Kuukauden Keskustalainen

Keskusta.fi / Etelä-Häme / Suomeksi / Kirjat / Kuukauden Keskustalainen


Kuukauden Keskustalainen
Antti Kauranne: Mietaita
Karisto (paino), Majakka 2008
160 sivua


Kun hiihtäjälegenda Juha Mieto (s. 1949) suostui Keskustan ehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, kiinnostus kentällä oli suurta. Ja kun Mieto valittiin kohtalaisella äänivyöryllä kansanedustajaksi, taas kävi kuhina - tällä kertaa toimittajat saartoivat vastavalitun kansanedustajan. Joten olihan se vähän pakko tehdä myös oikea kirja henkilöstä. Kun Mietaa oli vuoden verran totutellut eduskuntataloon, Antti Kauranne ryhtyi tekemään laajempaa haastattelua, minkä pohjalta kokosi teoksen Mietaita.

   Juha Miedon kaltaiset koko kansan tuntemat ovat kysyttyjä vaaliehdokkaita, ja myös Mietoa oli lähestytty useammastakin puolueesta. Mutta kyllä nimenomaan Keskusta oli hänelle selvä valinta. Kotimaakunta on Keskustan perinteistä voima-aluetta, ja myös hiihtäjäsuuruus tunsi sekä puolueen taustat että aatemaailman. Ratkaiseva keskustelu käytiin syksyllä 2006, jolloin puolueemme silloinen puheenjohtaja Matti Vanhanen houkutteli Mietoa politiikkaan.
   Politiikka ja vaikuttaminen olisivat kiinnostaneet jo aiemmin, mutta Minna-vaimonsa menetettyään Juhalla oli edessään yksinhuoltajuus. Poika Petteri oli tuolloin vasta kahdeksanvuotias. Juha oli antanut Minnalleen lujan lupauksen kasvattaa lapsi aikuiseksi, ja sitä ei tärkeysjärjestyksessä mikään ohittanut. Myös oman talon ja tilusten asioita piti laittaa siihen kuntoon, ettei koko loppuikää tarvitsisi paneutua vain oman talouden perään katsomiseen.
   Kun omat asiat olivat kunnossa, Mieto katsoi olevan sopiva aika lähteä hoitamaan yhteisiä asioita.

   Vaalivalvojaisissa oli jännitystä. Vähän aikaa. Hyvin vähän aikaa. Kun ennakkoäänet tulivat selville, se oli siinä. Kuten Mieto itse asian muotoili: "Ei tarvinnu istua paskat housuus ku minuutin".
   Ja illan aikana tunnelmat sen kuin paranivat, kun lopullinen 13.762 äänen tulos alkoi hahmottua. Mieto kyllä osasi vähän ennakoidakin, että menestystä oli tulossa. "Moon huamannu, nootta keski-ikääset naiset on suhtautuneet positiivisesti, jopa erittäin positiivisesti", pohdiskeli Mietaa läpimenonsa vaikuttimia äänestäjien tasolla.
   Kun lakeuksien väki iloitsi ehdokkaansa pääsystä eduskuntaan, tunnelma muistutti hieman tuttua kansanhokemaa: "Tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto".
   Miedon vaalipäällikkö, kansanedustajakauden eduskunta-avustaja Matti Ollila kumppaneineen ideoi ja sommitteli ehdokkaan kampanjan "Mietaa tuloo!", joka palautti äänestysikäisille mieleen ne vuodet, jolloin Kurikan jätti kamppaili vielä hiihtoladuilla. Ollila ja Mieto arvelivat äänestäjäkunnassa olevan urheilun ystävien lisäksi toinenkin ryhmä, josta tuli ääniä - suomalaiset keski-ikäiset naisäänestäjät, joille Mieto on myös kohtalotoveri, lapsensa kasvatuksesta vastaava yksinhuoltaja arkisine huolineen.

   Mieto uskoo, että jo kokeneen urheilijan pitkäjänteisyydellä voi pärjätä politiikassa. Yksi mies ei keskenään suuria muuta, mutta niinhän se oli ladullakin silloin kun hiihdettiin viestiä. Mieto kertoi lähtevänsä eduskuntatyössään perusinhimilliseltä, arkiselta pohjalta, ja haluavansa keskustella asioista positiivisessa hengessä kaikkien mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa.
   Mieto sanoi ajavansa tärkeäksi katsomiaan asioita rauhallisin mielin ja keinoin, eikä halunnut ryhtyä räyhäämään niiden tiimoilta. Räyhäämisellä ei saa yhteistyökumppaneita eikä ainakaan ystäviä, joita kumpiakin poliittisella pelikentällä tarvitaan.
   Mieto on aina ollut kansanläheinen, monen politiiikan ammattilaisen mielestä jopa haitaksi asti.  Maakunnan miehen suorapuheisuus on joskus tulkittu jopa käytöstapojen tai tilannetajun puutteeksi esim. politiikan toimittajien suulla. Mutta iloksi kannattajilleen ja kiukuksi arvostelijoilleen Mietaa lupasi myös vastaisuudessa pysyä tyylilleen uskollisena.
   Mieto ei antanut yhtään poliittista vaalilupausta. Hän pitää niiden kaikkien - ja joidenkin ehdokkaiden kohdalla edes yhden - täyttämistä mahdottomuutena. Mutta kun jotain piti luvata: "Sen vain lupasin, että viinan tai naisten kanssa en rupea pelaamaan".
   Miettiessään äänestäjäkuntaansa Mieto arvelee sen koostuneen suurimmilta osin sellaisista, joiden käsitys politiikan tekemisestä ja jopa poliittisista ryhmittymistä saattaa olla melko heiveröinen. Hän perusti mahdollisuutensa niihin, ehkä passiivisiin äänestäjiin, joita politiikka syystä tai toisesta ei ole aiemmin  kiinnostanut.

   Vaikka eduskuntasali on se näyteikkuna, missä näyttävimmät ottelut käydään, enemmän käytännön vaikutusta on valiokuntatyöskentelyllä. Mieto pääsi mukaan puolustusvaliokuntaan, mikä on maanpuolustushenkiselle kansanedustajalle hyvin tärkeä asia. Muista asioista liikuntapoliittisten ja sitä kautta kansanterveydellisten asioiden lisäksi hän mainitsi itselleen ensisijaisiksi tietyt maakunnalliset asiat, kuten tieasiat.

   Kun Mieto oli ollut vuoden kansanedustajana, miten hän näki oman puolueensa, päähallituspuolue Keskustan, onnistuneen? No, johtavan hallituspuolueen on hankala miellyttää kaikkia. Mieto halusi muistuttaa, että jaossa ei ollut ollut pelkästään hyvää, vaan myös kipeistä, pitkällä tähtäyksellä kannattavista tervehdyttämistoimista on täytynyt päättää. Keskustan linjaan ja puolueen harjoittamaan politiikkaan hän oli tyytyväinen, mutta rajumpaa otetta ja ainakin joissakin asioissa selvempiä, suorasanaisempia kannanottoja hän oli jäänyt kaipaamaan.
   Ihan konkreettisena asiana Mieto mainitsee alkoholipolitiikan. Hän olisi rukannut veroa siihen malliin, että mietojen hintaa olisi nostettu samassa suhteessa kuin väkevien. Laimeammilla aineilla ja muka sivistyneemmin aloittaminen on viinan käytön esiaste nuorisolle, sieltä saa kimmokkeen ryhtyä ottamaan aina vain useammin ja enemmän sekä siirtyä pikku hiljaa kokonaan väkeviin, hän perustelee.

   Kun Mieto oli nuori, yhteiskunnan normisto ja sosiaalisen käyttäytymisen mallit olivat melko yhdenmukaisia. Poikkeamia valtaväylältä oli kyllä, ja niitä sallittiin - mutta myös kummasteltiin. Avioliittoon vihittiin kirkossa ja homoparien oli turvallisinta pysyä kaapeissaan. Tätä ajattelua oli kuultavissa myös kansanedustaja Miedon lausunnoissa, vaikka hänkin oli kyllä huomannut aikojen muuttuneen.
   Kun eduskunnassa käytiin lähetekeskustelua, jossa puitiin hallituksen esitystä laiksi vihkimisoikeudesta ja eräiksi siihen liittyvistä laeista, myös Mieto osallistui keskusteluun. Miedon puheenvuorosta päätellen puhetta oli ollut myös eksoottisemmista vihkimismuodoista, tämä kun sanoi Lapissa tapahtuviin vihkimisiin viitaten "Ajatelkaa ny sulhaasta tai morsianta siinä vaihees, kun ne ensimmäisen kerran valojen alla toisensa näköö, niin siinä jo peljästytähän siinä vaiheessa, jossa kantapäätä sovitellahan kovasti yhteen". Mikä sai liberaaleimmat kansanedustajat nostelemaan kulmakarvojaan. Ja ilmehtimään vähän muillakin tavoin.
   Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että Mieto vastustaisi muita kuin perinteisen kaavan mukaan toteutettuja parisuhteen perustuksia. Mies elää oman vakaumuksensa mukaisesti ja suosittelee sitä kyllä muillekin - mutta siis suosittelee, ei suinkaan tuputa.
   Mieto oli pitänyt Sunnuntaisuomalainen -julkaisussa useissa eri maakuntalehdissä ilmestynyttä Mietaa neuvoo -palstaa, missä lukijat olivat saaneet esittää arkisia ongelmiaan ja kysymyksiä Mietaalle.  6.4.2008 julkaistussa kysymyksessä oli käsitelty kysymystä, missä kysyjä oli elänyt miesystävänsä kanssa avoliitossa jo kymmenettä vuotta. Avoparilla oli jo kaksi lasta ja tarkoitus oli jatkaa elämää samaan malliin, mutta vanhempien sukulaisten paheksunta oli kuitenkin alkanut jo rasittaa. Eivätkö he saisi valita vapaasti?
   Vastauksessaan Mieto toteaa, että vaikka hän itse onkin avioliiton kannalla oleva henkilö, niin jos siihen saakka on erinomaisesti mennyt, "niin eihän täs oo yhtään mitään muuta ku jatkaa samaan malliin". Toisaalta Mieto ymmärsi myös omaisia ja arveli, etteivät nämä mitään pahaa tarkoita. Jos esim. joku vitsailee, "jotta menkääs ny naimisiin, jotta päästähän häihin", ei se välttämättä patistamista tarkoita. Mutta joka tapauksessa, jos "näin on hyvä, niin näin on hyvä".

   Ei liene yllätys, että urheilijataustainen Mieto on ollut huolissaan suomalaisten peruskunnon rapistumisesta. Lamavuosina tapahtunut kuntien liikuntapalvelujen leikkaaminen sekä koulun liikuntatuntien määrän vähentäminen ovat tätä kansalaisten fyysisen peruskunnon rappeutumista edesauttaneet.
   Miedon lapsuudessa kaikki lasten leikin olivat liikunnallista sorttia. Lehdistä luettuja tai radiosta kuultuja vaikutteita kehitettiin edelleen, porukassa kokeiltiin erilaisia lajeja tai keksittiin juttuja itse. Miedon mielestä sitä ei edelleenkään tarvitse pelästyä, jos huomaa muksun vähän hikoilevan tai jopa rasittuvan. Siinähän vain hengityselimet, verenkierto ja lihaksisto kehittyvät, ja pollakin alkaa säteillä ihan uudella tavalla. Tuossa yhteydessä Mieto muistuttaa, että kun ensin oli hikoiltu kunnolla, sitten mentiin nukkumaan, aikaisemmin kuin keskiverto nykynuori.
   Nykynuoret eivät Miedon mielestä ole perusolemukseltaan juurikaan erilaisia kuin entisajan nuoriso. Tosin mielikuvitusta heiltä puuttuu. Puute ja niukkuus aiheuttavat sen, että mielikuvitus kehittyy, kun joutuu odottamaan jotain ja keksimään jotain muuta sen tilalle. Käskemistä, määräämistä ja vaatimista pitäisi Miedon mukaan välttää, nuorille "pitää silleen puolivahingossa ujuttaa asioita".
   Eipä Mietokaan aikalaisten mukaan kovin paljoa etelässä touhuavia valmennuksen silloisia guruja kuunnellut. Hän teki oman päänsä mukaan ja tuli sitten leirille näyttämään, mihin oli päässyt. Luovaa hulluutta ja mielikuvitusta hän käytti, kuunteli kroppaansa tarpeeksi, eikä lopettanut kesken.
   Mieto muistuttaa, että fyysinen ja psyykkinen kunto kulkevat käsi kädessä. Useilla tutkimuksilla on osoitettu liikunnallisen elämäntavan puutteen pitkäaikaiset terveydelliset haittavaikutukset, kuten lihavuudesta aiheutuvat sydän- ja verisuonitaudit sekä kasvanut diabeteksen riski. Lisäksi huonokuntoinen ihminen on psyykkisesti epävarmempi, kestää huonommin alati kasvavia työelämän vaatimuksia, pärjää heikommin suoritustilanteissa sekä on omiaan sairastumaan helpommin.
   Kun Mietaa neuvoo -palstalle oli tullut kysymys koskien kuntoilun ja laihdutuksen aloittamista, Mietaa neuvoi pysymään maltillisissa yrityksissä - ne motivoivat helpommin. Ensiksi pitää ottaa asenne, "jotta tämon maaliman helepoin ajatus" - ja sitten tehdä asia mahdollisimman helpoksi. Ensin ei käydä lainkaan vaa´alla. Aletaan liikkua hissunkissun, mutta säännöllisesti. Ja aletaan katsoa, mitä suuhunsa laittaa - ja mihin vuorokaudenaikoihin. Jos viikossa pitäisi näkyä tuloksia, silloin täytyy muuttaa liian paljon. Kun vähitellen tekee, vähitellen alkaa tuntua paremmalta.
   Niin, entä Juha Miedon oma poika? Hiihtääkö Petteri Mieto? No, ei hiihdä, poikaa ei siihen ole kotona pakotettu. Kuten Mietaa itse sen toteaa, suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

   Kansakunnan rapistuva fyysinen kunto on huomattu myös varusmiesten joukossa. Ruumiinkunnon täydellinen puute on syynä yhä useammalla siihen, että varusmiespalvelus keskeytetään joko toistaiseksi tai kokonaan. Itsekin alokasaikansa vielä hyvin musitava Mieto antaa palvelukseen astuville alokkaille vinkkejä, joilla SA Intin šokkialun saa tuntumaan helpommalta. Ensinnäkin kannattaa alkaa valmistautua ajatuksissa ja suhtautua myönteisesti ajatukseen siitä aloituksesta - ja toisekseen, voihan sitä fyysistä kuntoa alkaa vähän nostaa jo ennen kuin armeija-aika alkaa.

   Mietoa hämmästytti kansanedustajan toimessa työn määrä, ja sitäkin enemmän sen laatu. Tavalliset kansalaiset lähestyvät Arkadianmäellä istuvia edustajiaan mitä erikoisimmilla asioilla.
   "Sitä paperia torella muuten tuloo!" kommentoi Mieto. Ja kehuu avustajaansa Ollilaa, joka päivittää kansanedustajan kalenteria, sekä selaa postit läpi, siivilöi sieltä asialliset ja asiattomat viestit sekä järjestelee ne toimenpiteitä odotteleviin pinkkoihin.
   Kaikkiin asioihin ei kansanedustaja ehdi tai muuten kykene ottamaan kantaa. Mieto toteaa, ettei ihminen yleensäkään voi olla kaikkien asioiden asiantuntija - vaikka "moni luuloo ittestään sellaasta". Ja tuleehan eteen asioita, millä ei ole mitään tekemistä kansanedustajien kanssa.
   Ollila on myös Kauranteen mielestä monessa kovettu osaaja ja puuhamies, mutta toisaalta, Ollilan takia haastattelijan tukka nousi haastattelun aikana kerran pystyyn, tämä kun erehtyi kittaamaan kupillisen avustajan keittämää sumppia. Mustanpuhuva kupillinen oli laadultaan sellaista, mistä muissa piireissä käytetään epiteettiä "kodin putkimies". Mikäli kupillisen saa alas, silmät kiiluvat lautasina koko loppupäivän. Sinänsä, kun Ollila ryysti omaa kupillistaan, hänkin myönsi, että taisi sumpista tulla hiukan vahvanpuoleista. Mutta eihän se miestä itseään haitannut, eipähän tarvinnut ottaa toista kupillista.
   
   Kilpaurheilijan ura maailman huipulla tarjosi menestyksen ohella aika ajoin myös katkeria pettymyksiä. Niistä tuli Pitkä-Jussille tärkeitä henkilökohtaisia kasvun paikkoja.
   Mietaan mielestä jokaisen pitäisi hyväksyä faktat onnen ja huonon tuurin vaihtelussa, myös arkielämässä. Näin siksi, että sen myöntäminen ja siitä huolimatta kaikkensa yrittäminen kerta toisensa jälkeen on yksi ensimmäisistä askelista henkilökohtaisen tyytyväisyyden, yritteliään mutta rauhallisen tavoittelun ja keskittymisen sekä tasapainon löytämiseen.
   Jo lapsuudessaan Pitkä-Jussi oppi Iisakki-isältään sen, ettei tosielämässä pärjää pelkästään selittelemällä. Urheilu-urallaan Mietaa olisi voinut selitellä, varsinkin, kun kilpakumppanit, valmentajat ja etenkin media vaativat selitystä jollekin valinnalle tai tappiolle. Mutta Mietaa ymmärsi isän puheista jo varhain, ettei selittely olisi muuttanut epäonnistumisia onnistumisiksi - edes sitä sadasosan tappiota Thomas Wassbergille.
   Kilpailujännite toi ihmisestä esille sekä parhammat että huonoimmat puolet. Matkoilla joutui tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa vaihtelevissa ja yllättävissä, joskus jopa kurjissa olosuhteissa. Se opetti erilaisuuden ymmärtämistä toisissa ihmisissä ja vieraissa kulttuureissa, ja sitä Mietaa pitää nykyisin suurena rikkautenaan.
   Mietaa muistuttaa, "jotta oman ittensä tunteminen on hirmu tärkiä asia". Sitä kautta hyväksyy myös toiset ihmiset sekä sen, että "joltaki toiselta ehkä joku tiätty asia luonnistuu paremmin ku multa, mutta on mullaki näitä omia hyviä vahavuuksia".
   
   Hiihtouran jälkeen urheiluun liittyvä markkinointi, pr-työ ja ideologinen työ ovat tuoneet myös leipää ja särvintä kotiin. Puhujana ja esiintyjänä kaikkien tuntema sportti-ikoni on ollut haluttu esiintyjä erilaisilla estradeilla ja tehnyt vuosittain parhaimmillaan jopa parisataa keikkaa.
   Mieto on käynyt myös erilaisissa miesten illoissa puhumassa suomalaisen miehen roolista kiireisessä ja alati muuttuvassa nyky-yhteiskunnassa, sekä siitä, miten hyvästä elämästä voi saada pitävän otteen. Hän arvelee, että nykyisin suomalaisten miesten suurimpia ongelmia on edelleen se perinteinen puhumattomuus.
   Miedon käsitys on, että jos pystytään saamaan aikaan oikea, tasavertainen ja luottamuksellinen ilmapiiri, kyllä myös suomalainen mies puhuu, jos kokee, että häntä kuunnellaan ja että puheilla on merkitystä. Kuten Mieto asian ilmaisee: "Kyllähän totuus on näin, että me miehet ollahan oikeita löpsyheikkiä naisihin nähren. Me voirahan huonosti, eli kyllähän meirän pitäs avata suu ja mennä naapurimiehen kans keskustelemahan, siitä avautuus moni nappi."
   Aikoinaan Kurikan Haku Päällä -heilanhakufestivaaleilla Mietaa toimi jopa opettajana Flirttikoulussa, ja arveli perinteisten aloittamistapojen olevan edelleen toimivia. Moni oppilas säntäsi yhteishakuun hymynkae suupielessä: "Mietaa käski hymyillä ja kattoa morsiota silmihin".
   Yksi festareilla miehille annettu opetus oli sekin perinteinen: vonkaamisesta pidättäytyminen. Vonkumisesta kun ei yleensä seuraa mitään kovin hyvää, pikemminkin mies saattaa tehdä itsensä pöljäksi seuralaisensa silmissä.

   Suomen hiihtomaajoukkue ei ole ollut entisensä vuoden 2001 Lahden MM-kisojen doping-käryjen jälkeen. Laji itsessään on menettänyt paljon gloriastaan, ja se on vaikuttanut kahdella tavalla. Ensinnäkään nuoret eivät enää hakeudu yhtä innokkaasti ladulle, toisekseen myös yhteisöjen kiinnostus näkyä hiihdon mukana on selvästi hiipunut. Miedon mukaan meillä on huolestuttavan vähän kilpahiihtoa harrastavia nuoria, ja hiihtopiirien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, jotta lajin kiinnostavuus nousisi ja uusia nuoria hakeutuisi valmennukseen.
   Kun Pekingissä pidettiin olympialaiset, Kiinan ihmisoikeudet nostettiin keskusteluissa yleisesti esille. Ihmisoikeusaktivisteilla on tapana reagoida varsin voimakkaasti aiheisiinsa, eikä Miedon tiukkaa, urheilijoita edustavaa näkökantaa välttämättä ymmärretty ihmisoikeustaistelijoiden piirissä - kilpailijoiden joukossa sen sijaan hyvinkin.
   Urheilija valmentautuu vuosikausien ajan niihin harvoihin arvokisoihin, joihin aktiiviurallaan pystyy osallistumaan. Mieto tietää, että urheilijat "haluaa osallistua olympialaisiin rauhan hengessä".

   Kurikan Ryhdin kautta aikojen menestynein hiihtäjä Juha Iisakki Mieto aloitti kilpahiihdon varsin myöhään. Vasta murrosiässä hän alkoi arvella, että hänellä olisi mahdollisuuksia pärjätä myös aikuisten kisoissa.
   Sapporon talviolympialaisissa vuonna 1972 Mieto oli viidellätoista jo mitalinsyrjässä kiinni, mutta menetti pronssin alle sekunnin erolla. Kahden vuoden kuluttua Falunissa MM-laduilla hän sitten otti hopeaa kolmellakympillä. Viestin kultamitali tuli sitten vuoden 1976 Innsbruckin olympialaisissa. Lahden vuoden 1978 kotikisoissa Mieto hiihti MM-pronssia viidellätoista, minkä lisäksi muistetaan miesten viestihopea - sekä se, kuinka Mieto hiihti viisikymppisen päätteeksi suoraan saunaan jäätyään koko kisan viimeiseksi.
   15 km kisassa Lake Placidin olympialaisissa vuonna 1980 Mieto pääsi niin lähelle henkilökohtaista kultamitalia kuin kukaan koskaan on voinut päästä sitä voittamatta. Ruotsin Thomas Wassbergin voittoaika oli 41.57,63 ja Miedon aika 41.57,64. Tuosta kisasta Mietaata puhutetaan edelleen, kaikki eivät välttämättä ole tappiota koskaan sulattaneet - toisin kuin Mieto itse.
   Dramaattisen kisan jälkeen Mieto kävi rehdisti onnittelemassa Wassbergiä. Ja sen jälkeen painui metsään rauhoittumaan. Ja siitä kymmenen minuutin kuluttua oli omien sanojensa mukaan asian kanssa niin sinut kuin voi olla. Kansainvälisen lehdistön tentissä hän myönsi itselleen, kanssakilpailijoille ja tiedotusvälineille, että kilpailussa kaikki pelasi hyvin. Hän vain oli siinä kilpailussa juuri sen verran huonompi, että hävisi.
   Reilusti kilpaillut Wassberg, samoin kuin kaikki muutkin, olisivat hyväksyneet sen, että mitali olisi jaettu. Mieto ei. Jos turpiin tulee, se on myönnettävä. Ja kun pystyy kitkemään itsestään kateuden ja katkeruuden, on vahvempi ihminen.
   Lake Placidin viestistä Mieto otti pronssia ja viideltäkympiltä hopeaa. Sadasosasekunnin tappio poiki sen, että maastohiihdossa siirryttiin käyttämään tuloksissa kymmenesosasekuntien tarkkuutta.

   Pitkä latu vei hangilta eduskuntaan. Mieto ei tyyliään muuttanut urakan aikana. Tuokin latu hiihdettiin loppuun suomalaisena perusmiehenä. Ja Pohjanmaalta Kurikasta kun ollaan, niin hartiavoimin ja pää pystyssä.

   Antti Kauranteen haastattelukirja Mietaita vaikuttaa olevan ihailijan idolistaan koostama henkilökuva, sen verran innokkaasti haastattelija komppaa haastateltavaa sitoessaan haastattelupätkiä kokonaisuudeksi. Faneille teos on toivekirja, muttei objektiivisemmallakaan lukijalla varsinaisesti ärsyyntymiseen syytä ole.  Juha Mieto on myös verbaalisesti omalla tavallaan massiivinen hahmo, eikä tyylillään ainakaan pitkästytä lukijaa. Haastattelussa on selvästi ollut tekemisen meininki ja session tunnelma välittyy myös lukijalle.

   Ja koskapa Miedosta noita arkistopätkiä on ihmeteltäväksi jäänyt, otetaan tähän muutama linkki aiheeseen liittyen.
   Aloitetaan pätkällä Lake Placidistä, kilpailun ratkaisuhetkistä. SE HIIHTO.
   Seuraavasta linkistä presidentin onnittelupuhe kolmelle Lake Placidin suomalaismenestyjälle.
   Ja otetaan vielä yksi, tosin muuhun kuin urheiluun liittyvä juttu. SE HAASTATTELU.

Lake Placid

Onnittelu

MÄMMIÄ!

-----     -----     -----     -----     -----     -----     -----     -----     -----     -----

Seuraava päivitys 26.2.

Otetaan tälle sivulle seuraavaksi aatteellinen puheenvuoro, jonka esittää Ahti Pekkala. 30 vuotta sitten kuultiin Martti Turusen haastattelussa takavuosien pitkäaikaisen vaikuttajamme elämänvaiheiden muistelua - sekä analyysia puolueemme tilasta. Ehkä ne näkemykset kannattaa edelleen noteerata, myös 2010-luvulla.

Kuukauden Keskustalainen
Martti Turunen: Ihmisten asialla