Kuukauden Keskustalainen

Keskusta.fi / Etelä-Häme / Suomeksi / Kirjat / Kuukauden Keskustalainen

Kuukauden Keskustalainen
Tuomo Puumala: Keskusta tulee takaisin
Omakustanne 2012
51 sivua



Tuomo Puumala (s. 1982) toimi puolueemme varapuheenjohtajana 2008 - 2012  ja oli vuonna 2012 ehdolla puheenjohtajaksi. Vaikka hän olikin suurelle osalle jäsenistöstämme enemmän tai vähemmän tuttu, hän esittäytyi puolueemme jäsenistölle tekemällä kirjasen Keskusta tulee takaisin, alaotsikoltaan Puumalan puheenvuoro. Kirjasessa Puumala tekee selkoa erityisesti omasta aatteellisuudestaan ja hahmottelee suuntaviivoja, minne hänen mielestään Suomen Keskustaa tulisi viedä.
   Ja muuten, Tuomon sukunimi on Puumala. Vaikka muutamat toimittajat kirjoittavatkin Puumalaisesta. Yksi heistä seurannee edelleen tätä sivustoa, joten nyt kun sukunimestä tuli erikseen mainittua, ehkä yksi Puumalainen poistui liikenteestä :)

   No niin. Puumala tuli aikoinaan valituksi Kokkolan kaupunginvaltuustoon jo 18-vuotiaana ja hänestä onkin käytetty nimitystä "poliittinen broileri". Kyllä, nuorihan hän oli, mutta silti poika ei oikein nimittelystä innostunut. Vaikka ikää ei paljoa ollutkaan, oli sitä jotain ehtinyt silloinkin jo nähdä.
   Vastuu omasta ja perheen toimeentulosta lankesi Puumalalle jo nuorena. Hän teki kesäisin töitä ja otti opintolainaa talvisin, jotta yksinhuoltajaperhe kitkuttelisi eteenpäin.
   Puumala toteaa, että kun lähtee kipuamaan hieman matalammalta, ne lähtökohdat pysyvät helpommin mielessä. Hän uskoo, että myös politiikassa jalat pysyvät tällöin helpommin maassa kiinni.
   Kouluaikoina Puumala sai vastuulleen koripallojoukkueen kapteenin tehtävät ja oppilaskunnan puheenjohtajuuden. Hän huomasi, että vastuu velvoittaa, ja että hän pystyy vastuun myös kantamaan.
   Halu korjata epäkohtia työnsi Puumalaa edelleen kohti politiikan maailmaa. Lähestyessään täysi-ikäisyyden rajapyykkiä hän halusi isommille vaikuttamisen areenoille ja päätti asettua kunnallisvaaliehdokkaaksi. Piti vain löytää itselle sopivin puolue.
   Miksi Puumala valitsi Suomen Keskustan? No siksi kun ihmisyys- ja sivistysaate kolahtivat. Siitähän se kaikki lähtee, ihmisestä. Kyllä myös Keski-Pohjanmaan leveyksillä sentään elämää pitää olla. Koko Suomessa pitäisi olla mahdollista kouluttautua. Ihmisiä pitää kannustaa aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen, samalla kun huolehditaan heikommista. Se oli 18-vuotiaan Puumalan näkemys, ja sama näkemys kaverilla on edelleen.

   Tultuaan valituksi Kokkolan valtuustoon Puumala näki, että poliittinen osallistuminen on hänen juttunsa. Hän oli ehdolla eduskuntavaaleissa ja toimi Keskustanuorten Keski-Pohjanmaan piirin johdossa.
   Vuonna 2005 Puumala tuli valituksi Keskustanuorten puheenjohtajaksi ja vähän myöhemmin Kokkolan kaupunginvaltuuston johtoon. Molempia hän pitää todellisina politiikan korkeakouluina.
   Vuonna 2007 Puumalasta tuli kansanedustaja, kyseisen edustunnan nuorin. Ja Keskustan varapuheenjohtajaksi hänet valittiin vuoden 2008 Joensuun puoluekokouksessa.
   Ja vuonna 2012 Puumala oli pyrkimässä puolueen puheenjohtajaksi.

   Puumala tietää, että puolueemme on ollut useasti risteyskohdassa. Ja maalaisliittolais-keskustalaiset ovat aina osanneet valita suunnan, joka on jälkikäteen arvioiden osoittautunut viisaaksi valinnaksi.
   1960-luvun suuren muuttoliikkeen Puumala näkee olleen kivulias prosessi puolueellemme. Näköpiirissä oli, että maalaisväestön osuus oli vähenemässä. Silti keskustaväki ei halunnut antaa periksi - eihän aatteemme sanoma vanhentunut ollut. Viesti vain tuli päivittää sellaiseksi, että se puhuttelee samanaikaisesti ihmisiä niin maalla kuin kaupungeissa. Muutos ei ollut helppo eikä nopea, mutta vuonna 1965 keskustaliike oli lopulta valmis muuttamaan puolueen nimen Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi. Keskustapuolueesta tuli yleispuolue, johon ihmiset saattoivat samaistua asuinpaikastaan riippumatta.
   Toisen risteyskohdan Puumala ajoittaa 1980-luvulle. Nykyinen kunniapuheenjohtajamme Paavo Väyrynen haastoi SDP´n ja luotsasi puolueemme tahtopolitiikallaan tielle, joka mahdollisti kasvun suurimmaksi puolueeksi. Muutos ei tapahtunut yhtäkkiä, veret seisahtivat vasta vuonna 1991, jolloin Esko Ahon johtama Suomen Keskusta nousi pääministeripuolueeksi.
   Puumala näkee risteyskohdan myös Ahon hallituksen ajoissa. Kun ensin romahti Neuvostoliitto ja tuli lama, sitten täytyi vielä miettiä jäsenyyttä Euroopan unionissa. Ja 1990-luvulla Keskusta esiintyi aiempaa näkyvämmin erityisesti suomalaisten perheiden puhemiehenä. Eikä perhepolitiikka jäänyt teemana päiväperhoksi, vaan Keskusta on pitänyt sitä esillä jatkuvasti. Esim. vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keskusta lupasi, ettei perheiltä tultaisi leikkaamaan siinäkään tapauksessa, että olisi pakko tehdä kipeitäkin säästötoimenpiteitä.
   Vuoden 2011 vaalien jälkeen puolueemme oli jälleen tienhaarassa. Keskusta oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan keskeisin vallankäyttäjä Suomessa. Kahdeksan vuoden pääministerivastuun ja vaalirahakohujen jälkeen puolue otti lukua hetken aikaa. Puumala näkee, että Keskustan oma profiili, erityisesti suhteessa Kokoomukseen, oli päässyt tyystin katoamaan.
   Puumala haluaa, että viestimme selkeyttäminen, siirtyminen alkiolaisille arvojuurille ja positiivinen tekemisen meininki tulevat olemaan avainsanoja, kun Keskusta valitsee tulevaisuuden suuntaa.

   Puumala on huomannut, että poliitikkojen on jostain syystä ollut tavattoman paljon helpompi kuunnella vahvojen etujärjestöjen äänenpainoja kuin yhteiskunnan syrjäytyneitä. Esimerkkinä tästä hän mainitsee taannoisen yritysten Kela-maksun poistamisen. Vuonna 2009 työmarkkinajärjestöt sopivat asiasta sosiaalitupoksi nimetyn paketin yhteydessä, ja Keskustan johtaman hallituksen tehtäväksi jäi sitten Kela-maksun poistamisesta seuranneen 800 miljoonan euron laskun kuittaaminen. Toisin sanoen, kun pyytäjänä on sopiva taho, 800 miljoonaa löytyy helposti - ja kun kellon ympäri uurastaville omaishoitajille tarvittaisiin 40 miljoonaa euroa, jotta pieni omaishoidontuki voitaisi muuttaa verovapaaksi, ei rahoja tarkoitukseen enää löydykään mistään.
   Keskusta nosti vuoden 2006 100-vuotisjuhlakokouksessaan hyväksyttyyn periaateohjelmaansa Urho Kekkosen lausahduksen, missä tämä kehottaa pitämään puolueen linja sellaisena, ettei kukaan tässä maassa voi sanoa Maalaisliiton unohtaneen köyhän ihmisen asian.
   Puumalan mielestä ideologia ja käytännön poliittinen toiminta eivät ole Keskustassakaan olleet ristiriidattomia. Mutta olisihan se silti liioittelua väittää köyhän ihmisen asian kokonaan unohtuneen. Saimmehan pääministeripuolueena eduskuntakaudella 2007-2011 esim. korotettua tuntuvasti vähimmäismääräisiä vanhempain- ja sairauspäivärahoja sekä luotua takuueläkejärjestelmän, mistä ovat hyötyneet nimenomaan pienituloisimmat kansalaiset. Silti parannettavaakin on jäänyt, tuossahan on tullut enemmänkin laastaroitua kipukohtia kuin puututtua itse köyhyyttä synnyttäviin ongelmiin.

   Surullisen monelta suomalaiselta puuttuu kokonaan näköala paremmasta huomisesta. Ja toivon katoaminenhan on niitä karmeimpia asioita, mitä ihmiselle yleensä voi tapahtua.
   Puumala muistuttaa, kuinka vuonna 1975 Kekkonen runnoi Suomeen Martti Miettusen johtaman hätätilahallituksen. Siihen ryhdyttiin, koska työttömyys oli noussut silloisiin ennätyslukemiin, tuolloin jopa 50.000 suomalaista oli maassamme työttömänä.
   Puumala näkee toimeentulo- ja asumistuen varassa elävien pitkäaikaistyöttömien olevan tämän päivän maattomia ja torppareita. Täysipäiväisen työn vastaanottaminen olisi kyllä kannattavaa sosiaaliturvan varassa elävillekin, mutta sellaista ei vain ole tarjolla ihmisille, joiden osaaminen ja työkyky ovat päässeet alenemaan. Satunnaisen työn tekeminen puolestaan sekoittaa tukijärjestelmän joksikin aikaa, joten sen tekemistä pitää miettiä kahteen kertaan ennen kuin työn menee ottamaan vastaan. Pahinta tässä kaikessa on Puumalan mielestä se, että köyhyys ja osattomuus vaikuttavat periytyvän myös seuraaville sukupolville. Toisin sanoen, maahamme on syntymässä toisen ja kolmannen polven osattomia.

   Ainakin vielä suurimman väestönosan muodostaa tavallisen hyvin toimeen tuleva laaja keskiluokka. Valtaosa suomalaisista voi olla kohtuullisen tyytyväisiä elämäänsä. Suomi on rakentanut menestystarinansa tämän työntekijöiden ja pienyrittäjien muodostaman kansankerroksen varaan. Talvisodan hengen yhdistämä kansakunta rakensi huomisensa periaatteelle, jossa kaveria ei jätetä. Nekin, joilla on elämässään syystä tai toisesta vaikeuksia, haluttiin pitää mukana tasaveroisina yhteiskunnan jäseninä. Puumala uskoo, etteivät suomalaiset halua tästä periaatteesta vieläkään kovin helposti luopua, siitäkään huolimatta, että maatamme olisikin tuohon suuntaan jo parin vuosikymmenen ajan kuljetettu.
   Puumalan johtopäätös tästä kaikesta on, että Suomesta pitää tehdä reilumpi paikka. Paikka, missä eriarvoistumiseen puututaan rohkeasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sosiaaliturva uudistetaan kannustavammaksi. Tätähän Keskusta jo kertaalleen yritti perustamalla SATA-komitean. Silloin uudistus kuitenkin vesitettiin. Nyt Keskusta ei saa antaa asiassa periksi, nyt sosiaaliturvan yksinkertaistaminen on vietävä läpi.
   Puumalan mukaan kannustavaa ja säällisen elintason mahdollistavaa sosiaaliturvaa ei voi tehdä nykyisen lainsäädännön perustalle. Perusturvaan ei nykyisellään ole mahdollista tehdä niin suurta tasokorotusta, että suurin osa ihmisistä voisi päästä eroon toimeentulotuesta. Ja tämä johtuu siitä, että työttömien perusturva ja ansiosidonnaiset etuudet on kytketty toisiinsa kaksinkertaisella kytköksellä.
   Jyrki Kataisen hallitus korotti työttömien peruspäivärahaa 100 eurolla kuukaudessa. Pienituloisimmat työttömät saivat tuosta käytännössä vain rippeitä, koska heillä toimeentulotuki leikkautui korotusta vastaavasti pois. Sen sijaan suurimpiin ansiosidonnaisiin etuuksiin tuli tuntuva yli 200 euron kuukausikorotus.
   Puumala tahtoo järjestelmän, missä poliittiset päättäjät voivat kohdentaa lisäsatsaukset niitä eniten tarvitseville. Perus- ja ansioturvan keskinäisriippuvuus olisi tarvittaessa voitava purkaa, jotta ainakin kertaluontoiset perusturvan kattavat tasokorotukset olisivat mahdollisia.
   Uudenlaista otetta Puumala kaipaa myös syrjäytymisen ehkäisemiseen. Jotta nuorten tie ei nousisi pystyyn jo ennen kuin itsenäinen elämä edes pääsee alkuun, olisi koulutuspaikkojen ja uusien käytännönläheisten opetusmuotojen ohella tehtävä myös perusteellinen tarkistus peruskoulujen ihmisyyskasvatukseen. Puumala pitää tärkeänä, että peruskoulu tarjoaisi tiedollisen ja taidollisen opetuksen lisäksi riittävästi valmiuksia oma-aloitteellisuuteen, elämänhallintaan ja muiden kanssa yhteistyössä toimimiseen.

   Jos nuorilla ei aina mene hyvin, myös eläkeläisillä on omat ongelmansa. Puumala ei pidä asenneilmapiiristä, missä työelämän ulkopuolella olevat eläkeikäiset nähdään ongelmana, mistä aiheutuu kustannuksia työikäisille.
   Puumala muistuttaa, että ensinnäkin Suomessa tulee vastaisuudessa olemaan valtaisa määrä ostovoimaisia seniorikansalaisia, jotka työllistävät monta suomalaista, erityisesti palvelualoille. Toiseksi tulevaisuudessa yhä useampi eläkeläinen haluaa tehdä vielä virallisen eläkeiän alkamisen jälkeenkin ainakin osa-aikaista työtä, koska kunto sallii työskentelyn ja mielekäs työ puolestaan antaa elämään sisältöä. Kolmanneksi kolmannen sektorin kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuuksia vaikka mihin, jos siellä saadaan houkuteltua toimintakykyisiä senioreja, joilla yhtäkkiä onkin paljon aikaa.

   Luonnonvaroissa ja biotaloudessa Puumala näkee Suomen aluetalouden suuren mahdollisuuden: ympäri maatamme sijaitsee malmien lisäksi valtaisat määrät vihreää biomassaa, jota ei hyödynnetä riittävästi. Suomihan on luonnonvaroiltaan jopa poikkeuksellisen rikas maa suhteutettuna väestömääräämme.
   Keskusta-aatteeseen on perustavanlaisella tavalla sisällytetty ajatus luonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä. Jotta tämä olisi mahdollista, tulee koko maan säilyä elinvoimaisena. Muuten emme saa luonnonvarojamme järkevällä tavalla käyttöömme.
   Viime vaalikauden Kokoomuksen johtamat sinipunahallitukset näyttivät täydellisen ymmärtämättömyytensä biotalouden kehittämisestä. Ne hallitukset eivät hajauttaneet, ne tekivät kaiken aikaa ratkaisuja, jotka kiihdyttivät keskittämispolitiikkaa.

   Puumalan mielestä jokaisen suomalaisen poliitikon tehtävän pitäisi olla varmistaa, ettei tähän kylmään maahan enää koskaan tule nälänhätää. Tästä Keskusta on vuosikymmenten ajan kantanut vastuuta, poliittisista suhdanteista riippumatta. Ja tuota tehtävää Puumala on aina halunnut jatkaa.
   Nykyisin tuottajat ovat monin paikoin melkoisessa kannattavuusahdingossa. Tuottajahinnat ovat yksinkertaisesti liian alhaisia tuotantokustannuksiin nähden. Puumala olettaa, että ongelmat löytyvät tuotantoketjun tuottajien ja kuluttajien välissä olevista osista.
   Puumala haluaa korjata tulojen jakautumista ruoan jalostuksessa. Kaupan ylisuuresta osuudesta olisi saatava osuus viljelijöiden palkan parantamiseen. Ja tuossakin asiassa sinipuna toimi aivan päinvastoin kuin olisi pitänyt. Siellä kun koroteltiin ruoasta perittävää arvonlisäveroa. Puumala olisi mieluummin alentanut ruokaveroa entisestään.

   Puumala ei halua valtion enää kovin usein investoivan tuotantolaitoksiin ja koneisiin. Sen pitäisi ennemminkin luoda parempia puitteita, jotta elinkeinoelämän toimijoilla olisi mahdollisuus tehdä tarvittavia päätöksiä.
   Pääpainon pitäisi julkisella sektorilla olla koulutukseen ja infrastruktuuriin satsaamisessa. Tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta voisi nostaa sekä tukea erityisesti kasvuvaiheessa olevia yrityksiä. Tie-, raide- ja tietoliikenneverkostot pitäisi saada kuntoon.
   Koko Suomen investointiohjelma tarvitsee toteutuakseen suuren määrän alkupääomaa.Puumala pitää selvänä, että ohjelman rahoittamiseen pitää saada julkisen sektorin lisäksi mukaan yksityistä rahaa - sekä yrityksille että yksityishenkilöille pitäisi voida antaa mahdollisuus osallistua. Lisäksi eläkerahastot olisivat varsin luonteva rahoittajataho, eläkevaroille voisi kanavoitua paitsi turvallisia ja tuottavia, myös työllisyyttä pitkällä aikavälillä tuvkevia kohteita.
   Ja yksi Puumalan esiin nostama painopiste on kansakunnan eheyden vaaliminen. Ihmisten välinen luottamus on nimittäin sellainen asia, mikä mahdollistaa suomalaisten osaamisen täysimääräisen käytön ja kansakuntamme korkean tuottavuuden.

   Puumala uskoo, että tehokkuutta, kilpailua ja tuottavuutta korostavasta yhteiskunnasta ollaan pikkuhiljaa matkalla kohti luovuutta, kulttuuria ja elämyksiä painottavaa yhteiskuntaa. Teknologian kyllästämän maailman keskellä haetaan uudenlaista ymmärrystä ihmisyyteen humanismin ja muiden ihmisläheisten tieteiden kautta. Toisin sanoen, korkeakoulutuksessa ns. pehmeät tieteenalat tulevat kokemaan renessanssin ihmisten arvostuksessa.
   Puumala pitää erittäin tärkeänä, että koulutuksen saavutettavuudessa vaalitaan alueellista tasa-arvoa. Koulutusmahdollisuudet eivät saa karata liian kauas nuorten kotoa. Säästötoimenpiteenä koulutuspaikkojen alasajo ja koulutuksen laadun heikentäminen on Puumalan mielestä lyhytnäköisyydessään pöyristyttävää.
   Nykyisin opiskelu on sellaista, että kullakin tasolla kaadetaan tietty määrä tietoa nuoren päähän. Sen sijaan tiedon soveltamiseen, kriittiseen puntaroimiseen ja omaan oivaltamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Puumala haluaisi koulutuksen luovan ennen kaikkea valmiudet ja kipinän itsensä jatkuvalle kehittämiselle.
   Puumala näkee luovilla kulttuuri- ja taidealoilla yhdistettynä elämyspalveluiden tuotantoon olevan tulevaisuudessa valtaisa kasvu- ja työllisyyspotentiaali. Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille, sillä ne lisäävät henkistä hyvinvointia ja auttavat ihmisenä kasvamisessa. Puumala näkee taiteella ja kulttuurilla olevan roolinsa myös maailman ja ihmisten monimuotoisuuden ymmärtämisessä.
   Sitä Puumala sen sijaan ei pidä mielekkäänä, jos poliittiset toimijat arvottavat, mikä on kansakunnan kannalta hyvää ja soveltuvaa taidetta ja mikä postmodernia tekotaidetta, jota ei saisi tukea.

   Puumala haluaa tehdä Keskustasta maailman parhaimman kansanliikkeen. Ei siis pelkästään parhaimman puolueorganisaation, vaan voiman, joka saa kansalaiset liikkeelle ja missä kansalaisten on hyvä toimia.
   Perustehtävämme on helppo määritellä, puolueen toiminnan ytimessä kun on politiikka. Mutta sitten pitää hahmotella, kuinka mukana olevat pääsevät tuota perustehtävää toteuttamaan.
   Puumala esittää nelikohtaisen mallin. Kohta 1: kerätään mielipiteitä kansalaisilta. Kohta 2: muokataan mielipiteet esityksiksi työryhmissä. Kohta 3: käsitellään poliittiset esitykset päätöksentekoelimissä. Kohta 4: toteutetaan yhteisesti linjattua politiikkaa.
   Kaikilla puolueilla Puumala näkee saman haasteen: politiikan linjat luodaan yhtäällä ja käytännön politiikka toteutetaan toisaalla. Kysymys kuuluu käytännön tasolla: miten puolueen päätöksentekoelimissä linjatut tavoitteet parhaiten ohjaisivat puolueen poliittisissa edustustehtävissä olevien politiikkaa?
   Puumala konkretisoi asiaa kuvailemalla tehdasta, jossa on kaksi eri osastoa. Toinen osasto suunnittelee tuotteet ja toinen osasto rakentaa ne. Jos tehdasta ei johdeta hyvin ja järjestelmällisesti, eivät tuotteita tekevät saa koskaan suunnitteluosaston tekemiä suunnitelmia tai he eivät sisäistä niitä. Vaan alkavat tehdä kamaa omasta päästään.
   Noinkin voi syntyä ihan käypää tuotantoa, mutta tehtaan yhteisen isomman linjan mukaisia ne eivät ole. Eikä niiden taustalta löydy laajoja asiakaskyselyjä eikä viimeaikaisia tutkimuksia.
   Jotta nuo vältettäisiin, tehtaan johtajalla tulee olla selkeä malli siitä, miten tuotteita suunnitellaan ja rakennetaan noiden suunnitelmien pohjalta. Lisäksi johtajalla pitää olla tarvittavaa uskottavuutta, karismaa, johtamisen taitoja ja kyky kuunnella ihmisiä. Silloin kaikki kulkevat tyytyväisinä samaan suuntaan.
   Puumala tiivistää näkemyksensä siihen, että puheenjohtajan tehtävä keskustalaisessa kansanliikkeessä on toimia eri toimijatahojen toiminnan suuntaviivojen selkeyttäjänä sekä toiminnan tukijana ja kannustajana.

   Tuomo Puumalan puheenvuoro ja vaalikirja Keskusta tulee takaisin on äärimmilleen tiivistetty ja selkeästi rakennettu esittely siitä, millaisena Puumala näkee maamme ja puolueemme tilan sekä mitä niille pitäisi tehdä. Jos haluaa lukea aatteellista asiaa ilman turhia krumeluureja, tämä kirjanen kannattaa lukea.
   Jos aihe kiinnostaa, koko kirjanen on luettavissa Puumalan kotisivuilla. Linkki alla.

Keskusta tulee takaisin    

-----     -----     -----     -----     -----     -----     -----     -----     -----     -----

30.1.2017
Kuukauden keskustalainen
Juha Pentikäinen: Saamelaiset - pohjoisen kansan mytologia

Jatketaan puolueemme ex-varapuheenjohtajien tuotannolla. Tosin Pentikäinen on tehnyt poliittista sivuloikkaansa merkittävämmän uran uskontotieteen parissa, varsinkin pohjoisten kansojen uskontojen tutkijana. Parinkymmenen vuoden takainen Saamelaiset on edelleen alansa perusteoksia.