Tuulan tunnustus

     
  Minä, miksikö keskustalainen ?
  

clover.gifOlen pohtinut useastikin, mistä ja milloin tarinan juuret saivat alkunsa. Nuoruuden perimästä, maaseudulla pienviljelijän tyttärenä ja 4-h kerholaisena ne arvot ja asenteet keskustalaisuuteen itsestään hiljaisesti ovat syntyneet. Olivat vain piilossa eikä kukaan niitä herätellyt aiemmin.

Palatessani Helsingistä kotiseudulleni Pohjois-Karjalaan ystävättäreni Leena tunsi minut järjestönaiseksi ja pyysi Keskustan ehdokkaaksi kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajaksi. Suostuin aluksi sitoutumattomana. Tuntui jotenkin pehmeämmältä laskulta, etten liittynyt heti jäseneksi. Alkoi aika pohtimiselle ja nukkuvien ajatusten herättämiselle todeksi.
   

  
   Miksikäs ei?
   
clover.gifMonet asiat täsmäsivät: perimä, useat ystäväni olivat keskustalaisia, oma katsontakantani asioiden hoitamisessa ei ollut ristiriidassa keskustaliikkeen aatteiden kanssa. Tunsin myös päätöksen teon olevan vastuullista ja kotoisen turvallista. Minun, ehkäpä joskus itsepintaisia mielipiteitäni, kuunneltiin sekä ymmärrettiin ja sain vaikuttaa käsiteltäviin asioihin. Pidin myös rikkautena sitä, että Keskustassa toimi naisia ja miehiä erilaisista ammattikunnista. Omassa sielussani ei mikään riidellyt vastaan. Pari kuukautta pohdiskelin ja liityin Keskustan jäseneksi.
  

    Kuinka on käynytkään ?
   

clover.gifOlen ollut aktiivi keskustalainen n. 20 vuoden ajan. Olen saanut olla oman kuntani luottamustoimissa alkuajoista lähtien. Luotettavilta keskustalaisilta ystäviltä voi kysyä neuvoa hyvinä ja huonoinakin päivinä. Voin vilpittömästi sanoa rakastavani järjestötyötä kaikessa monimuotoisuudessaan. Nautintoa on olla turuilla ja toreilla mainostamassa meidän tapaamme toimia keskustaliikkeessä. Voin luvata, että tämä rakkaus keskustalaisuuteen kestäisi jopa kolhuja. Olen ylpeä poliittisesta kodistani, Keskustassa. Tarina jatkuu….

- Tuula Laeslehto