Työ- ja perhe-elämä

Perhe-elämän ja työn entistä paremman yhteensovittamisen tulee olla yksi alkavan vuosikymmenen tärkeimmistä tehtävistä. Lasten kasvuedellytysten turvaaminen on osa kestävää yhteiskuntapolitiikkaa. Ajankäytön uudelleen jakamiseen on luotava paremmat edellytykset. Vanhempia on myös rohkaistava käyttämään niitä.

Yhteiskunnassa, viestinnässä ja kulttuurissa on tehtävä radikaali käänne perheitä rohkaisevaan suuntaan. Vanhempien elämänhallinnan vahvistamisen tulee olla perhepolitiikan keskeinen tavoite.

Lapsiperheen hyvinvointia ja jaksamista on tuettava kaikin mahdollisin keinoin, sillä perheen yhteyden loppuminen on todennäköinen ongelma lapsille ja etenkin pienituloisille vanhemmille, jotka joutuvat eron sattuessa rahoittamaan samoilla tuloillaan aikaisemman yhden asunnon sijaan kaksi.

Vanhempien mahdollisuuksia omien valintojen tekemiseen yksilön ja perheen tarpeiden mukaan on edelleen vahvistettava. Vanhempainrahakautta tulee pidentää tulevilla vaalikausilla asteittain. Tavoitteena tulee olla lapsiperheiden elinolojen parantaminen. Keskusta kiinnittää erityistä huomiota yhden vanhemman lapsiperheisiin.

Perheille tulee saada mahdollisuus valita yhteisverotus, silloin kun perheessä on pieniä lapsia. Yksinhuoltajille on luotava vastaavan edun tuottava vähennys tuloverotukseen.

Työelämään tulee saada joustoja, esimerkiksi vapaaehtoisen osa-aikaisuuden lisäämistä, jotka helpottavat perheiden taakkaa. Lyhennetyt työviikot ja työpäivät voivat olla hyvä mahdollisuus myös niille, jotka haluavat panostaa lastensa tai omien iäkkäiden vanhempiensa hoitamiseen.

Joustoa tarvitaan myös ihmisen kulloisenkin elämäntilanteen ja elinkaaren vaiheen mukaan. Ammatin vaihto myöhemmällä iällä tulisi mahdollistaa nykyistä joustavammin, mikäli esimerkiksi fyysinen kunto ei enää vastaa alan vaatimuksia. Jo eläkkeelle siirtyneiden työelämään palaamista tai lyhytjaksoista työtekoa on helpotettava.

Työelämän ja kansalaisten elämäntapojen kehittyessä eripituiset työsuhteet tulevat yhä yleisemmiksi. Tämä voi sopia monien työntekijöiden elämäntilanteisiin, mutta myös heikentää työssä viihtymistä ja vaikeuttaa yksilön ja perheen elämää. Työlainsäädäntöä ja sopimuksia on kehitettävä tästä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Lisääntyvien kilpailupaineiden aiheuttama kiire, henkinen paine ja epävarmuus koettelevat työssä käyvien ihmisten henkistä ja ruumiillista hyvinvointia yhä useammin. Näihin työelämän kehityspiirteisiin on vastattava parantamalla sekä johtamistaitoja että kaikkien työntekijöiden työyhteisötaitoja jatkuvan koulutuksen periaatteella. Työterveyshuoltoa tulee suunnata entistä enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan.

Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisessa riittää vielä tehtävää 2010-luvun Suomessa. Naisten ja miesten välillä on edelleen perusteettomia palkkaeroja. Tavoitteena on tasoittaa edelleen perhevapaista aiheutuvia kustannuksia nais- ja miesvaltaisten alojen välillä sekä palkkatasa-arvon toteutuminen vuoteen 2020 mennessä.