9

Petteri

Ikäheimo

ikä 43 vuotta
liikkeenjohdon asiantuntija
Rovaniemi
#suomenarvoisiatekoja

Kuka olen?


Ihmisenä saatan joskus olla vaikeaselkoinen, suorasanainen ja itsepäinen jolle lojaalisuus on tärkeä. Mitään hyvää ja kaunista en aio luvata koska, rehellisesti sanottuna se on mahdotonta.

Suomen arvoiset teemani


Minulle tärkeitä asioita ovat:
1.Liiketaloudella ei ole sijaa kaikkialla Suomalaisessa yhteiskunnassa. Koska kysynnän ja tarjonnan laki ei toimi täydellisesti. Toimiva yhteiskunta tarvitsee vahvaa moraalia ja kestäviä eettisiä valintoja.
2.Tuulivoima, otetaan mallia alan edelläkävijä maasta, Tanskasta. Suuret tuulivoimala puistot tulisi rakentaa samalla Off-shore tavalla.
3.Paikallinen sopiminen ei toimi. Joustava sopiminen ei ole kaikkien etu, koska palkansaaja ei voi koskaan neuvotella tasaveroissa asemassa työnantajan kanssa. Vain AY-liikkeet voivat antaa tarvittavan edun: joukkovoiman.

Blogi


Miten mikään saattoi yllättää hoiva-alan tapahtumissa?

4.4.2019

Mikä ihme hoiva-alan kohussa yllätti politiikan konkarit ja puolueiden ajatuspajat?
Mie en ymmärrä miksi me ei opita. Omaa muistia virkistääkseni luin vanhan Talouselämän artikkelin vuodelta 2011. https://www.talouselama.fi/uutiset/mikael-lilius-kompastui-nyt-vanhukseen/22542ea5-9426-3e60-9e98-c77645385cb9

Pitänee taas tarttua johonkin Kalle Isokallion kirjaan jotta Suomalainen järjettömyys vaikuttaisi loogiselta.

yt. Petteri

Tasa-arvo on vitsi.

3.4.2019

Suomalainen tasa-arvo on vitsi, olipa kyse työpaikoista tai perheistä. Suomessa naisten tasa-arvoon liittyvät epäkohdat on usein verhottu piiloon, erityisesti kun on kyse raskaudesta, äitiydestä ja äitiysloman aiheuttamista vaivoista yrityksen organisaatiossa. Miten voi suosia suomalaisia yhtiötä, jotka eivät ole valmiita kannustamaan syntyvyyteen, vaan näkevät ne omissa kabineteissaan ongelmana? Vanhempainvapaan myötä myös pätkätöissä olevat miehet tulevat kokemaan kantapään kautta miltä tuntuu, kun työpaikkaa ei vakinaisteta: se johtaa pätkätöihin ja estää eläkekertymän. Näistä syntyvät kerrannaisvaikutukset tullaan kokemaan Suomen taloudessa 10-25 vuoden kuluttua.

Toinen tasa-arvoon liittyvä jäänne ja vääryys on etävanhemmuus. Etävanhemmuus on kerrassaan karmea termi, mitä se sanoo lapselle? Termi rikkoo ensisijaisesti lapsen isän oikeuksia. Jotta lapsen isä saa säilyttää edes jonkinlaisen yhteyden lapseensa erotilanteessa hänen on järkevintä sovinnollisesti suostua etävanhemman rooliin. Äiti on aina etusijalla, kun lähivanhemmuudesta päätetään. Miksi, millä perusteilla? Miksi lähivanhemmuutta ei voida jakaa Suomessa?

Yst. terv. Ehdokas nro 9
#LiikuntaEhdokas

Kohtuutta Suomalaiseen yhteiskuntaan

19.3.2019

Liiketaloudella ei ole sijaa kaikkialla suomalaisessa yhteiskunnassa, koska kysynnän ja tarjonnan laki ei toimi täydellisesti. Toimiva yhteiskunta tarvitsee vahvaa moraalia oikeasta ja väärästä, sekä eettisiä valintoja, jotka kestävät aikaa ja muutoksia. Professori Steven Kaplan, jonka vahvaa osaamista ovat mm. yhtiöiden hallitusten työskentely sekä yhtiöiden hyvään hallintotapaan liittyvät tutkimukset, näkee omistaja-arvon maksimoinnin liikkeenjohdon ainoaksi tavoitteeksi. Miten sitä on sovellettu Suomessa? Ottamalla lisää velkaa, legendaarisella siltarumpupolitiikalla, etujärjestöjen vaatimuksia noudattamalla jne.

Esimerkki yliopistomaailmasta: kun yliopisto-opiskelijoita painostetaan yhden tutkinnon suorittamiseen ilman kunnollisia mahdollisuuksia poikkitieteelliseen opiskeluun, niin haittavaikutukset näkyvät vasta 10-20 vuoden päästä. Tutkimusrahoitus suunnataan julkista agendaa suosiviin kohteisiin; ei kriittiseen, nykytilaa haastavaan tutkimukseen. Tuskin poikkitieteellisyydestä ja sivistyksestä kenellekään haittaa on. Joskus parhaat innovaatiot ovat syntyneet vahingossa.

Myöskään kansalaisturvallisuus ei tulisi ole bisnes. Tämä koskee hoitoa, sosiaalipuolen tukea, poliisien määrää, Suomen armeijaa. Esimerkiksi viimeisen vuosikymmenen ajan poliisien määrää ja sijoituspaikkoja on karsittu. Pakostakin nämä muutokset näkyvät yhteiskunnassa, joka muuttuu koko ajan eikä enää kyetä auttamaan ja tukemaan kaikkia riittävästi.

Mutta siihen kohtuuteen. Suurin harppaus pois kohtuudesta tehtiin varmastikin 90-luvun lamavuosina. Suomessa on muutama viisas pankkiiri, yksi heistä on Tapiola-ryhmän entinen pääjohtaja Asmo Kalpala. Kymmenen vuotta sitten hän on mm. todennut näin:

”Jos lama olisi aikanaan hoidettu paremmin, Suomi olisi tänään velaton maa. Laman hoidossa keskityttiin vain pankkien pelastamiseen, roskapankki Arsenal myi velkasaatavat ulkomaille noin viiden prosentin arvosta. Mutta silti velkojen kohtuullistamista ei edes tarjottu velallisille. Teknokraatit unohtivat ihmisen, lama aiheutti vahinkoa, joka ei ole ollut rahassa mitattavissa. Väitetään että aikoinaan ei ymmärretty, että työttömyys ja syrjäytyminen periytyvät.” Ennen lamaa jokainen sodanjälkeinen syntynyt lapsi sai suhteellisesti mitattuna paremmat lähtökohdat elämälleen. Näin ei ole enää, ei myöskään vanhuuden osalta. Kalpala puhuu myös ihmisyyden kunnioittamisesta. Siitä Suomessa on pulaa, hänen mielestään hyvässä uskossa toimineet yrittäjät tekivät sen, mitä yhteiskunta toivoi. He ottivat riskiä ja yrittivät. Mutta näitä seikkoja ei noteerattu mitenkään päätöksissä ja valinnoissa joita mm. Keskusta ja Kokoomus lamassa tekivät. Tähän on pakko lisätä, että jopa Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja alkoi pian subprime-kriisin (2007-2008) puhjettua puhua ylivelkaantuneiden ihmisten armahtamisesta.

Mitä näistä olisi voitu oppia? Sen että, politiikka ja liike-elämä tarvitsee myös viisautta, jota harvoin kohtaa, ei pelkkiä mitattavia lukuja ja asioita. Eli yritysmaailman toimintamallit eivät ole aina järkeviä tai edes toimivia. Tästä huolimatta niitä pyritään väkisin lisäämään yhteiskunnassa, jossa kaikki ei ole mitattavissa.

Itselläni on vilpitön toive, että virheistä opittaisiin. Opittaisiin miten valtion taloutta ja yhteiskuntaa tulee johtaa. Ja kirjoittaa blogi jossa ei mainita sanaa SOTE.

yt. Nro 9 / Petteri

YT-kysymys, jota ei kysytä

14.3.2019

Jatkossa kirjoitan tänne satunnaisesti jostakin aiheesta, jota olen pohtinut mielessäni yleensä useamman vuoden ja muokannut käsitystäni siitä sen mukaan kuin olen havainnut siinä jotain uutta tai mistä ei puhuta. Ensimmäinen on kaikille tuttu aihe, YT-neuvottelut.

YT ovat uusi normaali Suomessa. Prosessi, jossa työntekijät ovat pelkästään kuulijoina, jossa jokaiseen työntekijäpuolen ehdotukseen yhtiöllä on olemassa valmis vastaus. PR-syyt ja luodakseen kuvan, että neuvottelut ovat onnistuneet, yritys laittaa YT-neuvotteluiden piirissä olevien työntekijöiden lukumäärän aina hieman yläkanttiin ja näin lopputulos näyttää paremmalta. Valitettavasti ammattiyhdistysliikkeet eivät ole kyenneet vastamaan näihin nykyajan haasteisiin, vaikka voisivat tarjota kaikkein tärkeimmän ja liikkeen alkuperäisen edun: joukkovoiman, yhteisöllisyyden ja hieman empatiaa.

Sen vuoksi neuvottelu, sovittelu, paikallinen sopiminen ei toimi. Joustava sopiminen ei ole kaikkien etu, koska palkansaaja ei voi koskaan neuvotella tasaveroissa asemassa työnantajan kanssa. Mutta se kysymys, jota kukaan ei koskaan sano ääneen. Kenen vika YT on?

Työntekijöiden irtisanominen on aina seuraus yritysjohdon kyvyttömyydestä ja virheistä. Joko johto on arvioinut tulevaisuuden markkinat väärin tai jättänyt kehittämättä yritystä niin, että se kasvaa.

Yt. Petteri Nro 9