminen perustulon hengessä.Tavoitteena on yksinkertaistaa ja vahvistaa perusturvaa, tuoda siihen ns. yhden luukun ajattelua sekä laajentaa työn käsitettä. Sekä työttömyysturvan että perusturvan uudistuksen tavoitteena on ehkäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä helpottaa sosiaaliturvan etuuksien ja pienten työtulojen yhteensovitusta niin, että työn tekeminen, yritteliäisyys ja opiskelu aina kannattaa paremmin kuin passiivisuus.
  3. Myös Keskustan verotusuudistus tukee sitä, että työn tekeminen aina kannattaa. Siksi verokevennysten painopiste on pieni- ja keskituloisissa. Erityisesti verotus ja perusturva on sovitettava yhteen niin, että turhalta tukiluukuilla juoksemiselta vältytään.
  4. Työnantajan eläke- ja sosiaalivakuutusmaksut ehdotamme porrastettavaksi uudella tavalla työn antamista kannustavasti. Ehdotamme porrastusta palkkatason mukaan niin, että pienistä palkoista maksut ovat nykyistä huomattavasti alemmat. Uusi porrastus helpottaa työpaikkojen syntymistä erityisesti pitkäaikaistyöttömille ilman työllistämistukia ja vastaavia subventioita.
  5. Yrittäjyyden tieltä on raivattava turhaa byrokratiaa. Työnantajavelvoitteet on voitava hoitaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Eläke- ja vakuutusmaksut sekä ennakonpidätykset on voitava hoitaa työnantajakortilla.
  6. Paikallisen sopimisen oikeus ja mahdollisuus on annettava kaikille työntekijöille ja työnantajille. Valtakunnallinen sopimus on työelämässä lähtökohta, mutta siihen voidaan paikallisista tarpeista tehdä yhdessä sopimalla muutos. Ellei paikallista sopua löydy on noudatettava työehtosopimusta. Paikallinen neuvottelu työpaikalla hoidettaisiin työnantajan ja työntekijöiden luottamusmiehen kesken tai ellei häntä ole valittu, yhdessä koko henkilöstön tai henkilöstöryhmän kanssa. Tällöin sopimuksen syntyyn tarvittaisiin jokaisen myötävaikutusta.

Keskusta hakee tulevista vaaleista kansalta valtakirjaa uudistusten toteuttamiseen.

vaakaviiva

Työreformi -
KESKUSTAN
KESKUSTELUALOITE:
TYÖTTÖMYYSTURVAN
UUDISTAMINEN -
TYÖTTÖMYYSVAKUUTUS


Keskustan tavoitteena on uudistaa työttömyysturvaa niin, että se tukee työttömän omaa aktiivisuutta sekä kattaa nykyistä sujuvammin erilaisia työikään liittyviä riskejä ja tilanteita työmarkkinoiden muuttuessa.

Työn, työttömyyden ja opiskelun aikaisen turvan pitää lomittua sujuvammin ja mahdollistaa siirtymät elämän tilanteesta toisen.

Työn tekemisen pitää aina kannattaa. Sekä palkansaajaksi että yrittäjäksi siirtymisen pitää olla kannattavampaa kuin työttömänä oleminen.

Elinikäisen oppimisen ja jatkuvan koulutuksen tarve on kytkettävä osaksi työttömyysturvan uudistamista. Kouluttautumisen tulisi olla taloudellisesti kannattavampaa kuin työttömyysturvan varassa oleminen.

Tavoitteena on kansalaisten yhdenvertainen kohtelu ja rahoituksen läpinäkyvyys. Ansioturvasta tulee tehdä sekä nykyistä kattavampi että vakuutusluonteisempi. Samalla perusturvaa on vahvistettava.

Järjestelmän tulee olla myös sellainen, että se kestää rahoituksellisesti erilaisissa suhdannetilanteissa.

Uuteen työttömyysvakuutukseen

Keskusta ehdottaa ansiosidonnaiseksi työttömyysturvaksi yleistä ja pakollista työttömyysvakuutusta, jossa kaikki työikäiset olisivat yhtäläisin perustein vakuutettuja työttömyyden varalta. Palkansaajien ohella myös yrittäjät ja muut omaa työtään tekevät voisivat olla vakuutuksessa mukana. Uusi työttömyysvakuutus olisi verrattavissa työeläke- ja sairausvakuutukseen.

Vakuutusperusteisissa etuuksissa olisi vähimmäisturvaosuus ja ansio-osuus. Vakuutuksen vähimmäisturvaosuuden rahoittamisesta vastaisi valtio. Jokainen vakuutettu maksaisi palkastaan työttömyysvakuutusmaksua samalla tavalla kuin TEL-maksuakin nykyisin maksetaan. Työnantajat maksaisivat samoin omaa maksuansa. Työntekijän ei enää tarvitsisi maksaa työttömyyskassojen erillistä jäsenmaksua ansioturvan saamiseksi. Keskustan työttömyysturvamalli ei siis poista ansiosidonnaista työttömyysturvaa vaan tekee siitä kattavamman.

Rahoitus läpinäkyväksi

Työttömyysturvan rahoitusvirrat ovat nyt erikoiset. Kaikki ansiotuloa saavat kansalaiset maksavat palkastaan tietyn prosenttiosuuden työntekijän työttömyysvakuutusmaksuna. Samoin työnantaja maksaa kaikkien työntekijöiden palkoista työnantajan pakollista työttömyysvakuutusmaksua. Kassaan kuuluvien työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitetaan ansioturvaa samoin kuin työnantajien maksuilla. Kassaan kuulumattomien työttömyysvakuutusmaksut ohjautuvat nyt osin ansioturvan mutta jatkossa peruspäivärahojen rahoitukseen. Kassaan kuuluvilta peruspäivärahaa vastaavan osuuden rahoittaa kuitenkin valtio. Kassat rahoittavat jäsenmaksuilla 5.5 prosenttia etuusmenoistaan.

Keskustan mallissa rahoitus olisi läpinäkyvämpi. Valtio vastaisi perusturvaosuuden kustannuksista.Työnantajat ja työntekijät puolestaan vastaisivat maksuillaan ansioturvan kustannuksista erikseen sovittavin osuuksin. Työttömyysturvamenojen rahastointi laskusuhdannetta varten on myös perusteltua aloittaa.

Turvan maksatuksen voisivat hoitaa nykyiset työttömyyskassat. Niiden määrä tulisi kuitenkin vähentää yhdistelemällä kassoja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Silloin hallinto- ja valvontakulut vähenevät.

Keskustan mallissa työntekijät voivat halutessaan ottaa myös vapaaehtoisen lisävakuutuksen. Nykyiset työttömyyskassat voisivat hoitaa sitä. Valtio ei osallistuisi sen rahoitukseen. Työnantajien osallistuminen perustuisi sopimuksiin.

Työttömien yhdenvertainen kohtelu

Miksi Keskustaa ehdottaa yleistä työttömyysvakuutusta? Nykyjärjestelmä ei kohtele työttömiä yhdenvertaisesti. Ne, jotka ovat liittyneet työttömyyskassaan ja täyttävät ns. työssäoloehdon ovat oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Heillä kuitenkin kassojen jäsenmaksujen suuruus vaihtelee. Esimerkiksi lääkärit saavat ansioturvansa paljon pienemmillä maksuilla kuin rakennusten duunarit. Tämän syynä on se, että toimialan työttömyysriskin kantaminen on nyt työntekijöiden harteilla.

Keskustan mallissa kaikki työntekijät maksaisivat samoin perustein palkkaan suhteutettua maksua. Koska etuus olisi nykyistä kattavampi ja sisältäisi myös koulutusajan turvaa, voisi vakuutusmaksu olla nykyistä jonkin verran korkeampikin. Alan työttömyysriskin mukainen vaihtelu soveltuisi paremmin työnantajan maksuissa kannettavaksi.

Tätä nykyä työssäoloehdon täyttävät mutta kassaan kuulumattomat henkilöt ovat oikeutettuja vain työttömyysturvan peruspäivärahaan. Keskustan mallissa hekin kuuluisivat ansioturvan piiriin.

Nykyisin henkilöt, jotka eivät täytä työssäolo- ja ammattikoulutusehtoa saavat tarveharkintaista työmarkkinatukea. Keskustan mallissa he olisivat perusturvan piirissä. Perusturvan kattavuutta ja tasoa on tarpeen parantaa. Keskusta esittää työmarkkinatuen puolison tuloihin perustuvasta tarveharkinnasta luopumista. Tämä voidaan tehdä asteittain. Perusturvan tasoa voidaan parantaa joko päivärahaa korottamalla tai sen verotusta keventämällä. Tämä pienentää toimeentulotuen menoja.

Sekä perus- että ansioturvassa tarvitaan myös lapsikorotukset, jotka määräytyisivät yhtäläisin perustein.

Työttömyysturvalainsäädännön selkiyttäminen myös parantaisi kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Lisäksi työttömyyskassoja tulee yhdistää isommiksi kokonaisuuksiksi. Useamman toimialan kattavissa kassoissa kansalaisten yhdenvertainen kohtelu voidaan paremmin taata, koska erilaisiin tilanteisiin (karenssit, lomautukset, pätkätyöt) liittyviä tulkintoja voitaisiin yhtenäistää.

Työnteko kannattavaksi

Kuten nykyisinkin ansioturvan saanti edellyttäisi työhistoriaa tai opiskelua. Työssäoloehto voi olla myös sellainen, että pitkällä työhistorialla tulisi oikeutetuksi pidempään työttömyysturvaan ja lyhyellä lyhyempään. Nykyisinhän jokainen 10 kuukautta työssä ollut on oikeutettu 500 päivän päivärahakauteen. Samoin turvan taso voidaan porrastaa ajallisesti. Alkuvaiheessa turvan taso voisi olla nykyistä ansioturvaa korkeampi, mutta se alenisi työttömyyden pitkittyessä.

Työttömyysvakuutuksen kesto olisi rajattu. Jos sinä aikana ei työllisty, henkilö siirtyisi perusturvan piiriin (vrt. nykyinen työmarkkinatuki). Perusturvaan liittyisi aiempaa enemmän osallistumiseen, kuntoutukseen ja koulutukseen rohkaisevia toimenpiteitä. Myös vakuusturvaan on perusteltua liittää koulutus-, työharjoittelu- ja kuntoutusjaksoja.

Työttömyysturvan ja pienten lisätulojen yhteensovitusta on selkiytettävä. Ns. sovitellun päivärahan käsittelyaikatauluja niin kassoilla kuin Kelassa on saatava nopeaksi ja yksinkertaiseksi niin työntekijän kuin työnantajakin kannalta. Järjestelmä on oltava sellainen, että aktiivisuutta aina palkitaan. Pieniä lisätuloja on voitava hankkia joustavammin ilman, että etuus heti alenee.

Keskusta kannattaa sovitellun päivärahan ja perusturvan ns. suojaosuuden palauttamista. Keskusta kannattaa myös ns. Valtimon mallin mukaisia kansalaistyö-kansalaispalkka -kokeiluja. Myös pienten työtulojen verotuksen keventäminen lisää työnteon kannattavuutta työttömän näkökulmasta.

Työelämän muutos puoltaa uudistusta

Työttömyysturvan on uudistuttava työmarkkinoiden muutoksen mukaisesti. Nykyinen työttömyysturva on rakennettu perinteisen työsuhdeajattelun perustalle. Se olettaa ihmisten siirtyvän koulun penkiltä toisen palvelukseen ja sitten aikanaan eläkkeelle. Arkielämässä kuitenkin työ, työttömyys, yrittäjyys, itsensä työllistäminen, opiskelu ja lasten hoitaminen lomittuvat mitä moninaisimmilla tavoilla ihmisen elämänkaaren aikana.

Yleisestä työttömyysvakuutuksesta voidaan kehittää nykyaikainen, älykäs sosiaalivakuutus, joka kattaa erilaisia työikään liittyviä riskejä ja tilanteita. Erityisen tärkeä on työn ja opiskelun välisen vuorottelun joustavoittaminen. Työn, työttömyyden ja opiskelun aikaisen turvan pitää mahdollistaa siirtymät elämäntilanteesta toiseen. Yleisen työttömyysvakuutuksen tulee sisältää myös ns. koulutusvakuutus, joka mahdollistaa työttömän omaehtoisen hakeutumisen koulutukseen.

Työttömästä yrittäjäksi siirtyminen on myös saatava nykyistä joustavammaksi. Eräs käytännön este omaehtoiselle työllistymiselle yrittäjätyyppisissä tehtävissä on nyt työttömyysturvaoikeuden menettämisen uhka sekä ylipäätään järjestelyjen monimutkaisuus. Esimerkiksi Irlannissa on käytössä malli, jossa yritystoimintaa aloittavan työttömän korvausta ei lopeteta välittömästi vaan se pienenee asteittain. Näistä on syytä ottaa oppia, sillä työnteon ja yrittämisen pitää työttömällekin olla aina ja ehdottomasti kannattavampaa kuin sosiaaliturvan varassa eläminen.

Keskustan malliin sisältyvät myös perusteet, joiden mukaisesti työttömille (yrittäjätoimintansa lopettaneille) yrittäjille ja heidän perheenjäsenilleen maksettaisiin työttömyysturvaa. Vakuutetut yrittäjät, heidän perheenjäsenensä ja muut omaa työtään tekevät maksaisivat luonnollisesti oman työttömyysvakuutusmaksunsa. Työtä ja toimeentuloa on voitava tulevaisuudessa koota useista lähteistä, jotka kaikki eivät välttämättä täytä perinteisen työsuhteen tunnusmerkkejä. Työn vuorottelu, työn jakaminen, osa-aikatyö sekä pienten lasten tai omaisten hoitaminen väliaikaisesti voidaan nekin ottaa paremmin huomioon yleisessä vakuutusjärjestelmässä.

Kokonaiskustannukset ja jatkokehittely

Työryhmällä ei ole ollut mahdollisuutta tehdä yksityiskohtaisia laskelmia ehdotuksen valtiontaloudellisista vaikutuksista. Näitä on täsmennettävä jatkotyössä. Ehdotus on kuitenkin tarkoitettu toteutettavaksi jo nykyisin työttömyysturvaan sekä erilaisiin aikuisten koulutus- ja työvoimapoliittisiin etuisuuksiin suunnattujen määrärahojen antamissa rajoissa. Ehdotus parantaa työttömien työllistymisen mahdollisuuksia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Tämä tulee pienentämään pitemmällä tähtäimellä sosiaaliturvan menoja.

vaakaviiva

Työreformi -
PERUSTULON HENGESSÄ
KOHTI TOIMIVAA PERUSTURVAA


Selkeä, johdonmukainen perusturva

Tietoyhteiskunta on haaste

Eettisesti kestävän ja oikeudenmukaisen politiikan lähtökohtana on yhteisvastuu itsekkyyden sijasta. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kaipaa uudistamista, ei alasajoa. Hyvinvointipolitiikan tehtävänä on ihmisen perusturvallisuuden lujittaminen. Tietoyhteiskunnassakin sosiaaliturva koostuu perusturvasta, ansioturvasta ja hyvinvointipalveluista. Toimiva perusturva vähentää syrjäytymistä ja parantaa työllisyyttä. Kattavaksi väitetystä tulonsiirtojärjestelmästä huolimatta toimeentulo-ongelmat ovat laajat. Tukien oikea kohdentuminen ei ole selvää enää kenellekään. 1960-luvun sosiaalipolitiikan oletuksia on päivitettävä. Tämän päivän työmarkkinat ja ihmisen elämänkaari ovat ratkaisevasti erilaiset kuin 1960-luvulla.

Nykyistä parempi työllisyys on edellytys verokevennyksille ja perusturvan kestävälle rahoitukselle. Jokainen työikäinen ja työkykyinen kansalainen on saatava kantamaan edes osittain vastuu itsensä ja perheensä toimeentulosta. Automaatio, teknologian kehitys ja tuottavuuden kasvu syrjäyttävät koko ajan työmarkkinoilta työvoimaa. Suomeen onkin luotava edellytykset uusien työpaikkojen ja laajemman työn käsitteen syntymiselle.

Uudistuksia perustulon hengessä

Perustulo on työnimi uudelle näkökulmalle, jolla tuetaan ihmistä elämänkaaren ja työmarkkina-asemien muutoksissa. Ehdotamme uudistustyön aloittamista nykyisen, syyperusteisen järjestelmän pohjalta, sitä yksinkertaistaen ja vahvistaen sekä vähemmän tuottavan työn verokiilaa voimakkaasti kaventaen ja työn käsitettä laajentaen.

Keskustan perustuloajattelun tavoitteena ei ole murtaa työhön ja yrittämiseen perustuvaa elämäntapaa. Päinvastoin, tavoitteena on järkyttää vaihtoehdottomuuden tilaa, jossa ihmisen on joko oltava kokopäivätyössä tai kokopäivätyöttömänä.

Perusturvaa uudistetaan perustulon hengessä siten, että siitä tulee aktiivitoimiin kannustava tuki. Periaatteena on, että aktiivisuus johtaa aina passiivisuutta parempaan toimeentuloon. Keskeinen osa sosiaaliturvan uudistamista on verotuksen ja tulonsiirtojen järkevämpi yhteen sovittaminen.

Keskustan perustuloajattelu kattaa seuraavat osa-alueet:

Toimeentulotuki

Toimeentulotuen normitettavissa olevan osan maksatus soveltuu Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Jotta toimeentulotuen saajien aktiivisuutta voidaan tukea, tulee kunnan, Kelan ja työvoimaviranomaisten välille luoda kiinteä yhteistyö. Tilapäisiä kriisitilanteita varten säilytetään mahdollisuus yksilölliseen toimeentulotukeen, jonka toimeenpanosta ja maksatuksesta vastaisivat kunnat. Toimeentulotuen 100 %:n tulovähenteisyydestä on luovuttava.

Minimisairauspäiväraha

Sairauspäivärahan poistaminen tulottomilta oli suuri periaatteellinen virhe. Se sotii pohjoismaista, universaalia mallia vastaan. Siksi minimisairauspäiväraha on palautettava. Sen poistaminen on lisännyt toimeentulotukimenoja ja siirtänyt ihmisiä viimesijaiseksi turvaksi tarkoitetun toimeentulotuen piiriin.

Päivähoitomaksujen korjaus

Päivähoitomaksuremontti siirsi suurituloisten tuloloukun köyhyysloukuksi pieni- ja keskituloisille, kaksi- ja useampilapsisille perheille. Epäoikeudenmukaisuudet maksujärjestelmässä on korjattava.

Opintotukiuudistuksen jatkaminen

Opintotukiuudistusta on jatkettava. Opintotuen, toimeentulotuen ja työmarkkinatuen yhteen sovitetusta on parannettava. Opiskelun on oltava toimettomuutta parempi vaihtoehto. Kiireellisimmät toimenpiteet ovat opintotuen asumislisän ympärivuotistaminen ja irrottaminen opiskelukytkennästä sekä vanhempien tuloihin perustuvan tarveharkinnan poistaminen opintorahaa myönnettäessä yli 18-vuotiailta opiskelijoilta.

Työmarkkinatuen uudistaminen

Työmarkkinatuen tarveharkinta on poistettava puolison tulojen osalta, sillä tarveharkinta aiheuttaa kannustinloukkuja. Samalla tuloalueella vaikuttaa myös asumistuen tarveharkinta. Yhdessä verotuksen kiristymisen ja päivähoitomaksujen kanssa lisätulot aiheuttavat selvän loukun. Tarveharkinnan poistaminen on mahdollista toteuttaa myös asteittain.

Työn käsitteen laajentaminen

Työn käsitettä on laajennettava. On etsittävä uusia tapoja tuottaa turvallisuutta sekä jakaa riskejä ja vastuuta. Esimerkiksi kotityö ja kotona tapahtuva hoivatyö ovat oikeata työtä, joka on otettava huomioon sosiaaliturvaa ja verotusta uudistettaessa. Väestön ikääntyminen johtaa siihen, että vanhusten laitoshuollon ohella Suomeen tarvitaan järjestelmiä, jotka tukevat vanhusten asumista mahdollisimman pitkään kotona. Sukulaiset ja muu lähipiiri tekee jo tällä hetkellä huomattavan osan vanhustyöstä. Esimerkiksi omaishoidon tuen kehittämiseen on korkea aika saada vauhtia.

Keskusta ei ole ajamassa naisia koti- ja hoivatyöhön. Tarkoitus on, että sen työn, mitä kodeissa jo nyt tehdään, arvostusta lisätään. Tosiasiallisen valinnanvapauden lisääminen on merkittävä askel kohti vapaampaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Lasten kotihoidon tuen korotus

Kotihoidon tuki on osoittautunut toimivimmaksi työn jakamisen malliksi. Perheille on palautettava kotihoidon vaihtoehto eli kotihoidon tuki on palautettava leikkauksia edeltäneelle tasolle. Ennen Lipposen hallituksen leikkauksia yksi lapsi hoidettiin perheessä kotihoidon tuella keskimäärin 800 markalla kuukaudessa. Kunnallisen päivähoidon kustannukset ovat noin 3000 - 4000 mk/kk/lapsi, riippuen mm. lapsen iästä.

Yksilölliset hyvinvointisopimukset

Palkkatyöyhteiskunnan perusteita ovat olleet erilaiset sopimisen mahdollisuudet, yksilöiden yhteisöllisten kategorioiden määrittyminen suhteessa työmarkkinoihin ja palkkatyöhön. Sopimuksellisuus on myös tulevaisuutta, mutta sopimusten piiriin on saatava myös ne ihmiset, jotka esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena ovat ulkona nykyisistä neuvottelupöydistä. Elämänkulun ja työmarkkina-asemien muutosten ja siirtymien yhteiskunnallisista ehdoista sopiminen voivat olla tulevaisuuden yhteiskuntien menestystekijöitä. Esimerkiksi työttömän ja työvoimatoimiston tekemä yksilöllinen hyvinvointisopimus voisi sisältää yleishyödyllisen työn tekemistä tai avoimessa korkeakoulussa opiskelua. Yksilölliset hyvinvointisopimukset laajentavat kansalaistyön, hoivatyön ja ympäristötyön mahdollisuuksia. Erilaisia tukia hallinnoivien viranomaisten yhteistyötä on kehitettävä, jotta ihmisten juoksuttaminen luukulta toiselle vähenisi oleellisesti.

Sosiaaliturvan vastikkeellisuus

Vastikkeellinen sosiaaliturva saattaisi johtaa työmarkkinoita vääristäviin vaikutuksiin. On tärkeää, että "pakkojen" sijasta suositaan aktiivisuuteen kannustavia vaihtoehtoja. Esimerkiksi kansalaistyösopimusten (henkilökohtaisten hyvinvointisopimusten) mahdollisuuksia on kuitenkin hyvä selvittää.

Vapaaehtoinen lisäturva

Vapaaehtoisen lisäturvan hankkimiseen rohkaistaan. Vapaaehtoinen lisäturva ja sosiaalinen luototus eivät sovi perusratkaisuiksi hyvinvoinnin rahoittamisessa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lisäturvan hankkimiseen. Yksityisen vastuun elementtien lisääminen sosiaaliturvassa ei kuitenkaan murenna hyvinvointivaltion perustaa, mutta se lisää ihmisten valinnanvapautta. Yksilön vastuu ja vapaus lisääntyvät, kun esimerkiksi koulutus- ja perhepoliittisia ratkaisuja voi tehdä myös vapaaehtoisen lisäturvan tukemana. Sosiaalisen luototuksen kokeilu on käynnistynyt. Kokeilun perusteella on arvioitava, onko sosiaalinen luototus helpotus pienituloisten kotitalouksien isojen menojen tasaukseen.

Yhteenveto

Uudella, positiivisella ajattelulla voidaan edetä kohti kansalaisyhteiskuntaa, jossa työ jakautuu nykyistä tasaisemmin ihmisten kesken. Julkisen vallan rooli vähenee ja verotuksen keventäminen on mahdollista.

Esitysten toteuttaminen edellyttää lisäyksiä eräille valtion tulo- ja menoarvion momenteille. Vastaavasti työttömyydestä aiheutuvat menot ja menetykset vähenevät. Kuntien ja valtion rahoitusvastuut selkeytyvät.

Useissa Länsi-Euroopan maissa on keskusteltu ja aloitettu Keskustan työreformin kanssa samansuuntaisia uudistuksia verotuksessa, sosiaaliturvassa ja työmarkkinoilla. Näitä maita ovat esimerkiksi Hollanti ja Saksa. Uudistusten tarve on siis havaittu myös maissa, joiden sosiaaliturva nojaa työperusteisempaan malliin kuin meidän Pohjoismainen mallimme.

Nämä ehdotukset on esitetty keskusteluasiakirjan muodossa. Uudistukset on mahdollista toteuttaa monin eri tavoin. Yhdessä valittava suunta määrittää konkreettiset keinot. Jos mitään ei tehdä, miltä tulevaisuutemme näyttää?

Perustulotyöryhmän laajempi raportti.

vaakaviiva

Työreformi -
VEROTUKSEN
UUDISTAMINEN
TYÖLLISYYDEN EHDOIN


Verotuksen ongelmia

Keskustan tavoitteet uudella vaalikaudella

KESKUSTAN MALLI

Veromallin rahoitus

vaakaviiva

Työreformi -
TYÖNANTAJAMAKSUJEN
PORRASTAMINEN
PALKKATASON MUKAAN -
TÄSMÄASE TYÖLLISTÄMISEEN



Työnantajamaksuja pitäisi pudottaa tuntuvasti pienipalkkaisten henkilöiden osalta, jotta voitaisiin vauhdittaa työpaikkojen syntymistä erityisesti palvelualoille. Nykyisistä maksuporrastuksista luopumalla säästettäisiin lähes se sama summa, joka tarvitaan tämän uuden porrastuksen rahoittamiseen.

Työnantajien kansaneläkemaksua on alennettu työvaltaisilla aloilla ja työttömyysvakuutusmaksua pienissä yrityksissä. Nämä porrastukset ovat alentaneet maksuja suurimmillaan noin 5 prosenttiyksikköä. Kun porrastus tehdään matalapalkkaisten henkilöiden palkkatason mukaan ja kun porrastetaan myös työeläkevakuutuksen ja sairausvakuutuksen maksut, voidaan päästä suurimmillaan noin 20 prosenttiyksikön alennukseen työnantajamaksuissa. Työvoimakustannusten alentuessa merkittävästi yritysten kannattaa työllistää pienipalkkaisia henkilöitä, joiden työpaikat teknisen muutoksen myötä muutoin vähenisivät.

Työnantajan kansaneläke-, sairausvakuutus-, työttömyysvakuutus- ja työeläkemaksuja tulisi alentaa alimmalla palkkatasolla 80% siten, että alennukset pienenisivät siitä ylöspäin asteittain. (kaavio).

TYÖNANTAJAMAKSUJEN UUSI PORRASTUS
kuukausipalkka maksun alennus % maksu % Alennus %-yksikköä
4500-5499 80 4,9 19,6
5500-6499 50 12,2 12,3
6500-7499 30 17,2 7,3
7500-8499 20 19,6 4,9
8500-9 999 10 22,0 2,5
10 000- 0 24,5 0

Tätä kokopäivätoimisille tehtyä asteikkoa sovellettaisiin osa-aikaisiin siten, että heidän tuntipalkkansa muutetaan kuukausipalkkaa vastaavaksi viikkotyöaikojen suhteessa. Yksityisen sektorin lisäksi maksun alennus voitaisiin antaa myös julkiselle sektorille, jottei kilpailutilanne vääristyisi.

Vuodelle 1999 tehtyjen arvioiden mukaan alennuksen piirin tulisi noin puoli miljoonaa henkilöä, joista kertyvä työnantajamaksujen alennus olisi 2,9 mrd markkaa. Nyt käytössä olevat porrastukset ovat aiheuttaneet työnantajamaksujen maksutuloon noin 2,3 mrd markan vähennyksen, mikä voitaisiin käyttää uuteen porrastukseen. Erotus, 600 milj. markkaa voitaisiin rahoittaa siirtämällä työllistämistukiin käytettyjä työministeriön määrärahoja tähän tarkoitukseen. Ne ovat olleet aika tehottomia pysyvien työpaikkojen luomiseen ja ne ovat vääristäneet yritysten välistä kilpailua. Työeläkevakuutuksen työnantajamaksujen alentaminen voitaisiin kohdistaa järjestelmän tasausosaan.

Palkkatason mukaan tehty porrastus lisää työpaikkoja noin 25 000:lla. Koska entinen porrastus tuotti 5 000- 8 000 työpaikan lisäyksen, nettomääräisesti porrastuksen uudistaminen saisi aikaan lähes 20 000 työpaikan lisäyksen. Työpaikkojen lisäys on näin merkittävä, koska työnantajamaksujen alennus kohdistuu tehokkaasti vähiten koulutusta saaneisiin pienipalkkaisin henkilöihin, joiden työttömyysriski on työtehtävien muuttumisen vuoksi erityisen suuri. Heidän työllistämisensä säästäisi työllisyysmenojen lisäksi myös valtion ja kuntien sosiaalimenoja lisätessään pienipalkkaisten henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia itse omasta toimeentulostaan.

Vastaavanlaista työnantajamaksujen porrastamista matalapalkkaisten henkilöiden työllistämiseksi käytetään ainakin viidessä Euroopan Unionin maassa. Belgiassa porrastuksen suuruus ja asteikon muoto on samantapainen kuin ehdotettu Suomen uusi porrastustapa. Myös järjestelmän toiminnan valvonnasta on kokemuksia näistä maista. Selvitysmies Risto Suominen on pohtinut näitä kysymyksiä raportissaan "Työnantajamaksujen porrastus", STM:n työryhmämuistioita 1997:1.

vaakaviiva

YRITYSTEN PERUSTAMISEN
HELPOTTAMINEN JA
YRITYSTEN KASVUN
VAUHDITTAMINEN


Yrittäjien maksurasitusten keventäminen, työn verotuksen alentaminen ja perusturvan varmistaminen myös yrittäjille tähtäävät kaikki samaan lopputulokseen; yrittäjyyden ja työnteon kannattavuuteen.

Suomeen tarvitaan kymmeniätuhansia uusia yrityksiä, mutta erityisesti tarvitaan yrittäjähenkistä elämänkatsomusta kaikessa työssä.

Uudet työpaikat syntyvät vain sillä ehdolla, että yrittäjällä on paremmat mahdollisuudet hallita työnantamisesta aiheutuvat riskit. Työntekijän ja työnantajan kiistämättömät yhteiset edut on parhaiten sovittavissa työpaikkakohtaisesti. Siksi paikallista sopimista on lisättävä.

Verokiilan kaventamiseksi ja työnantamisen helpottamiseksi työnantajamaksuja on alennettava. Keskusta esittää myös työnantajamaksujen alentamista ja porrastamista uudella tavalla pienipalkkaisia suosien. Näin voidaan vauhdittaa työpaikkojen syntymistä erityisesti palvelualoille. Yrityskoon mukainen porrastus korvattaisiin työntekijän palkkatason mukaisella porrastuksella siten, että pienistä palkoista maksut ovat alemmat.

Arvonlisäverokanta on työllistävällä palvelusektorilla ja käsityöammateissa laskettava asteittain nykyisestä 22 prosentista 12 prosenttiin.

Yritysten kasvun vauhdittamiseksi Finnverasta on kehitettävä rahoituslaitos, joka vastaa erityisesti pienten ja kasvavien yritysten tarpeisiin. Teknologian kehittämiskeskuksen rahoitus on turvattava tasapuolisesti yrityksille kautta maan. Valtionyhtiöiden myynnistä saatavat tulot on suunnattava yritystoiminnan tukemiseen.

Byrokratia pois yrittämisen tieltä

Yhteiskunnan kannalta helpoin tapa edistää uusien yritysten perustamista ja auttaa pieniä yrityksiä kasvu-uralle on purkaa tarpeetonta ja moninkertaista byrokratian sanelemaa paperisotaa.

Keskusta esittää, että

  • jokaisen työnantajan on voitava hoitaa maksuvelvoitteensa yhdellä kortilla. Työnantajakortti toimisi pankkikortin tavoin ja sillä hoidettaisiin niin eläke- ja vakuutusmaksut kuin ennakonpidätyksetkin.

  • työsopimuslainsäädäntöä on yksinkertaistettava ja tehtävä joustavammaksi. Toisinsopiminen on oltava mahdollista asioista, joista työnantaja (osapuoli) ja työntekijä (osapuoli) yhteisesti päättävät. (Suluissa selvennys tekstiin)

  • yrittäjän oikeutta turvaan on selkiytettävä siten, että siihen liittyviä yrittämisen riskejä kohtuullistetaan

  • yrittäjä -käsitettä on yhtenäistettävä sosiaaliturvassa.

  • lupa- ja ilmoitusmenettelyä on karsittava. Muun muassa Tilastokeskus ja verottaja keräävät samoja tietoja. Viranomaisten välinen yhteistyö on saatava paremmaksi. Yrittäjältä koottavan tiedon merkitys on useasti epäselvä ja viranomaiset teettävät yrittäjällä vastikkeetonta työtä.

  • tiedonantovelvollisuus pitää olla vain kerran ja yhdelle viranomaiselle. Sähköistä tiedonsiirtoa on lisättävä.

  • on luotava uusi pienyhtiömalli tai uudistettava kirjanpito-, yhteisö- ja verolainsäädäntö pienyritysten ehdoilla. On väärin, että kirjanpitolaissa ja yhteisölainsäädännössä, erityisesti osakeyhtiölaissa säädetään mikroyrityksille samat vaatimukset kuin suurille pörssiyhtiöille.

  • työ- ja elinkeinokeskuksista on kehitettävä pienyrittäjien tukemis- ja opastuskeskuksia yhdessä alueen yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen kesken

  • tutkimuksen ja tuotekehittelyn ohella tarvitaan tukea kansainvälisen markkinoinnin osaamiseen ja uusien ideoiden tuotteistamiseen. Seuraavan hallituksen ohjelmaan tulee sisällyttää suunnitelma TEKES:iin verrattavasta markkinoinnin ja tuotteistamisen kehitysverkosta.

vaakaviiva

PAIKALLISTA
SOPIMISTA
LISÄTTÄVÄ


Keskusta ajaa paikallisen sopimisen lisäämistä siten, että oikeus ja mahdollisuus siihen kuuluisi kaikille työntekijöille ja työnantajille. Tämä oikeus pitää antaa lakisääteisesti kaikille, eikä vain työehtosopimuskohtaisesti järjestäytyneille. Jos paikallisesti neuvoteltaessa ei päästä sopimukseen, noudatettaisiin alan työehtosopimusta tai laissa määriteltyjä normeja. Keskustalla ei ole puolueena ehdotonta kantaa siihen, mistä työelämän miniminormeista on säädettävä lailla ja mitkä asiat on pidettävä työehtosopimusten piirissä. Molempiin olisi kuitenkin paikallisesti haettavissa poikkeuksia. Kuitenkin mm. työsuojelu ja työterveys tai alakohtainen minimipalkka ovat luonteeltaan esimerkkejä asioista, joihin paikallinen sopiminen ei ulottuisi.

Keskustan mallissa yleissitovuus saisi uuden sisällön: valtakunnallinen sopimus on työelämässä lähtökohta, mutta siihen voidaan paikallisista tarpeista tehdä yhdessä sopimalla muutos. Ellei paikallista sopua löydy on noudatettava työehtosopimusta. Se on työntekijöiden turva riitatilanteissa. Keskustan mallia on vastustettu pelottelemalla isäntävallasta.Tällaista vaaraa ei ole. Työnantajalle on tärkeintä pitää työyhteisön henki hyvänä ja pitää asiansa osaava työntekijäkunta. Moni hakisi joustoja työn järjestelyihin juuri siksi, että yritys säilyttäisi toimintakykynsä ja osaamisensa myös ongelmien kohdatessa.

Lomautukset ja irtisanomiset ovat olleet aivan liian usein ainoa jousto- ja reagointitapa. Se on johtanut vaikeuksiin sekä yrityksen että työntekijät. Varsinkin työajoista sopimisen tarve on tärkeätä ja yritystasolla sen tarve parhaiten tunnetaan. Keskusta ei innostu yleisestä työajan lyhentämisestä vaan korostaa yksilöllisyyttä ja yrityskohtaista sopimista työajoista.

Epätyypillisyydestä on haettu vastaus jäykkyyteen

Kun olemassaolevat työelämän järjestelyt eivät ole antaneet kylliksi tilaa paikalliselle harkinnalle, on tähän käytännön elämässä vastattu mitä erilaisimmilla epätyypillisen työn muodoilla. Perinteistä palkkatyötä on yhtiöitetty, määräaikaisuudesta on tullut poikkeuksen sijasta sääntö, pätkätyöt rehottavat ja harmaa talouskin kertoo olemassaolevista vaikeuksista. Lisäksi itsepalvelua ja automaatiota lisätään tendenssinomaisesti työvoimaa syrjäyttämään.

Paikallinen sopiminen on lisääntynyt, mutta se on tapahtunut jokaisella alalla omilla säännöillään. Paikallinen sopiminen saa nykyään kelpuutuksensa jokaisen alan omasta työehtosopimuksesta, jossa määritellään mistä asioista saa paikallisesti sopia toisin, jopa lain normit alittaen. Sopimisoikeus näissäkin tapauksissa on annettu vain järjestäytyneille työnantajille. Kymmenet tuhannet yritykset eivät ole näiden oikeuksien piirissä. Ainoastaan työaikalaki antaa joitakin mahdollisuuksia kaikille työpaikoille.

Sopiminen on sopimista eikä määräämistä

Jotta yrityksessä syntyisi molemminpuolinen tahto paikallisen sopimusvapauden käyttämiseen, on työnantajan huolehdittava nykyistä paremmin ajankohtaisten, yritystä koskevien tietojen välittämisestä työntekijöille. Tätäkin velvoitetta ja työntekijöiden oikeutta tietojen saamiseen voitaisiin uudistuksen yhteydessä vahvistaa. Paikallinen neuvottelu työpaikalla hoidettaisiin työnantajan ja työntekijöiden luottamusmiehen kesken tai ellei häntä ole valittu, yhdessä koko henkilöstön tai henkilöstöryhmän kanssa. Tällöin sopimuksen syntyyn tarvittaisiin jokaisen myötävaikutusta. Ulkopuolisten neuvottelijoiden tuloa yrityksen sisäisten asioiden käsittelyyn Keskusta ei kannata.

Uuteen palkkausjärjestelmään

Myös palkanmuodostuksessa on yrityskohtaista harkintavaltaa lisättävä. Keskusta katsoo, että palkkausjärjestelmien on kehityttävä suuntaan, jossa alakohtaisen peruspalkan lisäksi yrityksen kannattavuuteen sidottu osa sekä henkilökohtaiseen osaamiseen ja kokemukseen liittyvä osa saavat nykyistä enemmän merkitystä.

Keskusta on avoin myös henkilöstörahastojen kehittämiselle. Palkkojen alentaminen ei kuulu työreformin sisältöön. Yrittäjiä on rohkaistava työllistämään epävarmallakin tilauskannalla ylitöiden teettämisen tai urakasta kieltäytymisen sijasta.

Yrityksissä on hyvän työilmapiirin luomiseksi kehitettävä kannustavia johtamisjärjestelmiä ja yhteistoimintaa. Sukupuolten keskinäistä tasa-arvoa on edistettävä ja henkilökunnan jatkuvaan kouluttamiseen on panostettava.

Ay-toiminnasta yrityksen kumppani

Keskustan mallin toteuttaminen merkitsee sitä, että myös ammattiyhdistystoiminnassa painopisteen ja aktiivisuuden on siirryttävä paikalliselle tasolle. Vuosikymmenten mittaan on totuttu ajatukseen, jonka mukaan valtakunnallinen työehtosopimus antaa työntekijälle turvan. Suuri osa kansasta on kuitenkin kokenut lomautuksia ja työttömyyttä. Yli puoli miljoonaa ihmistä on kortistossa tai työttömyyteen yhdistettyjen järjestelyjen piirissä. Nykyinen järjestelmä on saattanut jopa muodostua esteeksi työllistämiselle.

Ihmisten on uskallettava taas luottaa työn kautta saatavan toimeentulonsa pysyvyyteen. Kuluttajien luottamus omaan toimeentuloonsa on kansantalouden menestyksen avainehtoja. Turva ja luottamus on uusissa olosuhteissa haettava oman työyhteisön menestyksestä huolehtimalla. Ay-toiminta ja yrittäjyys eivät ole toistensa vastapooleja vaan yhteistyökumppaneita. Yrityksen pärjääminen on ainoa toimiva keino myös työpaikkojen lisäämiseksi.

Keskustan ehdotukset

  • jokaisella yrityksellä on oikeus ja mahdollisuus paikalliseen sopimiseen, oikeus annetaan lain avulla

  • jokaisessa yrityksessä voidaan paikallisesti sopimalla poiketa lain ns. puolipakottavasta säännöksestä. Muissa lain säätämissä asioissa minimiehtona on noudatettava lakiin kirjattua määräystä

  • ellei paikallista sopimusta tehdä, noudatetaan työehtosopimuksen sääntöjä, jos alalla on sitova työehtosopimus

  • alimmat taulukkopalkat määritellään sitovina työehtosopimuksella tai ministeriön päätöksellä (normaali- ja yleissitovan kentän ulkopuolisille)

  • todellista työnantajan ja työntekijän välistä yhteistoimintaa kehitetään lakiin tehtävillä tiedonvälitystä ja vuoropuhelua koskevilla uudistuksilla

  • työsopimuslakiin on kirjattava sopimusmenettelyn malli, jolla henkilöstön ja työnantajan välisiä paikallisia sopimuksia voidaan tehdä; sopiminen edellyttää molempien osapuolten riittävää tietopohjaa ja oikeutta tiedon saamiseen

vaakaviiva

Päivitetty 30.11.1998 © Suomen Keskusta r.p.