Historia

Kunnallisjärjestön perustaminen

Toukokuun ensimmäisenä päivänä 1957 28 jäsentä eri kylien paikallisosastoista oli kokoontunut Niilo Vehkapurun taloon perustamaan Maalaisliiton Kihniön kunnallisjärjestöä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Sulo Porrassalmi ja sihteeriksi Reino Koivuniemi. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin J. V. Lahti ja Niilo Vehkapuru.

Kokouksessa hyväksyttiin järjestön säännöt ja valittiin kunnallisjärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Urpo Tarsia. Johtokuntaan päätettiin valita puheenjohtajan lisäksi kymmenen jäsentä, jotka olivat Sulo Murorinne ja Lauri Itäpää Jokikylän paikallisosastosta, Aatos Törmä ja Leo Yli-Salomäki Kankarilta, J. V. Lahti ja Niilo Vehkapuru Kihniön paikallisosastosta, Paavo Peltomäki ja Sulo Patjas Niskokselta sekä Paavo Hietala ja Reino Koivuniemi Linnankylän-Nerkoon po:sta.

Alkupääomien suhteen käännyttiin kylien paikallisosastojen puoleen (kuten nykyisinkin). Paikallisosastot kehotettiin luovuttamaan 1000 – 2000 markkaa mitä pikimmin uudelle kunnallisjärjestölle.

50 - 60-luku

Koko 50-ja 60 -luvut olivat kunnallisjärjestölle järjestötyön aikaa. Aluksi järjestäydyttiin, aktivoiduttiin ja etsittiin sopivat toimintatavat. Kokouksia pidettiin 1-2 vuodessa. Tärkein toimintamuoto on ollut kunnallisjärjestöllä vaalityö, olipa kysymyksessä sitten eduskunta-, seurakunta-, kunnallis-, eurooppa- tai presidentinvaalit.

Ensimmäiset naiset kokouksiin ilmestyivät pöytäkirjojen mukaan vuonna 1959, jolloin kokoukseen oli mukaan saatu jo 4 naista 11 miehen lisäksi. Samaisessa vuoden 1959 vuosikokouksessa korostettiin järjestötyön tiivistämistä ja todettiin, että valtuustoryhmän on pidettävä säännöllisesti ryhmäkokouksia.

Kokouksessa olivat mukanä piiristä myös maalaisliiton naisten toiminnanjohtaja Alma Mäkelä sekä järjestöneuvojat Aune Kulkki ja Yrjö Saarivirta.

Aina 1980-luvulle saakka kunnallisjärjestön kokouksissa oli mukava piiritoimiston edustaja valottamassa yleispoliittisia kysymyksiä ja innostamassa kunnallisjärjestöä mm. vaalityöhön. Usein kokouksissa vieraili juuri edellä mainittu Yrjö Saarivirta. Tämä työmuoto on valitetttavasti hiipunut 90- ja 2000 –luvulla.

Vuoden 1960 vuosikokouksessa oli mukana puoluesihteeri Pekka Silvola. Kokouksessa maisteri Silvola selvitteli yleispoliittista tilannetta. Silvollalle tuotiin kokouksessa esille Kihniön vaikea työttömyystilanne ja hallotuhojen korvaaminen. Pohjanmaan puolella hallatuhoja korvattiin paremmin, vaikka tuhot olivat yhtä pahoja myös läänin rajan tälläkin puolella. Tilanteeseen toivottiin korjausta. Kokouksesta lähetettiin terveisiä Helsingin päättäjille ottaa Kihniö huomioon kun päätettiin turvevoimalaitoksen paikasta. Kokouksen päätöksenä päätettiin jättää maalaisliiton keskushallitukselle kirjelmä, jossa selostettiin pitäjän vaikeuksia.

Vuonna 1967 muutettiin kunnallisjärjestön nimi Keskustapuolueen Kihniön kunnallisjärjestöksi. Keskusteltiin myös presidentinvaaleista ja Urho Kekkosen suuresta vaaliliitosta. Päätettiin myös, että jos on valtuuston kokouksesta pois ilman syytä, joutui maksamaan sakkoa 2 markkaa järjestön kassaan.

1970-luku

1970-luvulle tultaessa aate- ja järjestötyö edelleen kehittyi. Mm. Yrjö Tiihonen oli esitelmöimässä eräässä kunnallisjärjestön kokouksessa järjestöasioista. Hän tähdensi, että aate on tärkeä, puolueohjelma olisi tunnettava, olisi löydettävä myönteiset puolet puolueen toiminnasta. Todettiin, että palveluelinkeinot olivat jo nousseet tuolloin suurimmaksi ammattiryhmäksi, toisena oli teollisuus ja kolmantena maatalous. Tämä tulisi ottaa huomioon järjestön toiminnassa. Tähdennettiin, että asutuskeskuksiin muuttaneita olisi voitava seurata ja pitää heidät keskustapuoluelaisina. Nuoria tulisi saada ajoissa mukaan.

1970-luvun alussa järjestötyötä kehitettiin eri osastoja perustamalla. Toimintasuunnitelmiin otettiin naisosaston toiminnan virkistäminen ja nuoriso-osaston perustaminen. Myös Eläkeliiton paikallisyhdistyksen perustaminen oli tavoitteena. Samoin Vesaisten toiminta pyrittiin saamaan vireille.

1970-luvun lopulla aktivoiduttiin ammattiyhdistys- ja yrittäjäpolitiikan saroilla. Perustettiin mm. ammattiyhdistyspoliittinen osasto, jonka pj. toimi Eero Kuusisto.

Kunnallisjärjestön kokouksissa käytiin läpi aina myös päivänpolttavia kysymyksiä kuten EEC-ratkaisusta, maatalouspolitiikasta ja energiakriisistä.

1980-luvulta nykyhetkeen

Mainittakoon vielä, että vuoden 1992 vuosikokouksessa puitiin myös Kihniössä EY-kysymyksestä. Kokouksen kannanotto oli, että EY:öön voitaisiin tehdä hakemus, mutta itse liittymisen ratkaisisivat reunaehdot ja se, mitä kansanäänestys asiasta sanoo. Samaisessa kokouksessa keskusteltiin Kihniön vaikeasta työttömyystilanteesta (22.5 %) ja Käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen lakkauttamisuhasta.

1980-ja -90-luvuilla toiminta vakiintui vaalitoimintaan. Yhteydet piiriin olivat tiiviit ja puoluekokokouksissa käytiin ahkerasti valitsemassa mm. puolueelle puheenjohtajaa. 1980 kihniöläiset olivat Virolaisen uudelleenvalinnan takana. Valituksi tuli, kuten tiedetään Väyrynen. Kymmenen vuotta myöhemmin puheenjohtajaksi haluttiin Eeva Kuuskoski-Vikatmaa, mutta sillä kertaa pitemmän korren veti Esko Aho.


Viimeisimmässä kunnon puoluejohtajataistossa vuonna 2002 kunnallisjärjestö oli Anneli Jäätteenmäen takana.

Henkilöitä

Puolue ja kunnallisjärjestö koostuvat aina henkilöistä. Kunnallisjärjestön toimihenkilöistä on syytä nostaa esille muutama henkilö, joiden palvelusvuodet ovat pisimmistä päästä:

Puheenjohtajina ovat toimineet Urpo Tarsia 1956-1960, Mikko Sainio 1961-1972, Tauno Mustaniemi 1973-1984. 20 vuoden ajan, vuosina 1985-2005 kunnallisjärjestöä luotsasi Irja Keskinen. Käytännössä yli 40 vuoden ajan kunnallisjärjestön sihteerinä, aina vuoteen 1999 saakka toimi Sulo Porrassalmi. Vuonna 1974 vaalipäälliköksi valittiin Olavi Koivisto. Olavin pesti kesti aina 1998 vuoteen saakka.

Johtokuntatyöhön osallistuneiden aktiivisten henkilöiden lista on pitkä. Perustavassa kokouksessa valittujen henkilöiden lisäksi pitkään johtokunnassa ovat vaikuttaneet mm. Tarmo Rahkola, Eino Vähä-Peltomäki, Lauri Patjas, Arvo Hautamäki, Aaro Jokioja, Armas Heinilä, Tauno Mustaniemi ja Esko Pajunen.

Ensimmäiset naiset valittiin kunnallisjärjestön johtokuntaan vasta vuonna 1980. He olivat Maija-Liisa Rantala ja Helmi Kannisto. Tämä ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa naisten aktiivisuudesta Keskustan toiminnassa Kihniössä. Aktiivisuus on kanavoitunut oman naisosaston toimintaan. Lisäksi mainittakoon, että esim. Senja Koivumäki toimi pitkään kunnallisjärjestön tilintarkastajana toiminnan alkuvuosina. Valtuustoon ensimmäinen keskustalainen naisvaltuutettu saatiin 1968, hän oli Lea Patjas. Tunnustusta keskustanaiset ovat saaneet puoluejohdonkin tasolta, kun keskustan kunniajäseneksi kutsuttiin Ritva Markkola vuoden 2006 juhlapuoluekokouksessa.

Keskusta Kihniön kunnallisvaaleissa

Kunnallisvaaleja on järjestetty Kihniössä vuodesta 1920 lähtien. Kunnallisvaalit olivat aluksi hyvin epäpoliittisia. Puoluekohtaisia äänimääriä voidaan tarkastella vasta 1950-luvulta lähtien. Tämä Kihniön kunnalliselämän alkuvuosikymmenien epäpoliittisuus on ilmeinen syy myös sille, että kunnallisjärjestö perustettiin niinkin myöhään kuin 1957.

Kaikissa kunnallisvaaleissa maalaisliitto-keskusta on ollut kunnan suurin puolue. Keskustan paras vaalitulos tähän asti on saavutettu juuri ennen kunnallisjärjestön perustamista, vuoden 1956 kunnallisvaaleissa, jolloin puolue sai 62 % äänistä ja 13 valtuutettua. Seuraavissakin, vuoden 1960 vaaleissa, ääniosuus oli yli 50 % ja valtuutettuja kertyi 12. Vastaavasti huonoimmat vaalitulokset tulivat vuosina 1992 ja 1996, jolloin valtuutettujen määrä jäi 7:ään ja ääniosuus 30 %. Vuoden 2004 vaaleissa valittiin kahdeksan keskustalaisia valtuutettua..

Nyanssina mainittakoon, että kaikkein parhaimman henkilökohtaisen äänimäärän kunnan historiassa on saanut Tauno Mustaniemi vuoden 1964 kunnallisvaaleissa. Hänen äänisaaliinsa tuolloin oli 150.


Maalaisliitto-keskusta on ollut Kihniön kunnan vastuunkantaja, jonka riveistä on yleensä valittu kunnan johtavat luottamushenkilöt, kaikkein suurimman vastuun kantajat. Sitoutuminen tehtäviin on ollut ihailtavaa ja palvelusvuodet todella merkittäviä.

Kunnanvaltuuston puheenjohtajina toimivat 1950- ja 60 luvuilla Juho V. Lahti ja Juho V. Hietanen, 1960-luvulla myös Urpo Tarsia. 1969 valittiin Tauno Mustaniemi valtuuston puheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi lähes keskeytyksettä vuoteen 1992 saakka. Talousneuvos Juho V. Lahti toimi kaiken kaikkiaan valtuuston puheenjohtajana 23 vuoden ajan ja Tauno Mustaniemi 22 vuoden ajan.

Kunnanhallituksen puheenjohtajina ovat toimineet 1960-70 luvuilla mm. Juho Hietanen, Aatos Törmä ja Lauri Itäpää. Yhteensä 20 vuoden ajan vuosina 1981-2000 hallituksen puheenjohtajana toimi kunnallisneuvos Esko Pajunen. Koko tämän vuosituhannen puheenjohtajana on ollut Tapani Törmä.

Eduskuntavaalit

Eduskuntavaalityöllä on ollut tärkeä merkitys kunnallisjärjestön toiminnassa. Tässä muutamia poimintoja eduskuntavaaleihin liittyen vuosikymmenien varrelta.

1960-luvulla kunnallisjärjestö asettui kannattamaan parkanolaista toimittajaa Eero Koivistoa.

1970-luvulla oltiin tukemassa Aulis Sileäkankaan valintaa eduskuntaan. Vuosikymmen vaihteessa ryhmityttiin myös Kauko Juhantalon ja Saimi Äärin taakse. Nyt viime vaaleissa hyviä ehdokkaita on naapurikunnissa ollut niin paljon, että pelkästään yhden ehdokkaan taakse ei ole pystytty menemään vaan on pyritty tukemaan useampia.

Kunnallisjärjestöllä on vuosikymmenien aikana ollut vain yksi oma kansanedustajaehdokas. Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa ehdokkaana oli Urpo Tarsia. ”Jo on aika saada paikkakunnan oma mies eduskuntaan. Kirjoitammen äänestyslippuun n:o 58. Se on Urpo Tarsian numero” julisti vaalimainos.

Urpo Tarsia sai vaaleissa noin 500 ääntä, eikä tullut valituksia. Vuonna 1986 kunnallisjärjestössä haluttiin oma kansanedustajaehdokas ja ehdokkaaksi ehdotettiin Tauno Mustaniemeä, joka kuitenkin kieltäytyi ehdokkuudesta.

Kunnallisjärjestön 50-vuotisjuhlat

Kihniön keskustan kunnallisjärjestön 50-juhlia vietettiin 6.5.2007 Puumilassa.




Kunnallisjärjestön 50-vuotisjuhlassa muistettuja keskustalaisia: vas. Reino Koivuniemi, Sulo Porrassalmi, Tauno Mustaniemi, Esko Pajunen, Maija-Liisa Rantala, Kauko Huhta, Irja Keskinen ja Tapani Törmä



Juhlapuheen piti europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski



Juhlaväkeä