Vaalilinkit

Presidentinvaaliehdokkaat 2018

Seuraaviin presidentinvaaleihin paneudutaan tällä Kirjat-sivustolla tammikuun päivityksissä. Sitä ennen voitte tutustua ehdokkaisiin näiden omien verkkosivujen kautta. Alla ehdokkaat aakkosjärjestyksessä.

Haatainen, Tuula

Haavisto, Pekka

Huhtasaari, Laura

Kyllönen, Merja

Niinistö, Sauli

Torvalds, Nils

Vanhanen, Matti

Väyrynen, Paavo


Ehdokkaista Kyllönen ja Huhtasaari eivät ole kirjallisuuden puolelle omaa puumerkkiään käytännössä raapustaneet, joten heidän osaltaan tämä sivusto tyytyy jatkossakin ainoastaan antamaan linkin vaalisivustolle. Myöskään Torvaldsia ei esitellä ehdokkaan oman kirjan kautta, tammikuussa hänkin on mukana vain linkin välityksellä. Mutta aloitetaan nämä ehdokasesittelyt lyhyellä vilkaisulla Riitta Hildénin ja Ulpu Iivarin toimittamaan teokseen Suuret ikäluokat luokkakuvassa (Ajatus, 2008), mistä löytyy Torvaldsin haastatteluun perustuva osio. Seuraavassa tiivistelmä tuosta osiosta.


Tammisaaressa vuonna 1945 syntyneen Nils Torvaldsin perhe hajosi vähän Nilsin syntymän jälkeen. Vuonna 1948 äiti muutti Helsinkiin, missä hän asui ensin lastensa kanssa tädin luona, sodan jälkeen kun oli kova asuntopula.
   Jonkin ajan kuluttua vanhemmat lapset muuttivat isän luokse. Nils lähetettiin sukulaisten hoiviin Espooseen, missä vierähtikin sitten lähes kaksi vuotta.

   Äiti meni uusiin naimisiin, viulisti Kaj (Kai) Kajanuksen, kapellimestari Robert Kajanuksen pojan, kanssa.  Perhe pääsi jälleen yhteen.
   Torvalds pitää sukulaisten luona vietettyä evakkoaikaa syynä siihen, että hänestä tuli aivan hirveän aggressiivinen lapsi. Hän muistelee, että joka päivä olisi ollut vähintään yksi tappelu. Kerran hän löi isosiskoaan rappukäytävässä niin että tämä kaatui, minkä jälkeen hernekeittoa keittämässä ollut äiti ryntäsi käytävään ja löi poikaa kauhalla.
   Tappelupukarivaihe kesti Torvaldsinkin mielestä luvattoman pitkään, ikävuosiin 12-13 saakka. Jossain vaiheessa oli kaksi tappelua, mitkä sitten muuttivat Torvaldsin koko elämäntyylin. Toisen aikana häntä kehotettiin lopettamaan, toinen kun oli jo aivan sininen. Ja toisella kerralla hän sai itse pahasti turpaansa. Torvalds käsitti, että jotain vakavaa voisi tapahtua, jos hän jatkaisi entiseen malliin.
   Samaan aikaan Torvalds rakastui ensimmäisen kerran. Pojan piti ratkaista, mikä olisi paras tapa tehdä tyttöön vaikutus. Ja paineli sitten kirjastoon.
   Kirjastossa Torvalds päätti aloittaa a-kirjaimesta. Siitä alkoi intensiivinen lukeminen. Minkä aikana hän huomasi, että yleensäkin tieto on vahva ase.

   14-vuotiaana Torvalds liittyi RKP´n nuoriso-osastoon. Vuonna 1966 hän vaihtoi puoluetta, hänestä tuli aito demari. Ja vuonna 1968 alkoi viehättää kommunismi.
   Torvalds näkee vuoden 1918 tapahtumien eläneen jollain oudolla tavalla koko 1960-luvun taustalla. Väinö linnan Pohjantähti-trilogia puhutteli ja kehitystä siivitti myös ay-liikkeessä tapahtunut muutos. Ja kun SKDL´ssa olivat paikat täynnä, etenemisväylän nuorisolle tarjosi SKP´n vähemmistö. Muistellessaan jälkeenpäin asioita, Torvalds pystyy perustelemaan lähes kaikkea muuta tuon joukon toiminnassa, mutta suhteessa Neuvostoliittoon ja sen sisarpuolueeseen tehtiin hirvittävä virhe.

   Torvalds oli turistioppaana Moskovan kesäolympialaisissa vuonna 1980. Silloin kypsyi ajatus lähteä puolueesta.
   Ilman ongelmia se ei käynyt. Enää ei voinut käyttää kommunistisuhteita, ja poliittinen tausta karsi niitä muita työtarjouksia. Pari vuotta siinä meni vapaana toimittajana.
   Sittemmin Torvlds pääsi mm. tekemään pitkää uraa Yleisradiossa, mutta jotkin asiat jäivät kummittelemaan edelleen. Erityisesti eräs vastaus eräässä YK-liiton seminaarissa. Vastaus, minkä   mukaan Torvalds piti mahdollisena, että hän joutuisi vallankumouksen jälkeen teloittamaan ihmisiä.
   Torvalds näkee kyseisen vastauksen olleen tapa ylläpitää todellisuuspakoista tulevaisuudenkuvaa. Ja hän näkee juuri tuon todellisuuspakoisen asenteen takia kaiken romahtaneen aikoinaan niin nopeasti.
   Sinänsä, enemmän kuin vallankumouksesta, Torvalds sanoo olleensa kiinnostunut sosiaalipolitiikasta.

   Nykyiseen hyvinvointivaltioon Torvalds suhtautuu kriittisesti. Kyllähän järjestelmä on kohtalaisen toimiva, mutta aivan liian valtiokeskeinen. Torvalds itse on enemmän osuustoiminnan kannalla.
   Torvaldsia huolestuttaa 1990-luvun laman jälkeinen kehitys. Varakkain kymmenesosa on saanut järjettömiä palkankorotuksia. Ja yhteiskuntaan on tullut kovia sääntöjä, joiden myötä heikoimmat putoavat tyystin ulkopuolelle.
   Aiemmin painopiste ei ollut sosiaalijärjestelmässä ja sen antamassa avussa, se oli ihmisten omassa järjestäytymisessä. Nyt Helsingin vaikeimmilla alueilla ei ole minkään sortin järjestöelämää. Ja omaehtoisen toiminnan puute näkyy äänestämättömuyydessä - tai siinä, että äänestetään persuja.
   Torvaldsin mukaan käsitys suurten ikäluokkien ahneudesta on vähintään liioiteltu. Sen hän kyllä myöntää, että ikäluokat ovat tulppana nuoremmille - kuten jokainen ikäluokka on aina ollut. Nuoremmilleen Torvalds antaa neuvon etsiä jokin polku ja kiertää se tulppa.