Etusivu

Tervetuloa Pälkäneen Keskustan kunnallisjärjestön sivuille

Pälkäne on vireä n. 7000 asukkaan kunta, joka sijaitsee VT 12 varrella noin 40 km Tampereelta Lahden suuntaan. Vuoden 2007 alusta Pälkäneen ja Luopioisten kunnat yhdistyivät uudeksi Pälkäneen kunnaksi.

Keskusta oli vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Pälkäneen toiseksi suosituin puolue saaden valtuustoon kahdeksan paikkaa. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keskusta oli Pälkäneen suosituin puolue 25,6 prosentin kannatuksella.

Keskustan rooli Pälkäneellä on sama kuin muualla Suomessa: Tehdä ihmisläheistä politiikkaa. Lähde mukaan tekemään Pälkäneestä vielä parempi paikka elää ja asua!

 

Tule mukaan

Kunnallisjärjestön lisäksi Pälkäneellä toimii 2 paikallisyhdistystä, joista Keskustan Luopioisten paikallisyhdistys ry toimii entisen Luopioisten alueella ja Keskustan Pälkäneen paikallisyhdistys ry toimii entisen Pälkäneen alueella. Lisäksi kunnassamme toimii Luopioisten Keskustanaisten osasto, johon vuoden 2007 alusta yhdistyi Pälkäneen keskustanaiset.

Seuraavat kunnallisvaalit järjestetään vuoden 2016 lokakuussa. Mikäli olet kiinnostunut lähtemään mukaan talkoisiin kotikunnan puolesta, niin ota yhteyttä kunnallisjärjestön puheenjohtaja Jukka Kittilään, puh 0400 644 782, e-mail: jukka.kittila@pp.inet.fi

Sivujen ylläpito: Raimo Giren, e-mail: rgiren@saunalahti.fi

Kuvagalleria

Keskustan vaalibussi Pälkäneellä 21.2.2015

 IMG_8685.JPG  IMG_8717.JPG
 IMG_8720.JPG  IMG_8740.JPG
 IMG_8748.JPG  IMG_8755.JPG
 IMG_8760.JPG  IMG_8761.JPG
 IMG_8769.JPG  IMG_8771.JPG
 IMG_8790.JPG  IMG_8804.JPG

Eduskuntavaalit 2015

Toivarikuva2.jpg 

Ajatuksia asumisesta, haastateltavana Luopioisten yrittäjien pj. Erkki Toivari

Millaista asumispolitiikkaa yhteiskunnan tulisi mielestänne harjoittaa?

On kansantaloudellisesti järjetöntä keskittää asutusta nykymallin mukaisesti vain suurimpiin asutuskeskuksiin. Jos tulevat päättäjät eivät tee asialle mitään, pian uusiakin asuntoja haja-asutusalueilla ja suurehkoissa taajamissakin jää tyhjiksi. Näillä alueilla on jo nyt havaittavissa arvonalenemista kiinteistöjen kohdalla. On järjetöntä rakentaa samat asunnot uudelleen jonnekin suurkaupunkien liepeille kaikkine oheistarpeineen, korkein kustannuksin. Maalla asuminen myös vähentää kakkosasunnon tarvetta, jolloin kesäasunto ei ole ensisijainen hankintakohde.

Maaseudulla yleisten liikenneyhteyksien tukemiseen ja matkakorvauksien säilyttämiseen pitää myös tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota. Pitkäkään matka maaseudulla ei ole este työssä käyntiin oman seudun ulkopuolelle, koska 50 km matka maaseudulla vastaa ajallisesti 5-10 km matkaa pääkaupunki- tai Tampereen seudulla.

Mitä mieltä olette Suomen energiapolitiikan nykytilasta?

Energiapolitiikkaa ja energian verotusta pidän Suomessa tällä hetkellä varsin poukkoilevana, pitkäjänteisyys puuttuu kokonaan. Suomessa puun käyttö energianlähteenä ei ole lähelläkään sitä tasoa mihin meillä olisi mahdollisuuksia. Viimeisten tutkimusten mukaan olemme uusiutuvan energian käytössä Euroopassa sijalla 36, juuri ja juuri Venäjän edellä, erittäin huono sijoitus perinteiselle vesistöjen ja metsien maalle.

Mitä konkreettisia alueellisia vaaliteemoja haluaisitte nostaa esille?

Terveysasemien säilyttäminen lähellä asiakkaita on kaikkien edun mukaista. Esimerkiksi Luopioisten seudulla matka Kukkiajärven takaa Kangasalle on 80 km. Matka olisi ajallisestikin kohtuuton, varsinkin silloin kun pitää olla syömättä ja juomatta laboratoriokokeiden vuoksi. Työterveyshuollon palvelut ovat Kangasalla, mistä seuraa Pälkäneen kunnalle, yksityisille työnantajille sekä työntekijöille kustannuksia palkkakuluina tai palkan menetyksinä, sekä matkakustannuksina. Oman terveysaseman tiloissa sama asia voitaisiin hoitaa säästäen aikaa ja turhia ajokilometrejä, joita kertyisi tuolloin vain hoitohenkilökunnalle.

Luopioisten Yrittäjät kehittävät toimintamallia, jossa alueellinen yhteistyö eri toimijoiden välillä toteutuu entistä laajemmin. Mallissa yhteistyökumppanit ottavat vastatakseen osan yhteiskunnan vastuista, jolloin ns. kolmas sektori edullisena toimintamuotona korvaa osan kunnan toiminnoista.


Talokortti1.jpg

Ajankuvia / Raimo Giren

Fantastista

Kataisen surullisenkuuluisa ja maamme historian huonoimmaksi nimetty kuuden puolueen hallitus on onneksi historiaa, mutta sen varjo kummittelee edelleen. Kataisen hallituksen aikaansaannokset olivat olemattomat. Käytännössä se ei saanut vajaan neljän vuoden aikana yhtäkään oman hallitusohjelmansa tavoitteesta alkua pidemmälle. Sen sijaan syntyi suuri joukko olemattomia selvityksiä, joita Katainen kutsui fantastisiksi, sekä surkuhupaisia ehdotuksia joiden piti muuttaa monimutkaiset ja vaikeat asiat yksinkertaisiksi. Fantastista. Lopputuloksena oli, että kaikki Kataisen kaikki tekeleet jäivät muiden hoidettavaksi, kun herra itse luikki karkuun ja pakeni maasta. Fantastista. Melkein kuin satua, mutta ikävä kyllä täyttä totta, varsinkin niille jotka nyt pääsevät tulevissa eduskuntavaaleissa läpi.

Näissä eduskuntavaaleissa ei ole sama ketä me äänestäjät valitsemme itseämme edustamaan. Toista Kataisen hallituksen kaltaista ministerijoukkoa Suomi ei tule enää kestämään. Se ei ole maamme etu, että jokainen ministeri ajaa vain oman kaveriporukkansa asioita ja pyrkii esille mediassa keinolla millä tahansa. Tämä johtaa älyttömään muutoskierteeseen lainsäädännössä, asetuksissa ja ohjeissa. Kun tähän soppaan vielä lisätään kiire, jonka varjolla asioita voi ajaa läpi keskeneräisinä, on katastrofin ainekset aina kasassa.

Nyt maamme tarvitsee taas sitä perinteistä yhteistyön politiikkaa, jonka avulla aiemminkin on vaikeista ajoista selvitty. Stubin on aivan turha hokea että yhteistyö edustaa taantumusta ja suomettumista, jos oman puolueen saavutukset hallituksessa ollessa ovat jääneet olemattomiksi. Suomi on demokraattinen maa ja tuloksia syntyy vain yhdessä tekemällä ja yhteiseen päämäärään pyrkien. Tulevien kansanedustajien on oltava kansanedustajia, ei pelkästään itsensä tai jonkun viiteryhmän edustajia.

Näissä vaaleissa oleellisena asiana kannattaa miettiä Suomen nostaminen omavaraista tuotantoa ja teollista toimintaa lisäämällä. Tässä valtiovallan rooli on suuri. Vaikka toimintoja onkin sopeutettava tarvetta ja resursseja vastaaviksi, niin pelkillä leikkauslistoilla emme tule selviämään. On kiireesti tehtävä myös uusia satsauksia koulutukseen, tietoverkkoihin, liikenteeseen ja energian omavaraiseen tuotantoon. Vesivoima mm. odottaa edelleenkin valjastajaansa. Puunkäytön lisääminen kasvua vastaavaksi etenee, kun koko puuaineksen käytölle saadaan tarpeeksi kilpailua aikaan. Suomi tarvitsee uuden sellutehtaan, biojalostamoja ja lämpölaitoksia lisää.


Opetuspolitiikka ei ole kenenkään hallinnassa

Kun tutustuu hallituksen opetuspoliittisiin linjauksiin, niin tulee mieleen kysymys: Mihin tällä kaikella oikein pyritään? Ammatillisesta opetuksesta leikataan ensin hiljaisuuden vallitessa rajulla kädellä opetuspaikkoja, ja lähes samaan aikaan niitä ilmoitetaan suureen ääneen lisättävän, no tosin vain murto-osa lakkautetuista paikoista. Tällä menettelyllä ei voi olla kuin yksi tavoite, poliittisten irtopisteiden kerääminen. Jälkeenpäin voi sitten toistella että mehän saimme aikaan lisäpaikkoja ammatilliseen opetukseen.

Opetussuunnitelmia uudistetaan nykyisin ilmeisesti vai uudistamisen vuoksi, koska joillakin ministereillä ja virkamiehillä ei ole mitään muuta tekemistä. Edellisten muutosten vaikutuksista ei ehditä keräämään mitään tutkimusaineistoa, kun jo uusia muutoksia tehdään. Kun muutosten tuloksista ei ole aineistoa, niin niitä ei voida millään tavalla arvioida, eikä niistä saada johdettua perustietoja uusille suunnitelmille. Alkeellisinkin kehitystoiminta edellyttää aivan toisenlaista toimintaa. Vaikuttaa siltä kuin joukko keskenkasvuisia olisi puuhastelemassa.

Olen jonkun aikaa ihmetellyt miksi kukaan ei ole huomannut mitä kaikkea hallituksen suunnitelmista voi päätellä. Kun hallitus on jo aikoja sitten päättänyt, että pienten lukioiden tuki lopetetaan, niin se myös lopettaa näiden lukioiden toiminnan. Eikö tämä ole tullut kenenkään lukio-opetuksen kehittämistä suunnittelevan mieleen?


Kellari ei sovellu lasten kasvatukseen

Pälkäneellä on pitkään pohdittu kuinka yhteiskoulun ja lukion rakennus korjattaisiin. Useaan otteeseen on tuotu esityksiä kellarikerroksen korjaamisesta opetuskäyttöön. Allekirjoittanut on joka kerta tyrmännyt korjausesityksen sanomalla että kellari soveltuu sienien kasvatukseen, ei lasten kasvatukseen.

Perusteluna kielteiselle kannalleni olen käyttänyt kokemuksia, joita olen vuosien varrella saanut eräästä koulurakennuksesta, jonka homeongelmien korjaamisen suunnitteluun ja rakenteiden korjauksin upotettiin melkoiset summat kunnan rahoja. Homeongelmien aiheuttamat haitat jatkuivat ja jopa pahenivat, tehtiin sitten minkälaisia korjauksia tahansa. Rakenteelliset ongelmat johtivat viimein koko koulurakennuksen purkamiseen ja uuden rakentamiseen. Korjausrahat menivät aivan hukkaan, ja niilläkin rahoilla olisi koulun purkanut moneen kertaan. Kyseinen koulu on nyt päässyt varoittavana esimerkkitapauksena valtakunnalliseen homekoulujen korjausoppaaseen. Siihen kannattaa jokaisen tutustua.

Pälkäneellä kaikkein viisainta on luopua kellareiden korjaamisesta mihinkään julkiseen käyttöön kaikissa sellaisissa vanhoissa rakennuksissa, joissa maaperä on kosteaa ja kallio lähellä. Korvaavaa rakentamista kannattaa suosia maanpäälle kunnolla perustettuina uudisrakennuksina. Kannattaa miettiä sellaisia asioita kuten kulkemisen helppous, päivittäisten toimintojen mukavuus ja viihtyisyys, jotka ovat aivan toista luokkaa, silloin kun rakennus on suunniteltu käyttötarkoituksen mukaan. Vanhassa rakennuksessa sen sijaan säilyvät samat oireet jotka siinä on aina ollut, ja niitä ei pienillä muutoksilla paremmaksi muuteta. Koska näyttä siltä ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma, niin on sopeuduttava muutokseen. Tällä hetkellä on olemassa useita erilaisia joustavia rakennusratkaisuja joita voidaan muuttaa ja siirtää tilatarpeen mukaan.


Kurjistumisen lyhyt oppimäärä

Suomen viimeaikaisista talouspoliittisista päätöksistä voisi vetää sen johtopäätöksen, että kovapäisille poliitikoille oppi ei näytä kovin helposti menevän kalloon. Mieluummin lyödään pää Karjalan mäntyyn, kuin katsotaan ympärille ja otetaan opiksi siitä mitä nähdään ja mitä ympärillä olevassa maailmassa todella tapahtuu.

Demareiden päätös kurjistaa lapsiperheiden asemaa on puolueen historiassa taas yksi merkkipaalu kohti poliittista oikeaa laitaa. Vain Lipponen on pystynyt ohittamaan Urpilaisen oikeistopoliittiset linjaukset. Vallassa ollessaan Lipponen ajoi kirkkaasti ohi Kokoomuksen oikeistolaisilla ajatuksillaan ja täydellisellä yhteiskunnallisella ymmärtämättömyydellään. Kun Lipposen aikana meni huonosti, otettiin ensin niiltä jotka olivat muutenkin jo kurjassa asemassa. Lipponen pyyhki pois kokonaan sen ajatusmaailman mitä demarit olivat häntä ennen edustaneet. Lupauksilla, eikä aatteella ollut enää mitään merkitystä. Jos omistatte auton, mutta ette muista kuka Lipponen oli, niin muistona näistä ajoista vieläkin tänäkin päivänä autoilijat maksavat lisämaksua, jota Lipposen lupauksen mukaan piti kerätä vain pari vuotta.

Urpilainen on kunnostautunut Lipposen tapaan täysin päinvastaisella politiikalla kuin demareilta olisi odottanut. Ajamalla kurjistumisen politiikkaa saa aikaan vain kurjistumista. Mikään talous ei nouse alas ajamalla ja lopettamalla tuottavaa toimintaa. Demareiden ollessa vallassa on lähes kaikki tukitoimet työllisyyteen ja alueelliseen kehitystoimintaan lopetettu. Tuottavan työ alas ajaminen on melko outoa työväenpuolueelle. Melko outoa talouspolitiikka on kulutuksen kurjistaminen silloin kun sitä todellakin tarvittaisiin. Huonoina aikoina ne joilla jo on paljon varallisuutta, eivät kuluta mitään, koska vaalivat ja varjelevat omaisuuttaan. Koska lapsiperheiden kaikki tulot kuitenkin menevät kulutukseen, taloutta pyörittämään, niin verottamalla ja etuuksia poistamalla oikein pyritään jarruttamaan taloutta. Todellakin. Eihän se maailma näin pyöri. Se pitää laittaa pyörimään.


Mietteitä piirikokouksessa

Pirkanmaan piirikokouksessa Kiikoisissa puhujana vieraillut Juha Sipilä sai raikuvat aplodit heti puheensa alkuun, ilmoittaessaan että kuntien pakkoliitoksista on luovuttu. Kun Sipilä kertoi Sdp:n asettaneen tupakoitsijoiden edun lapsiperheiden edun edelle, niin salissa oli aistittavissa säälin tunnetta demareita kohtaan. Kukin puolue asettaa itselleen tärkeät asiat etusijalle. Demareiden arvomaailma on hieman erikoinen.

Sipilä keskittyi puheessaan Suomen vaihtotaseen tasapainottamiseen ja uuden kasvun aikaansaamiseen työtä ja työpaikkoja luomalla, erityisesti pieneen ja keskisuureen teollisuuteen. Sipilä kertoi puheessaan että yrityksen onnistuminen on aina yhteisön ansiota, mutta epäonnistuminen on johdon syytä. Suomen hallitusta ei voi ainakaan onnistumisesta kehua. Jos Sipilän puhetta soveltaa hallitukseen, niin vastuuta ei kukaan ministereistä näytä ottavan. Syyllisiä ovat ilmeisesti ne kaikki muut, ja voisi sanoa että varsinkin tulevat aikuiset. Nykyiset lapset joutuvat syyllisiksi Suomen johdon töppäilystä, kun lapsilisiä ensin leikataan ja myöhemmin tulee vielä se varsinainen lasku perästä.

Hallituksen pelleilyllä eivät asiat tässä maassa hoidu kun ainut lisäsatsaus elvytykseen ja kasvun aikaansaamiseen on Sipilän mukaan Olympiastadionin peruskorjaus. Jotakin hiukan kunnianhimoisempaa on Keskustan nyt pakko esittää. Ilahduttavaa Sipilän puheessa oli erityisesti kotimaisen energian nostaminen tuontienergian edelle. Nyt tarvitaan Keskustan esittämää uudistusta, jolla aikaansaadaan 200000 uutta työpaikkaa ja vaihtotase tasapainoon omavaraisuuteen satsaamalla. Keskustan neljän miljardin euron energiamalli perustuu turpeen ja puunkäytön lisäämiseen, sekä uudenlaisen biotalouden nopeaan kehittämiseen.


Sotesotkusta kehysriihisekoiluun

Ei hyvältä näytä. Onko tosiaan niin että nykyinen hallitus ei kykene muuhun kuin sekoiluun, olipa sen kokoonpano kuusikko tai viisikko. Hallituksen tavaramerkiksi ja toimintatavaksi on näköjään muodostunut yölliset ns. neuvottelut ja suurella innolla neuvottelutulosten julistaminen aamun koitteessa. Julkistustilaisuudessa kehutaan kuinka hyviä päätöksiä on saatu aikaan ja taputellaan tovereita selkään. Kun kuluu pari päivää, niin kädellä taputtelun sijaan lyödään puukolla selkään.

Kauan kesti ennen kuin Vasemmistoliitto lähti hallituksesta, mutta nyt ilmeisesti itsensä pettämisessä tuli perälauta vastaan. Kristilliset ja Demarit eivät edes ymmärtäneet mitä olivat päättämässä. Pitkät piuhat kun on, niin herääminen tapahtuu vasta muutaman päivän päästä.


Lapsellisia selityksiä lapsilisistä

Sdp antoi mielenkiintoisen lapsilisälausunnon, jonka mukaan lapsien on jo pienenä maksettava osansa yhteiskunnan säästötalkoissa. Kun Suomessa hallitus töpeksii, niin maksajiksi joutuvat jo ennakkoon ne joiden maksettaviksi ja korjattaviksi nämä virheet myöhemmin kuitenkin tulevat, eli tämän päivä lapset.

Jos todellisuudentajua olisi edes hivenen ollut, niin lapsilisiä ei olisi leikattu. Osasiko kukaan laskea kuinka monta huostaanottoa kuntaa kohti suomessa tarvitaan että lapsilisien säästöt menee kuluina. Vihjeenä, se ei ole kaksinumeroinen luku.

Jos jostakin rahaa nopeasti halutaan saada, niin tupakan verojen nostaminen tuo nopeasti sekä säästöä että tuloa. Kun Euroopassa aikanaan tupakka tullaan kieltämään, niin Suomi voisi jo nyt alkaa valmistella tulevaa tilannetta korottamalla tupakan veroa vaikka kaksinkertaiseksi.


Vihreää energiaa

Suomi on metsien ja tuhansien järvien maa, mutta energiapolitiikassa ei kumpaakaan elementtiä, puuta ja vettä, osata hyödyntää. Kun energia on jatkuva kuluvirta, joka ei varastoidu mihinkään, niin ulkomailta tuodun energian käyttö näyttää samalta kuin hölmöläisten valon kantaminen säkillä pimeään mökkiin.

Erityisesti vihreät ovat kunnostautuneet tässä hölmöläisten hommassa oikein kunnolla useamman hallituksen aikana. Vihreiden ollessa hallituksessa on fossiilisten polttoaineiden kulutusta lisätty ja ydinenergiaa rakennettu, ja lisää suunnitellaan. Periaate on ollut, että älkää tehkö niin kuin vihreät tekevät, vaan tehkää niin kuin vihreät puhuvat. Ei kun miten se nyt oli, eli tehkää mitä vaan ja kaikki sopii, kun vaan vallassa saadaan olla.


Opetuspoliittiset linjaukset

Hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Huikea tavoite, mutta teot näyttävät johtavan aivan toisenlaiseen lopputulokseen.

1. Hallitusohjelman mukaan vakaa ja terveellä pohjalla oleva julkinen talous takaa kestävän hyvinvoinnin.

Mitä on tapahtunut: Valtion talouden tulot ovat tänä vuonna noin 50 mrd. euroa ja menot vastaavasti noin 55 mrd. euroa. Valtion velka on noin 90 mrd. euroa, ja kasvaa koko ajan. Julkinen talous ei todellakaan ole vakaalla ja terveellä pohjalla.

2. Koulutus- ja tutkimuspolitiikan keinoina julkisen talouden vakauttamisessa ovat erityisesti työurien pidentämiseen liittyvät toimet ja koulutusjärjestelmän rakenteiden ja tehokkuuden parantamiseen tähtäävät toimet sekä koulutustarjonnan suuntaaminen.

Mitä on tapahtunut: Korkeakouluihin tehty opintoaikojen rajaaminen ei ole tuottanut mitään tulosta. Valmistumisaika määräytyy usein aivan muiden tekijöiden mukaan kuin mitä suunnitelmiin on tavoitteiksi kirjoitettu. Korkeakoulu opiskelijoiden keskeyttäminenkin on ollut vain noin 5% luokkaa. Opintojen keskeyttäminen ammatillisessa koulutuksessa sen sijaan on aina ollut noin 10% ja ammattikorkeakoulukoulutuksessa noin 9%. Tiukentuvan talouden myötä motivaatio opiskeluun lisääntyy, mutta viihtyvyys huononee. Lopputuloksena on, ettei keskeyttämisten määrä ainakaan itsestään pienene.

3. Ikäluokkien pieneneminen mahdollistaa koulutusmäärien hallitun vähentämisen.

Mitä on tapahtunut: Opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt, että opiskelijapaikkoja vähennetään ammatillisessa koulutuksessa vuosina 2014 - 2016 yhteensä 7200:lla. Vuonna 2014 vähennys on-3300, v. 2015 vähennys on -2700 ja 2016 vähennys on -1450 aloituspaikkaa. Kun koulutuspaikkojen leikkauksia jatketaan, ne lisäävät alueellista eriarvoistumista. Vähennykset kohdistuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen sekä Pohjanmaalle. Todellakin, todellakin, todellakin kolmannes nuorista on jäänyt koulutuksen ulkopuolelle. Vuoden 2013 alusta työttömiksi jääneistä nuorista lähes 30 prosenttia ei ole saanut nuorisotakuun mukaista työ- tai koulutuspaikkaa määräajassa. Nuorison työttömyys on vain pahentunut edellisistä vuosista.