Historiaa
Suomen Keskusta rp:n historia juontaa vuoden 1906 suurlakon jälkeiseen
aikaan ja eduskuntalaitoksen uudistukseen. Eduskuntauudistus toi
kaikille yhteiskuntaluokille mahdollisuuden osallistua poliittiseen
toimintaan ja järjestäytyä poliittisiksi puolueiksi. Maamiesseurat,
osuustoiminta ja nuorisoseurat olivat luoneet pohjaa maaseudun
järjestötoimintaan. Maalaisväestön tarve poliittiseen vaikuttamiseen
kasvoi. Talonpojat eivät nähneet mahdolliseksi toteuttaa
yhteiskunnallisia näkemyksiään porvarillisen oikeiston eikä
sosialistisen vasemmiston kautta.
Puolueen taustalla oli useita
erilaisia aatevirtauksia. Keskusta sai alkunsa vuonna 1906, jolloin
Oulun seudulla perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto, jonka
johtohahmona oli Kyösti Kallio. Samoihin aikoihin Laihialla perustettiin
Santeri Alkion johdolla Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto.
Nämä Keskustan alkujuuret yhdistyivät vuonna 1908 puolueeksi nimeltä
Maalaisliitto. Maalaisliiton ideologisen isänä pidetään nuorsuomalaista
Santeri Alkiota. Alun alkaen maalaisliitto oli kansanliike kansan
vähäosaisen enemmistön etujen puolesta.
Maalaisliiton kannatus
perustui laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön. Maalaisliitto oli
uudistusmielinen ja pyrki kohentamaan maaseudun taloudellista ja
sosiaalista hyvinvointia. Puolue katsoi asiakseen maaseudun köyhän
väestön osan asioiden puolustamisen ja maanomistusolojen järjestämisen
radikaalilla uudistusohjelmalla - maareformilla. Tähän liittyi mm.
torpparien vapauttaminen. Itsenäistymistaistelussa maalaisliitto omaksui
kannan Suomen riippumattomuudesta ja tasavaltaisesta valtiomuodosta.
Tässä taistelussa maalaisliitto kasvoi vähitellen agraaripuolueesta
yleispuolueen suuntaan.
Kansalaissodan jälkeen maalaisliitto
pyrki aktiivisesti edistämään tasapainoa ja kansallista sopua.
Maalaisliitto hyväksyi mm. punaisten armahdukset. Talouspolitiikassa
puolue korosti omavaraisuutta, perheviljelmien ja pienyritysten aseman
turvaamista ja osuustoimintaa. Maalaisliittolaiset johtivat 1930-luvulla
taistelua demokratiaa uhannutta oikeistoradikalismia vastaan. Yhteistyö
sosialidemokraattien kanssa alkoi saada sijaa, ja ensimmäinen ns.
punamultahallitus, jossa olivat mukana maalaisliitto, edistyspuolue ja
sosialidemokraatit muodostettiin vuonna 1937. Maailmansotien välisenä
aikana puolue esiintyi voimakkasti tavallisen rahvaan ja
kansansivistyksen nostamisen puolesta.
Sotien jälkeen Urho
Kekkosen vaikutuksesta ulkopolitiikassa luotettiin vahvasti
YYA-sopimukseen, Paasikivi-Kekkosen linjaan ja hyviin
naapuruussuhteisiin itäisen suurvallan kanssa. Elinkeino- ja
yhteiskuntarakenne muuttui voimakkaasti. Maataloudesta elinkeinonsa
saavan kannattajakunnan osuus väheni. Maatalousvaltaisuudesta
siirryttiin teollistuneeseen yhteiskuntaan. Tässä vaiheessa puolue
kiinnitti erityistä huomiota tasapuoliseen yhteiskunnalliseen
kehitykseen maan eri osien välillä ja panosti voimakkaasti
kannattajapohjan laajentamiseen taajamiin ja kaupunkeihin.
Maalaisliitto
sai eduskuntavaaleissa vuosina 1907-1917 paikkoja 9-26, mutta vuonna
1919 paikkaluku nousi 42:een. Puolue saavutti keskeisen asemansa
politiikassa 1920-luvulla, kun sen paikkaluku eduskunnassa nousi 60:een
(1929). Maalaisliitto sai 1960-luvulle saakka keskimäärin 50
kansanedustajaa.
Nimenmuutos vuonna 1965 keskustapuolueeksi
kuvasi irtautumista agraaripolitiikasta valtakunnalliseksi
yleispuolueeksi. Nimenmuutoksen jälkeen kannatus lähti jyrkkään laskuun.
Keskustapuolueen paikkaluku eduskunnassa putosi 1970- ja 1980-luvuilla
35-40:n välille. Tämä johti puolueessa laajaan aatteellisen keskustelun
ja peruslähtökohtien uudelleenarviointiin. Nämä johtivat laajoihin
ohjelmallisiin muutoksiin, joita kesti kymmenen vuotta. Erityisesti
puolueen talouspolitiikka koskevia periaatteita pyrittiin selkeyttämään.
1960-
ja 1970-luvuilla maalaisliitto/keskustapuolue oli reformistinen ja
parlamentaarista kansanvaltaa kannattava poliittinen voima. Samalla se
tasapainotti äärivasemmiston ja oikeistovoimien yhteiskunnallista
vastakkainasettelua. Tänä aikana kannattajakunta monipuolistui, kun
toimihenkilöiden ja työväestön osuus kasvoi. 1980-luvulla puheenjohtaja
Paavo Väyrysen ja puoluesihteeri Seppo Kääriäisen lanseerasivat
tahtopolitiikaksi kutsuttua linjaa, millä avoimesti haastettiin
sosialidemokraatit aatteelliseen kilpailuun. Keskustalainen kansanliike
korosti olevansa uudistus-, kasvatus- ja sivistysliike ja
kansanvaltainen poliittinen puolue. Toiminnan perustana oli
ihmisyysaate. Nimi ajanmukaistettiin vuonna 1988 Suomen Keskustaksi.
Veret seisauttavan vaalivoiton jälkeen 1990-luvun alun vaikeina laman
aikoina Esko Ahon keskustajohtoinen hallitus luotsasi maan kohti
Euroopan integraatiota, mikä johtikin vuonna 1995 Suomen liittymiseen
Euroopan Unionin jäseneksi.
Puolueen puheenjohtajina ovat
toimineet Otto Karhi (1906-1909), Kyösti Kallio (1909-1917), Filip
Saalasti (1918), Santeri Alkio (1918), P.V. Heikkinen (1919-1940),
Viljami Kalliokoski (1941-1945), V.J.Sukselainen (1946-1964), Johannes
Virolainen (1965-1980) Paavo Väyrynen (1980-1990), Esko Aho (1990-2002),
Anneli Jäätteenmäki (2002-2003) ja Matti Vanhanen (2003-). Puolueen
piiristä on valittu kolme presidenttiä: Lauri Kristian Relander
(1925-31), Kyösti Kallio (1937-40) ja Urho Kekkonen (1956-82).
Pääministerinä puolueen edustajista ovat olleet: Kyösti Kallio, Juho
Sunila, Urho Kekkonen, V.J.Sukselainen, Martti Miettunen, Ahti
Karjalainen, Johannes Virolainen, Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki ja Matti
Vanhanen. Muita huomattavia keskustalaisia politiikkoja ja vaikuttajia
ovat olleet mm. Juho Niukkanen, Juho Koivisto, Uuno Hannula, Eemil
Luukka, Kauno Kleemola, Arvo Korsimo, Vihtori Vesterinen, Ahti Pekkala,
Kerttu Saalasti, Marjatta Väänänen ja Seppo Kääriäinen.
Suomen
Keskustalla on 21 piirijärjestöä, yli 300 kunnallisjärjestöä ja
noin 3000 perusosastoa. Henkilöjäseniä on vajaa 200 000. Puolueen
sisarjärjestöjä ovat Suomen Keskustanaiset (Maalaisliiton Naiset,
perustettu 1946), Suomen Keskustanuoret (Maaseudun Nuorten Liitto, perustettu
1945) ja Keskustan Opiskelijaliitto (Akateemiset Maaseudun Nuoret,
perustettu 1937). Keskustan lähiyhteisöjä ja yhteistyökumppaneita ovat mm. varhaisnuorisojärjestö Vesaiset (perustettu 1956), Maaseudun Sivistysliitto (perustettu 1952) ja Keskustan ja maaseudun arkisto (perustettu 1970). Puolueen pää-äänenkannattaja
on Suomenmaa. Keskustalaisten journalistien yhteistyöjärjestönä toimii Keskustan Lehtimiehet.
Arto Alajoutsijärvi
Lähteitä:
Maalaisliitto autonomian aikana 1906-1917 (Ilkka Hakalehto 1986)
Maalaisliitto 1918-1939 (Juhani Mylly 1989)
Maalaisliitto sodan ja vaaran vuosina 1939-1950 (Kari Hokkanen 1996)
Kekkosen maalaisliitto 1950-62 (Kari Hokkanen 2002)
Virolaisen aika - Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963-1981(Tytti Isohookana-Asunmaa 2006)
Puolueen historiaan liittyviä sivustoja:
Vuosisata työtä suomalaisten hyväksi
Keskustalaisen nuorisoliikkeen vuosikymmenet
Naisjärjestön historia