Historia

Keskusta.fi / Historia

Historiaa

Suomen Keskusta rp:n historia juontaa vuoden 1906 suurlakon jälkeiseen aikaan ja eduskuntalaitoksen uudistukseen. Eduskuntauudistus toi kaikille yhteiskuntaluokille mahdollisuuden osallistua poliittiseen toimintaan ja järjestäytyä poliittisiksi puolueiksi. Maamiesseurat, osuustoiminta ja nuorisoseurat olivat luoneet pohjaa maaseudun järjestötoimintaan. Maalaisväestön tarve poliittiseen vaikuttamiseen kasvoi. Talonpojat eivät nähneet mahdolliseksi toteuttaa yhteiskunnallisia näkemyksiään porvarillisen oikeiston eikä sosialistisen vasemmiston kautta.

Puolueen taustalla oli useita erilaisia aatevirtauksia. Keskusta sai alkunsa vuonna 1906, jolloin Oulun seudulla perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto, jonka johtohahmona oli Kyösti Kallio. Samoihin aikoihin Laihialla perustettiin Santeri Alkion johdolla Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto. Nämä Keskustan alkujuuret yhdistyivät vuonna 1908 puolueeksi nimeltä Maalaisliitto. Maalaisliiton ideologisen isänä pidetään nuorsuomalaista Santeri Alkiota. Alun alkaen maalaisliitto oli kansanliike kansan vähäosaisen enemmistön etujen puolesta.

Maalaisliiton kannatus perustui laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön. Maalaisliitto oli uudistusmielinen ja pyrki kohentamaan maaseudun taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia. Puolue katsoi asiakseen maaseudun köyhän väestön osan asioiden puolustamisen ja maanomistusolojen järjestämisen radikaalilla uudistusohjelmalla - maareformilla. Tähän liittyi mm. torpparien vapauttaminen. Itsenäistymistaistelussa maalaisliitto omaksui kannan Suomen riippumattomuudesta ja tasavaltaisesta valtiomuodosta. Tässä taistelussa maalaisliitto kasvoi vähitellen agraaripuolueesta yleispuolueen suuntaan.

Kansalaissodan jälkeen maalaisliitto pyrki aktiivisesti edistämään tasapainoa ja kansallista sopua. Maalaisliitto hyväksyi mm. punaisten armahdukset. Talouspolitiikassa puolue korosti omavaraisuutta, perheviljelmien ja pienyritysten aseman turvaamista ja osuustoimintaa. Maalaisliittolaiset johtivat 1930-luvulla taistelua demokratiaa uhannutta oikeistoradikalismia vastaan. Yhteistyö sosialidemokraattien kanssa alkoi saada sijaa, ja ensimmäinen ns. punamultahallitus, jossa olivat mukana maalaisliitto, edistyspuolue ja sosialidemokraatit muodostettiin vuonna 1937. Maailmansotien välisenä aikana puolue esiintyi voimakkasti tavallisen rahvaan ja kansansivistyksen nostamisen puolesta.

Sotien jälkeen Urho Kekkosen vaikutuksesta ulkopolitiikassa luotettiin vahvasti YYA-sopimukseen, Paasikivi-Kekkosen linjaan ja hyviin naapuruussuhteisiin itäisen suurvallan kanssa. Elinkeino- ja yhteiskuntarakenne muuttui voimakkaasti. Maataloudesta elinkeinonsa saavan kannattajakunnan osuus väheni. Maatalousvaltaisuudesta siirryttiin teollistuneeseen yhteiskuntaan. Tässä vaiheessa puolue kiinnitti erityistä huomiota tasapuoliseen yhteiskunnalliseen kehitykseen maan eri osien välillä ja panosti voimakkaasti kannattajapohjan laajentamiseen taajamiin ja kaupunkeihin.

Maalaisliitto sai eduskuntavaaleissa vuosina 1907-1917 paikkoja 9-26, mutta vuonna 1919 paikkaluku nousi 42:een. Puolue saavutti keskeisen asemansa politiikassa 1920-luvulla, kun sen paikkaluku eduskunnassa nousi 60:een (1929). Maalaisliitto sai 1960-luvulle saakka keskimäärin 50 kansanedustajaa.

Nimenmuutos vuonna 1965 keskustapuolueeksi kuvasi irtautumista agraaripolitiikasta valtakunnalliseksi yleispuolueeksi. Nimenmuutoksen jälkeen kannatus lähti jyrkkään laskuun. Keskustapuolueen paikkaluku eduskunnassa putosi 1970- ja 1980-luvuilla 35-40:n välille. Tämä johti puolueessa laajaan aatteellisen keskustelun ja peruslähtökohtien uudelleenarviointiin. Nämä johtivat laajoihin ohjelmallisiin muutoksiin, joita kesti kymmenen vuotta. Erityisesti puolueen talouspolitiikka koskevia periaatteita pyrittiin selkeyttämään.

1960- ja 1970-luvuilla maalaisliitto/keskustapuolue oli reformistinen ja parlamentaarista kansanvaltaa kannattava poliittinen voima. Samalla se tasapainotti äärivasemmiston ja oikeistovoimien yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Tänä aikana kannattajakunta monipuolistui, kun toimihenkilöiden ja työväestön osuus kasvoi. 1980-luvulla puheenjohtaja Paavo Väyrysen ja puoluesihteeri Seppo Kääriäisen lanseerasivat tahtopolitiikaksi kutsuttua linjaa, millä avoimesti haastettiin sosialidemokraatit aatteelliseen kilpailuun. Keskustalainen kansanliike korosti olevansa uudistus-, kasvatus- ja sivistysliike ja kansanvaltainen poliittinen puolue. Toiminnan perustana oli ihmisyysaate. Nimi ajanmukaistettiin vuonna 1988 Suomen Keskustaksi. Veret seisauttavan vaalivoiton jälkeen 1990-luvun alun vaikeina laman aikoina Esko Ahon keskustajohtoinen hallitus luotsasi maan kohti Euroopan integraatiota, mikä johtikin vuonna 1995 Suomen liittymiseen Euroopan Unionin jäseneksi.

Puolueen puheenjohtajina ovat toimineet Otto Karhi (1906-1909), Kyösti Kallio (1909-1917), Filip Saalasti (1918), Santeri Alkio (1918), P.V. Heikkinen (1919-1940), Viljami Kalliokoski (1941-1945), V.J.Sukselainen (1946-1964), Johannes Virolainen (1965-1980) Paavo Väyrynen (1980-1990), Esko Aho (1990-2002), Anneli Jäätteenmäki (2002-2003) ja Matti Vanhanen (2003-). Puolueen piiristä on valittu kolme presidenttiä: Lauri Kristian Relander (1925-31), Kyösti Kallio (1937-40) ja Urho Kekkonen (1956-82). Pääministerinä puolueen edustajista ovat olleet: Kyösti Kallio, Juho Sunila, Urho Kekkonen, V.J.Sukselainen, Martti Miettunen, Ahti Karjalainen, Johannes Virolainen, Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki ja Matti Vanhanen. Muita huomattavia keskustalaisia politiikkoja ja vaikuttajia ovat olleet mm. Juho Niukkanen, Juho Koivisto, Uuno Hannula, Eemil Luukka, Kauno Kleemola, Arvo Korsimo, Vihtori Vesterinen, Ahti Pekkala, Kerttu Saalasti, Marjatta Väänänen ja Seppo Kääriäinen.

Suomen Keskustalla on 21 piirijärjestöä, yli 300 kunnallisjärjestöä ja noin 3000 perusosastoa. Henkilöjäseniä on vajaa 200 000. Puolueen sisarjärjestöjä ovat Suomen Keskustanaiset (Maalaisliiton Naiset, perustettu 1946), Suomen Keskustanuoret (Maaseudun Nuorten Liitto, perustettu 1945) ja Keskustan Opiskelijaliitto (Akateemiset Maaseudun Nuoret, perustettu 1937). Keskustan lähiyhteisöjä ja yhteistyökumppaneita ovat mm. varhaisnuorisojärjestö Vesaiset (perustettu 1956), Maaseudun Sivistysliitto (perustettu 1952) ja Keskustan ja maaseudun arkisto (perustettu 1970). Puolueen pää-äänenkannattaja on Suomenmaa. Keskustalaisten journalistien yhteistyöjärjestönä toimii Keskustan Lehtimiehet.

Arto Alajoutsijärvi

Lähteitä:

Maalaisliitto autonomian aikana 1906-1917 (Ilkka Hakalehto 1986)
Maalaisliitto 1918-1939 (Juhani Mylly 1989)
Maalaisliitto sodan ja vaaran vuosina 1939-1950 (Kari Hokkanen 1996)
Kekkosen maalaisliitto 1950-62 (Kari Hokkanen 2002)
Virolaisen aika - Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963-1981(Tytti Isohookana-Asunmaa 2006)