Paikallisyhdistykset

Keskusta K-S metso vihreä sivun yläkuva.jpg

 

KESKUSTAN KINNULAN PAIKALLISYHDISTYKSEN 50-VUOTISJUHLA 31.3.2019

KINNULAN KESKUSTAPUOLUEEN HISTORIIKKI (juhlapuhe, Esko Pelkonen)

 

JOHDANTO

Historiikin läheisenä sukulaisena voidaan pitää historian kirjoituksia, jotka poikkeavat historiikkeista siinä, että niiden tietojen selvittämiseen käytettyjen lähteiden on oltava yksityiskohtaisempia. Historiikiltä ei vaadita tieteellisen tutkimuksen tarkkuutta.

 

Minulle annettu aika Kinnulan Keskustapuolueen historiikin kirjoittamiseen oli haasteellinen.

 

Lähteinä olen käyttänyt kunnan arkistossa olevia pöytäkirjoja, henkilökortteja sekä valokuvia. Suurena apuna on ollut kunnasta arkistonhoitaja Raili Kinnunen. Olen myös käyttänyt puolueen paikallisosastojen, kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmän kokouspöytäkirjoja ja liitteitä sekä Erkki Järvelän kirjaa: kansan edustaja ja Kinnulan historiasta kertovaa kirjaa. Muistitietoa olen saanut Nikkilän Liisalta ja Leppäsen Ilpolta. Kiitoksia heille.

 

Huomioitavaa on myös se, että olen käyttänyt niitä nimiä, jotka kirjoissa ja kansissa lukee eli osassa ihmisistä on käytetty talon nimeä eikä sukunimeä.

 

Luottamushenkilöiden osalta en ole erotellut vuosia aseman mukaan, vaan toiminnassa mukana olemisen mukaan.

 

Erikoiskiitokset täytyy antaa puolueen eri hallinnoissa olleille sihteereille. He ovat tunnontarkasti kirjoittaneet kokouspöytäkirjat ja mahdolliset muut liitteet ja asiakirjat.

 

Vaalitulosten perusteella voidaan sanoa, että Keskustapuolue on melkein sama asia kuin Kinnulan kunta, koska puolueella on keskimäärin yli 65 % kannatus vaaleissa.

 

Valitettavasti kaikkia asiakirjoja joiltakin vuosilta minulla ei ollut käytettävissä. Asiapaperit ovat joko hävinneet tai en niitä löytänyt.

 

                                                                              ---------------

 

Aluksi puolueiden syntyhistoriaa Suomessa, jotta ymmärrämme omaa liikettämme Suomen Keskustaa ja sen hienoa aatetta sekä olemassaoloa.

 

Suomen varhaiskantaiset puolueet syntyivät 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin puolueryhmityksen perustana oli kieli- ja kansallisuuskysymys. Ensimmäisenä puolueryhmittymänä voidaan pitää Suomalaista puoluetta , joka oli selväpiirteinen kielipuolue. Vastapainoksi suomalaiselle puolueelle muodostui Ruotsalainen puolue.

 

Vuosisadan vaihteessa kielikysymys alkoi jäädä syrjään ja kaksi muuta suurta ongelmaa nousivat esiin, yhteiskunnallinen kysymys ja suhde Venäjään. Erityisesti Venäjän kysymyksen takia Suomalainen puolue jakaantui kahtia. Osa puolueesta halusi noudattaa Venäjään nähden myöntyvyyspolitiikkaa, kun taas osa kannatti passiivista vastarintaa. Suomalainen puolue jäi myöntyväisyyslinjan kannattajien haltuun ja heitä alettiinkin kutsua myös vanhasuomalaisiksi eli suomettarelaisiksi. Sen sijaan passiivista vastarintaa kannattaneet perustivat kokonaan uuden puolueen, nuorsuomalaisen puolueen vuonna 1902.

 

Vuoden 1906 Suomen Suuriruhtinaanmaan vaalilaissa omaksuttu suhteellinen vaalijärjestelmä pakotti käytännössä myös muut aatesuunnat järjestäytymään. Tuolloin myös naiset saivat Suomessa äänioikeuden, toisena maailmassa.

 

Hyvät kuulijat

 

Maamiesseurat, osuustoiminta ja nuorisoseurat olivat luoneet pohjaa maaseudun järjestötoiminnalle. Maalaisväestön tarve poliittiseen vaikuttamiseen kasvoi. Talonpojat eivät nähneet mahdolliseksi toteuttaa yhteiskunnallisia näkemyksiään porvarillisen oikeiston eikä sosialistisen vasemmiston kautta.

Ajatus suomalaisen maalaispuolueen perustamisesta toteutui vuonna 1906. Oulun läänin maalaisseurojen edustajat perustivat syyskuussa Suomen Maalaisväestön Liiton (SML). Se järjestäytyi lokakuussa valtakunnalliseksi puolueeksi Seinäjoella, kokoukseen soluttautuneiden vanha- ja nuorsuomalaisten vastustuksesta huolimatta. Samaan aikaan syntyi Kauhavalla Nuorsuomalaisen Puolueen sisälle maaseutuväestön näkemyksiä ohjelmassaan painottanut ryhmittymä, Etelä-
Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto (EPNM). Sen keskeisenä perustajana ja taustavaikuttajana toimi Santeri Alkio. Näiden kahden "maalaisliiton" paikallisosastoja alkoi syntyä nopeasti eri puolille maata. Vuonna 1908 ohjelmat yhdistettiin Maalaisliitto nimen alle.

 

Maalaisliiton pyrkimyksenä oli maaseudun epäkohtien poistaminen ja itsenäisen talonpoikaisväestön aseman turvaaminen.

 

Merkittävimmät puolueemme ovat siis syntyneet joukkoliikkeiden pohjalta jo ennen Suomen itsenäistymistä. Kahdeksasta eduskuntapuolueesta viiden juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun. Suomalainen puoluekenttä on osoittanut olevansa vakaa, ja sille on ominaista järjestöllinen jatkuvuus. Sadan vuoden takainen järjestömalli on kelvannut nykyisillekin puolueille.

 

Suomeen on perustettu sadan vuoden aikana ainakin 60 puoluetta. Valinnanvaraa on kansalaisilla vuosien saatossa ollut. Siitä voisi päätellä niinkin, että politiikka ja puolueet ovat kiinnostaneet suomalaisia.

 

Vuonna 1906 perustetun puolueen nimenä oli Maalaisliitto (lyh. ML) vuoteen 1964 asti ja sen jälkeen Keskustapuolue vuoteen 1988 asti, jolloin otettiin käyttöön nykyinen nimi Suomen Keskusta. Apilalogomme tulee alun perin veljespuolueelta Puolasta ja sen on ottanut käyttöön myös Ruotsin Keskustapuolue.

 

Arvoisat kuulijat

 

Kinnula itsenäistyi vuonna 1914. Aluksi Kinnulan kuntaa koskevia päätöksiä teki kuntakokous. Kuntakokous oli kunnanvaltuuston edeltäjä maaseutukunnissa v 1865 säädetyllä lailla, jolloin maallinen ja kirkollinen valta erotettiin. Kuntakokoukseen osanotto-oikeus oli jokaisella kunnanveroa maksavalla kansalaisella, mutta äänivalta määräytyi veronmaksun mukaisesti.

 

Kinnulassa hallinto uudisti toimintaansa tammikuussa 1918. Päätöksenteossa otettiin käyttöön mies ja ääni –periaate. Valtuustoon ei heti siirrytty, vaan kuntakokoukseen sai osallistua jokainen 21 vuotta täyttänyt. Uutta lakia ei saatu vielä käytäntöön. Vaalit pidettiin kuitenkin jo 04.04.1918. Äänioikeutta käytti 53 henkilöä. Valtuutetuiksi valittiin 18 oikeistolaista edustajaa, 17 miestä ja yksi nainen.

 

Puheenjohtajaksi valittiin opettaja Erkki Lindholm. Vasemmisto ei voinut asettaa ehdokkaita vaaleissa sisäpoliittisen tilanteen vuoksi.

 

Valtuuston kokoukset kestivät pitkään, jopa yli 10 tuntia, koska aluksi asioita ei valmisteltu etukäteen, vaan ne päätettiin paikan päällä ja sihteerinä toimi puheenjohtaja. Vasta 10 vuotta myöhemmin perustettiin valmistelulautakunta.

 

Lainaus kokouspöytäkirjasta 10.08.1918:

1§ Kokouksen laillisuutta ei moitittu. Edellä mainituille poissaoleville jäsenille langetettiin viiden markan poissaolosakko. 2§ päätettiin, että nykyisen ajan kalleuden tähden ei Niemen koulun rakennuspuuhiin vielä ryhdytä, vaan lykätään se toistaiseksi ja koulu pidetään edelleenkin vuokrahuoneessa.

3§ Muholan koulun johtokunta oikeutettiin ottamaan tarpeellinen laina Valistuksen kirjalaskun maksamiseksi v. 1916.

Muista saatavista on velkojain ja johtokunnan hankittava tarkempi selvitys kunnan tilintarkastajille, jotka niistä antavat lausuntonsa, jolloin vasta niistä päätetään.”

 

Merkillepantavaa päätöksenteossa oli aluksi sivistyksen tuominen kuntaan. Opetusta annettiin kirkonkylän, Muholan ja Niemen kouluissa (vuokratiloissa) sekä vähän myöhemmin Saarenkylällä ja kiertävänä Jääjoella. Huomioitavaa oli myös se, että lääkärissä käyminen oli ilmaista.

 

Eduskuntavaaleissa v 1919 Maalaisliitto teki läpimurtonsa. Kinnulassakin ilmiö näkyi niin, että Vanhasuomalaisuuden, ja seuraajaksi syntyneen Kokoomuksen, kannatus romahti. Näin suuri muutos ja kääntyminen eri puolueeseen tapahtui äänestäjien tekemänä valintana. Maalaisliitto oli itsenäistymistä ja vapaussotaa seuranneessa hallitusmuotokiistassa tasavaltaa, eduskuntaa ja kansanvaltaa kannattava. Kokoomus oli monarkistinen. Kinnulan väki teki saman aatteellisen valinnan kuin maalaisväestö yleensä, kurssin muutos oli tavallista jyrkempi. Maalaisliittolaisessa lehdessä ”Saarijärven Paavo” nimimerkki ”eräs” tiivisti valtaväestön tunnelmia Kinnulassa toteamalla, että ” valtava enemmistö lienee sentään sen kannalla, että kyllä asiat saavat mennä niin kuin sakki päättää, eikä niin kuin yksi määrää”

 

Arvoisat juhlavieraat

 

Kinnulan kunnalliselämää voidaan vielä 1920-luvun osalta luonnehtia suhteellisen sopuisaksi, vaikka oli olemassa jännitteitä oikeiston ja vasemmiston välillä. Vuoden 1922 vaaleissa Maalaisliiton kannatus laski 50 prosentista 24 prosenttiin. Mikä onkin alin kannatusluku, jonka puolue on paikkakunnalta koskaan saanut.

 

Vaaleja käytiin joka vuosi ja kolmannes valtuutetuista aina vaihdettiin. Pian ihmiset kyllästyivät äänestämään ja niin päätettiin, että vaalit pidetään kolmen vuoden välein.

 

Valtuuston kokoukset pidettiin vuokratiloissa Heikki Heikkilällä, Varvikossa, Emil Häkkilällä, Piispalla, Nikkilässä ja säästöpankilla aina vuoteen 1937 saakka, jonka jälkeen kunta osti Piispalan talon. Vuonna 1951 kunta siirtyi vielä Turvalaan ja vasta v1956 siirryttiin omaan ”punkkeriin”, betonista tehtyyn kunnantaloon, jota käytetään vielä tänäkin päivänä, homeesta vapaana.

 

Seuraavaksi lainaus pöytäkirjasta 13.02.1932 (pulavuodet)

Läsnä: kaikki jäsenet

Kokous myönnettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi

1§ Hätäaputöistä tässä kunnassa päätettiin seuraavaa: Lainojen otto yksityisille maanviljelijöille sai tässä kohtaa raueta. Ennen tehty päätös Niemenkylän tiestä muutettiin siten, että tässä kohtaa alotetaan tehtäväksi vaan matka yleiseltä maantieltä Kasalan talon kohdalle saakka. Päätös tehtiin 12 äänellä, 3 vastaan.”

 

Merkille pantavaa alkuvuosikymmenten aikana oli, että hyvinkin pienet henkilökohtaiset asiat käsiteltiin julkisesti valtuustossa ja asianosaisten nimillä. Esim. sairaalaan lähettämisestä valtuusto teki erillisen päätöksen henkilön nimellä.

 

Lapuan liikkeen vuosina Maalaisliitto otti selvän kannan: kommunismia oli vastustettava lakien avulla, samalla sanouduttiin irti lapualaisista ja heidän menetelmistään. Kinnulassa Maalaisliiton linja lisäsi kannatustaan. Valitun suunnan kannattajia oli mm. Wilmo Kasala, pitkäaikainen kunnallislautakunnan puheenjohtaja.

 

Vuoden 1936 valittu ns. pitkävaltuusto toimi aina vuoteen 1945 asti sodan vuoksi. Valtuutettuja olivat mm. Juho Hyytiäinen, Matti Riihelä, Gustav Urpi, Ilmari Nikkilä, Wilmo Kasala, Esa Hämäläinen, Jussi Niemonen, H Leppänen, Toivo Leppänen, Ilmari Muhonen, Onni Niemonen ja Matti Toikkanen.

 

Valtuuston pöytäkirjasta 19.01.1937

1§ Kunnan kuuluttamista vastaan ei ollut mitään muistutusta.

7§ Kunnan yleiset tilit vuodelta 1935 hyväksyttiin tilintarkastajan lausunnon perusteella, (siis vasta v. 1937).

 

 

Valtuuston pöytäkirjasta 27.02.1937

9§ Kunnallislautakunnan esimieheksi v. 1937-39 valittiin W. Kasala 8 äänellä, 5 vastaan, jotka annettiin I. Nikkilän hyväksi, 2 tyhjää lippua jätettiin.

12§ Luettiin Waasan läänin Maaherran antama päätös W Kinnusen verovalitus asiassa ja päätettiin siihen tyytyä.

13§ Luettiin Waasan läänin Maaherran päätös kyytilaitosten ja kyytityksen järjestämisestä Waasan läänissä ja päätettiin siihen tyytyä.

 

Tämä alue on kuulunut Vaasan lääniin, noin 200 vuotta. Vasta vuonna 1960 siirryimme Keski-Suomen lääniin ja v 1997 Länsi-Suomen lääniin. Nykyään läänejä ei enää ole.

 

Olemme olleet koko sotien jälkeisen ajan suurin puolue Kinnulassa, joten voidaan sanoa, että niin kunnan kuin seurakunnankin päätökset ovat meidän omia päätöksiämme, niin hyvässä kuin pahassakin.

 

Heti sotien jälkeen suomalaiset ahkeroivat rakentamalla raunioiden keskelle kotejaan ja maksamalla sotavelat. Yhteiskunta vaurastui ja vapautui pikkuhiljaa pelon ilmapiiristä. Oli aikaa kääntää aatokset mm. poliittiseen toimintaan ja tavata samanhenkisiä ihmisiä, niin myös Kinnulassa. Ihmisten kiinnostus Maalaisliitoa kohtaan kasvoi entisestään ja oli aika järjestäytyä kyläkunnittain.

 

Kinnulan maalaisliiton paikallisosasto perustettiin vuonna 1949. Puh.joht. Toivo Leppänen.

Lainaus pöytäkirjasta:

Pöytäkirjaote luottamushenkilöiden kokouksesta 21.11.-54 E Tuikkasella.

1§ Keskusteltiin sisäpoliittisista kysymyksistä, jonka jälkeen toiminnanjoht. Peura alusti kokoukselle koko piiriä käsittävän puunkeräyksen varojen hankkimiseksi piirille ja paikallisostoille. Pitäjämme osuudeksi keräystavoitteena on 104 550 mk, joka jaetaan kyläkuntien kesken.”

Edellä mainittu pykälä tarkoitti, että rahaa puolueen toimintaan tarvittiin kipeästi.

 

Lainauksia Kinnulan paikallisyhdistyksen pöytäkirjoista:

8§ Piirikokouksiin 1956 tuli valittua Armas Ruuska ja Jussi Tuikkanen, varalle Matti Kinnunen, Viljo Leppänen ja Valte Kinnunen (Samula)

 

Viljalan talo v 1957: ”5§ Keskusteltiin kunnan alueella tieasioista, mistä tultiin yhteissopimukseen niin, että tieasioita olisi kiirehdittävä maalaisliiton puolelta ja valtuuston paikallisosaston jäsenille evästää, että tieasiaa olisi tehostettava suunnalla Kinnula-Alvajärvi osalta niin, että tietä aloitetaan tekemään mahdollisimman pian.”

 

Muholassa puolueen osasto perustettiin Mikkolassa v 1955. Läsnä oli 20 henkilöä Piirin toiminnanjohtaja Peura avasi kokouksen.

4§ Puheenjohtaja ehdotti paikallisosaston perustamista ja luki pääkohdat tulevan paikallisosaston säännöistä. Kahden käytetyn puheenvuoron jälkeen, kun ei vastustavia mielipiteitä esitetty, päätettiin perustaa Maalaisliiton Muholan paikallisosasto.

5§ Paikallisosaston puheenjohtajaksi valittiin Kauko Niemonen.

6§ Johtokunnan jäseniksi valittiin: Eino Pelkonen, Lauri Kinnunen, Mirjami Lähteinen, Arvo Hultin, Liisa Niemonen ja Arvo Niemonen

7§ Tilintarkastajiksi valittiin Arvo Rautaoja ja Veikko Rekonen.

8§ Edustajaksi piirikokouksiin valittiin Kauko Niemonen ja hänelle varamieheksi Arvo Niemonen.

9§ Puoluekokouksen edustajiksi valittiin samat kuin edustajat piirikokouksiin.

10§ Jäsenmaksuksi hyväksyttiin 30 mk.

11§ Jäsenten kerääjiksi valittiin Arvo Rautaoja ja Tuomo Piispanen.

12§ Toiminnanjohtaja Peura esitti onnen toivotukset uudelle paikallisosastolle.”

 

 

Jääjoen osasto perustettiin v 1957 Martti Tainion johdolla.

Muutamia kannanottoja pöytäkirjoista:

V 1973:” Kinnula on kehitysaluetta ja köyhää, joten kantokykyluokituksessa olisi huomioitava tämä, jotta kunta saisi riittävän valtioavun.

Kouluasioita olisi ajateltava tasapuolisesti ajatellen opettajan ja oppilaiden oikeuksia ja velvollisuuksia.”

 Jäsenäänestys eduskuntavaaliehdokkaista vuonna 1986: Kivivuori 3, Leppänen 8 ja Mauri Pekkarinen 29.

Tilit ja tilintarkastajien lausunto v 1988:

4§ Sihteeri luki ja todettiin, että ei ollut paljon tuloja jos ei ollut menojakaan.

5§ Myönnetään johtokunnalle ja tilivelvollisille vastuuvapaus.

 

 

Kuukkasen osasto perustettiin myös v 1957. Puh.joht. Taito Urpi.

 Otteita osaston pöytäkirjoista:

3§ Päätettiin lähettää kirje Keskustan valtuustoryhmälle Matkusjoen koulun kohtalosta.

7§ Käsitellään paikallisosaston Presidentinvaalin toimintaa. Pyritään osallistumaan kunnallisjärjestön järjestämiin tilaisuuksiin ja ollaan mahdollisesti mukana kampanjoissa.

6§ Käsitellään kunnallisvaalitulosta. Tulos hyvä.

7§ Perhontien kunnostamisasiaa pidetään edelleen vireillä. Teiden aurausten nopeuttaminen. Muualla töissä käyvien matkakulukorvausten tukeminen. Jäpänrannantien sillan uusiminen.

 

Ennen kunnallisjärjestön perustamista kokoonnuttiin eri kyläkunnille Kinnulan paikallisosaston johtokunnan kutsusta.

 

Ote pöytäkirjasta 12.6.1956

Maalaisliiton paikallisosaston johtokunnan kokous Nissilässä. Johtokunta: pj Armas Ruuska, Jussi Tuikkanen, Elma Tuikkanen, Väinö Kinnunen, Viljo Leppänen ja siht. Jalmari Pekkarinen.

3§ ”Keskusteltiin kunnallisvaali valmisteluista ja päätettiin järjestää eri kyläkunnille valtuustoehdokkaiden nimeämiskokoukset:

Kangaskylällä: Notkolassa, Niemenkylällä: Jäpänpää ja Mikkola, Jääjoki: Eppulassa, Kirkolla: Eekkalassa, Hiilingillä: Marjokankaalla, Muholassa: Arvo Niemosen talossa, Urpilassa: Heikkilässä Ja Saarenkylä, Markola: Hannes Kinnusen talossa. Koko pitäjää käsittävä kokous pidetään myöhemmin määrättynä aikana”

 

Puolueen naiset aloittivat omana osastonaan v 1977. Puh.joht. Elma Tuikkanen. Myös nuoret perustivat oman osastonsa samana vuonna. Puh.joht. Tarmo Tapani Toikkanen.

 

Vielä 1960-luvun alkupuoli oli puolueelle voimakkaan kasvun aikaa. Melko pienistä jäsenmääristä noustiin todella merkittäviin lukuihin. Syynä varmaan oli koko kuntaa kattava järjestäytyminen, kun perustettiin yhteinen kyläosastoja yhdistävä organisaatio: Kunnallisjärjestö. Kaikki jäsenet tunsivat olevansa mukana puolueen toiminnassa. Kunnallisjärjestö kokoontui ensi kerran v. 1964 Vilho Kinnusen johdolla.

 

Kunnallisjärjestö oli Keskustan ylin päättävin elin. Kyläkuntien paikallisosastot valitsivat viralliset edustajansa kunnallisjärjestön kokouksiin, joilla oli äänestysoikeus tarvittaessa. Kaikilla jäsenillä oli kuitenkin mahdollisuus osallistua kokouksiin. Kokous valitsi johtokunnan, jonka tehtävänä oli toimeenpanna kunnallisjärjestön tekemiä päätöksiä.

 

Seuraavaksi poimintoja Kinnulan kunnallisjärjestön kunnallisvaaliohjelmasta v1981-1984: ”Päämäärä on yksityisen ihmisen aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kohottaminen sekä virikerikkaan ja turvallisen elinympäristön luominen. Kunnallisten palvelusten avulla on luotava kaikille kuntalaisille mahdollisuudet turvalliseen elämään ja itsensä kehittämiseen.

 Kunnan taloutta on hoidettava säästäväisesti. Asuntopolitiikka on yksi keskeisimmistä kunnallispoliittisista tehtävistä. Korkean työttömyyden alentamiseen on kunnan kiinnitettävä jatkuvaa huomiota, (työttömyys noin 30%). Vanhainkodin rakentaminen. Kodinhoitoavun lisääminen. Vanhustentalon aikaansaaminen Muholan kylään. Sivukylien koulujen turvaaminen, mikäli kustannusten kannalta järkevää. Kirjaston laajentaminen. Nuoriso-monitoimitalon rakennushanke.”

 

Huomio kiinnittyy tämän ohjelman alkuosaan, jossa on paljon yhteneväistä Kinnulan kunnan tämän päivän strategiaan.

 

Kylien paikallisosastojen saatavilla olleiden pöytäkirjojen perusteella voimme olla ylpeitä siitä tunnollisesta työstä puolueen hyväksi, mitä kyläkuntien keskustalaiset ovat tehneet noin 60 vuoden aikana. Ympyrä on sulkeutunut, yhteiskunta ja tiedonvälitys on kehittynyt 50-luvun vaihteesta tähän päivään huimasti eli voidaan sanoa, että välimatkat ovat lyhentyneet nettiyhteyksien myötä. Kinnulan paikallisosastot lakkautettiin pikkuhiljaa ja 2000-luvun alussa perustettiin koko kuntaa kattava yksi yhdistys viralliselta nimeltään: Kinnulan Keskustan paikallisyhdistys r.y. Muissa kuin virallisissa yhteyksissä paikallisyhdistyksestä voidaan käyttää nimeä Kinnulan Keskusta.

 

Kinnulan Keskustan paikallisyhdistys r.y. on nykyään puolueen ylin päättävin elin.

 

Valittu johtokunta laittaa täytäntöön yhdistyksessä tehdyt päätökset. Kaikki puolueen jäsenet ovat puhe- ja äänivaltaisia paikallisyhdistyksen kokouksissa. Paikallisyhdistys valitsee kaikki luottamushenkilöt puolueorganisaatioon sekä maakunnallisiin luottamustoimiin kuin kunnan organisaatioonkin.

 

Keskustan valtuustoryhmä

Valtuustoryhmän toiminta on ollut aktiivista koko olemassaolon ajan. Kokouksiin on osallistuttu melkein 100%:sti. Kokouksissa asiat on päätetty pääsääntöisesti yksimielisesti. Äänestyksiä vuosien varrella on ollut jonkin verran ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta enemmistön kanta on ollut koko ryhmän kanta valtuustossa.

Kokouksista on tehty hyvinkin tarkkoja kirjauksia, esimerkkinä Keskustan valtuustoryhmän sekä keskustalaisten kh:n jäsenten ja lautakuntien puheenjohtajien visiointipalaveri 19.08.1993 klo 19.00-21.55.

Ote palaverista tehdystä muistiosta: ”seuraavan vuoden investoinnit, suurimpina kirkonkylän ala-asteen saneeraus ja laajennus. Lämpölaitoksen osalta päätökset tehdään, kun päätökset rahoitusanomuksesta tulee. Keskusteltiin henkilöstömenojen karsimisesta ja päätettiin odottaa hallintokuntien lausuntoja.”

 

Toisena esimerkkinä ote muistiosta Keskustan eri toimijoiden yhteispalaverista v 1995.

Kinnulan kehittäminen kuntana edellyttää Keskustapuolueelta: Saumatonta yhteistyötä Keskustan sisällä ja hyvää yhteishenkeä sekä luottamusta. Vain yhdessä toimien voimme kehittää jo olemassa olevia yhteistyömuotoja ja löytää uusia ideoita kotiseudun palvelemiseksi. Tämän päivän tarpeista nousee varmasti monia uusiakin yhteistyön mahdollisuuksia ja tarpeita esim. työllisyyden hoito, tietokoneyhteistyö, matkailu, yhteiset investoinnit, kiinteistöjen yhteiskäyttö ja kunnossapito sekä hallinto- ja organisaatiokysymykset.”

 

Hyvät kuulijat

 

Tässä historiikissa on otettava mukaan myös yksi henkilö, jolla on ollut suuri ja innostava vaikutus puolueemme toimintaan Kinnulassa vuosikymmenten ajan. Ilman häntä moni asia olisi jäänyt Kinnulassa toteutumatta.

 

Mauri Pekkarinen, Inkeri ja Niilo Pekkarisen vanhin lapsi syntyi 06.10.1947. Reijo Mauri Matias Pekkarista on jo nuorena kutsuttu Mauriksi. Hänen lapsuusvuotensa olivat sodanjälkeisen Suomen aikaa, jolloin taloudellinen niukkuus oli pientilavaltaisella maaseudulla aivan kuin itsestään selvä asia. Keskeisiä arvoja olivat ahkeruus ja säästäväisyys. Kuusilapsisen perheen lapset oppivat jo varhain työn ja ahkeruuden merkityksen, mutta samalla myös ottamaan vastuuta. Tämä ympäristö muokkasi jo lapsena hänestä vastuuntuntoisen ja lujasti vaikuttamisen mahdollisuuksiin luottavan johtajatyypin.

 

Mauri kävi kansakoulun ja keskikoulun Kinnulassa. Hän valmistui ylioppilaaksi Kannuksessa. Lukioaikana hän kiinnostui urheilun lisäksi yhteiskunnallisista asioista. Hänen uransa poliitikkona on vertaansa vailla, millä tahansa mittareilla mitattuna. Mauri Pekkarisesta on annettu seuraavia luonehdintoja: Huippuosaaja, sisimmältään kunnallismies, osaa vaikuttaa, asioiden osaaja, ratkaisujen etsijä, työtä kotimaakunnan hyväksi, on aina tehnyt tehtävänsä, vahva valtiollisen ja kuntapolitiikan vaikuttaja, politiikan pesäpalloilija, osaa ja uskaltaa, kansan edustaja, ammattiministeri jne.

 

Hänen tapansa päättää vaalikampanjansa Kinnulaan, on suuri kunnia meille kinnulalaisille. Mauri, kinnulalaisittain sanottuna Peltolan Mauri, ei ole koskaan unohtanut juuriaan.

 

Maurin lisäksi järjestömme on saanut vuosien varrella houkuteltua mm. seuraavia vaikuttajia vieraakseen: Urho Kekkonen, Artturi Jämsen, Jouko Loikkanen, Eino Uusitalo, Esko Aho, Sirkka-Liisa Anttila, Seppo Kääriäinen, Eero Lankia, Kyösti Virrankoski, Jarmo Korhonen, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi, Mika Lintilä jne.

 

Voin kyllä todeta, että Kinnulan luottamushenkilöt ovat reissanneet ”isolla kirkolla” paljon suuremmalla joukolla. Merkitystä taitaa kuitenkin kulkusuunnassa olla siinä, että haemme aina rahallista hyötyä kunnalle.

 

Pari tarinaa edelliseen liittyen: Aikanaan Wilmo Kasala ja Einari Lepinsalo olivat lähteneet Helsinkiin hakemaan rahoitusta koulun rakentamiseen. Heillä oli ollut mukanaan omat eväät: ruisleipää, voita ja piimää repuissaan. Helsingissä he olivat menneet ravintolaan syömään. Tarjoilija oli tullut sanomaan, että täällä ei saa syödä omia eväitä. Silloin toinen oli ottanut puukon tupestaan ja leikannut rauhassa ruisleipää ja sanonut, että he lähtevät heti, kun ovat syöneet. Sen jälkeen tarjoilija oli perääntynyt ja antanut herrojen syödä rauhassa, käynyt kyllä ovelta välillä kurkkimassa.

 

Toinen tarina: Keskustan valtuutettu oli menossa sisäministerin juttusille eduskuntaan. Hän otti mukaansa erään toisen puolueen valtuutetun arveltuaan, että koska sisäministeri oli toisesta puolueesta, asia hoituisi paremmin. He eivät olleet varanneet aikaa kyseiselle ministerille, vaan hortoilivat eduskunnan käytävillä. Sattumalta he kuitenkin näkivät kyseisen ministerin. Keskustan valtuutettu hyökkäsi ministerin eteen ja kertoi asiansa sekä ojensi tälle mukana olleen muistion. He kättelivät ja asia oli sillä selvä. Kinnulaan tullessaan Keskustan valtuutettu kertoi kaverille, ettei tuosta toisesta valtuutetusta ollut mitään hyötyä, koska hän oli mennyt piiloon sisäministerin keskustelun ajaksi.

 

Hyvät kuulijat

 

Puoluekokousten välillä ylin päättävin elin on puoluevaltuusto. Valtuuston jäseninä ovat vuosien varrella olleet: Vilho Kinnunen, Esko Pelkonen ja Pirkko Kauppinen. Olisi saanut olla useampikin.

 

Kinnulalaiset ovat olleet hyvin aktiivisia puolueen toiminnassa. He ovat mm. keränneet puolueelle kannatusmaksuja, kärkipäässä Suomen kunnista ja osallistuneet suurella joukolla puoluekokouksiin. Äänestysprosenttimme on ollut valtakunnan huippua.

 

Puolueena voimme olla ylpeitä omista päätöksistämme kunnassamme, sillä millä mittareilla tahansa mitaten olemme tänä päivänä omassa kokoluokassamme parhaiten palveluita tarjoava kunta.

 

(Esko Pelkosen juhlapuhe Keskustan Kinnulan paikallisyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa 31.3.2019. Alkuperäiseen juhlapuheeseen liittyi myös diaesitys lisäteksteineen- sitä ei tähän valitettavasti voitu liittää)                                                                                                                 

  --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

 

Keskustan Kinnulan paikallisyhdistys

 

Kinnulassa toimii yksi paikallisyhdistys. Suomen Keskusta r.p:n paikallisyhdistyksen nimi on Keskustan Kinnulan paikallisyhdistys r.y. Muissa, kuin virallisissa yhteyksissä paikallisyhdistyksestä voidaan käyttää nimeä Kinnulan Keskusta.

Paikallisyhdistys toimii Keskustan periaatteiden mukaisesti ja on vahva vaikuttaja Kinnulan kunnallispolitiikassa. Yhdistyksen tarkoituksena on mm. johtaa yhdessä valtuustoryhmän kanssa Keskustan kunnallispoliittista toimintaa alueellaan sekä koota jäseniä ja kunnallisia luottamushenkilöitä toimimaan ja vaikuttamaan kunnallispoliittisten aloitteiden toteuttamiseksi.