Ulla Savolan kirjoituksia

Tammikuun+kuva.jpg 

 

Lapsilisäleikkaukset ja muut vyönkiristykset uhkaavat kansantalouden kasvua

 

Hallituksen säästötoimet kohdistuvat liian ankarina lapsiperheisiin erityisesti lapsilisäleikkauksina ja erilaisina veronkorotuksina . Keskivertoperheen ( kaksi keskituloista aikuista ja kaksi lasta) ostovoimasta leikkautuu v. 2015 jopa 1000 euroa vuodessa. Taloustoimittajat ovat huolissaan näistä toimista, joilla heikennetään ostovoiman kasvua ja samalla heikennetään kotitalouksien velanhoitokykyä. Maassamme on vaikeinakin aikoina investoitu lapsiperheiden hyvinvointiin. Sota-ajan jälkeen aloitettiin lapsilisien maksaminen ja taloustilanne oli varmasti vaikeampi kuin nykyisenä aikana. Päättäjät ovat yleensä oivaltaneet, että satsaus lapsiin on satsausta tulevaisuuteen.

Ostovoiman heikentyminen tulee näkymään kotimaan markkinoilla. Lapsiperheet käyttävät rahansa kotimaiseen kulutukseen ja se on piristysruiske kotimaisille yrityksille. Lapsilisien leikkaus taas on pois kotimaisesta yrityselämästä. Lapsiperheiden pahoinvointi taas lisää lastensuojelun kustannuksia ja pienentynyt lapsilisä ajaa osan perheistä toimeentuloluukulle. Nykyiselläänkin monilapsiset perheet ja yksinhuoltajaperheet elävät köyhyysrajalla ja lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan verrattuna muihin samanikäisiin. Tasa-arvoinen lapsuus on jokaisen lapsen oikeus.

Toivoisi, että hallituksen lyhytnäköinen ja näköalaton perhepolitiikka loppuisi ja hallitus korjaisi sen mitä korjattavissa on. Maamme väestön huoltosuhde on vääristynyt ja näillä perheisiin kohdistuvilla leikkauksilla (lapsilisät, asuntomenojen korkovähennysoikeuden pienentäminen, veron korotukset ja kotihoidontuen puolitus) ei innosteta perheitä saamaan lapsia. Meillä on kohta huutava pula työntekijöistä ja veronmaksajista. Väestön normaali uusiutuminen lapsia synnyttämällä on aina ollut tärkeää ja sitä tulee yhteiskunnassa tukea.

Perheitä tulee myös tukea kasvatustehtävässä perheiden kotipalvelua lisäämällä. Viime kesän Keskustanaisten Turun puoluekokouksessa olin ajamassa kodinhoitaja-asiaa osallistuessani Keskustanaisten varapuheenjohtajavaaliin. Ilahtune tänä keväänä huomasin , että maassamme valmistellaan uutta sosiaalihuoltolakia, joka mahdollistaa kotiavun saamisen perheisiin ilman lastensuojeluilmoitusta. Entisajan kodinhoitoapu on tervetullut uudistus ja tuo iloa ja toivoa perheisiin. Kodinhoitoapu myös vähentää kuntien lastensuojelumenoja. Perheenäiti tai - isä tarvitsee sijaista kotiinsa esim. hammaslääkärikäynnin ajaksi.

Tällä hetkellä äidit ja isät eivät enää osaa pyytää kotipalveluapua, koska sitä ei ole vuosiin ole saatu. Joissakin edistyksellisissä kunnissa tällä hetkellä käy neuvolasta perhetyöntekijä juttelemassa ja auttamassa vauvan syntymään valmistautuvaa perhettä ja samalla kartoittaa kotipalvelun tarvetta. Kynnys hakea kotipalvelun apua madaltuu, kun asiaan on tutustuttu jo ennakolta. Tätä toimintaa kannattaa kehittää ja tarjota sitä kaikille pikkulapsivaiheessa oleville perheille. Tämä investointi maksaa itsensä takaisin jaksavina vanhempina ja lisää myös arjen taitoja. Perheet tarvitsevat rinnallakulkijaa ja arjen töiden jakajaa ei niinkään neuvonantajaa!

Ulla Savola kansanedustajaehdokas Haapajärveltä

 

Kodinhoitajat takaisin lapsiperheisiin

Suomalainen perhepolitiikka alkaa olla tiensä päässä. Perheiden pahoinvointi ja lasten huostaanotot lisääntyvät jatkuvasti. Jokainen huostaanotto maksaa yhteiskunnalle 80 000 vuodessa per lapsi tai nuori, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä. Toivon, että Suomen keskusta ajaa inhimillistä ja oikeudenmukaista perhepolitiikkaa.

Imatralla on herätty kohtaamaan lapsiperheiden hätä. Sinne on lisätty kuusi perhetyöntekijää hyvinvointineuvolan (aiempi äitiysneuvola) alaisuuteen. He auttavat jokaista äitiysneuvolan asiakasta lapsen syntymän jälkeen kotona. He tekevät pelkän neuvomisen sijasta arjen töitä ja auttavat perheitä konkreettisesti kaikissa arjen vaikeissa tilanteissa. He tekevät siis entisten kodinhoitajien töitä omien töittensä lisäksi. Kustannusvaikutukset ovat yllättäneet päättäjät. Palkkaamalla näitä arjen sankareita on 2 miljoonan euron lastensuojelukustannukset saatu pienenemään n. 1,8 miljoonaan euroon n.vuodessa. Tämä kokeilu on kestänyt vuodesta 2011. Ennaltaehkäisystä siis tuli investointi.

Aiempi kodinhoitajakoulutus olisi saatava pikaisesti käynnistettyä nykytarpeisiin päivitettynä. Kodinhoitajakoulutuksen lakkauttaminen oli virhe, joka on korjattava. 1990-luvun alussa lakkautettu lapsiperheiden kodinhoitopalvelu olisi saatava kaikkiin kuntiin. Kodinhoitajia ei nykyisellään voida edes palkata kuntiin, koska sellaista virkaa ei ole olemassa. Sosiaalityön virkoihin pitäisi saada kodinhoitajan virka. Lähihoitajakoulutus ei vastaa nykyiseen perheiden vaatimaan tarpeeseen. Lähihoitajat tarvitaan laitospalveluun. Kunnissa on kyllä perhepalvelutyöntekijöitä, jotka tekevät korjaavaa työtä, koska kodinhoitoapua ei ole saatu ajoissa. Suurin osa äideistä kuitenkin tarvitsisi arkeensa tekeviä käsiä ja ystävällistä kanssakulkijaa ei niinkään neuvonantajaa.

Muistan, kuinka lapsiperheet voivat paremmin lapsuudessani, kun kodinhoitajia tuli joskus pyytämättäkin perheisiin. Arki oli turvallista ja aikuisetkin jaksoivat paremmin. Koko yhteiskunta huolehti ennaltaehkäisevästi lapsista ja huostaanottojakaan ei juuri ollut. Avioerotkin olivat harvinaisempia, jota varmaan edesauttoi kodinhoitoapu.

Jos haluamme keskustalaisina elvyttää taloutta, meidän tulisi saada ennaltaehkäisevä perhepalvelutyö takaisin kuntiin. Kodinhoitajia voitaisiin palkata kuntiin enemmän samalla rahalla kuin perhetyöntekijöitä. Perhetyöntekijöitä myös tarvitaan kuitenkin korjaavaan työhön. Säästäkäämme kunnissa palkkaamalla kodinhoitajia!

Keskustanaisten edustajakokouksessa Turussa otin kodinhoitajakoulutuksen esille. Keskustanaiset lupasivat lähteä valmistelemaan asiaa keskustanaisten hallituksessa. Toivon, että asia ei hautaudu kunta- ja sotesekoilua seuratessa unholaan. Lapset ja perheet eivät voi odottaa! Kuntien talous erityisesti lasten huostaanottojen lisääntyessä ja perheiden pahoinvoidessa ei voi odottaa! Nyt tarvitaan toimintaa eikä vain ystävällistä hyminää. Tarvitsemme enemmän käsiä kuin keskustelua.

Ulla Savola

Keskustanaisten Haapajärven ympäristön paikallisyhdistyksen puheenjohtaja