Yhdessä vai erillään?

Kirjoittaja: Tytti Isohookana-Asunmaa

Periaateohjelmauudistus sivun yläkuva.jpg
Keskusta.fi / Periaateohjelmauudistus / Tytti Isohookana-Asunmaa: Yhdessä vai erillään?

Valtioiden roolit ja yhteistyö 2020-luvulla

Satavuotisen historiansa aikana itsenäinen Suomi on saavuttanut kansallisvaltioiden joukossa vakaan aseman. Suomen merkitys kansainvälisen rauhan lujittajana tunnustetaan. Edelliset sukupolvet ovat ponnistelleet onnistuneesti Suomen nostamiseksi vaatimattomasta, kehittyvästä maasta taloudellisesti ja sivistyksellisesti hyvinvointivaltioksi toimivine naapurisuhteineen.

Samaan aikaan maapallo on käynyt teknologian edistyksen myötä entistä pienemmäksi mutta ei kuitenkaan helpommaksi hallita. Erityisesti globaalitalous on heikentänyt kansallisvaltioiden omaa päätäntävaltaa. Myös laajamittaiset väestön liikehdinnät muuttavat valtioiden asemaa. Kansalaisten näkökulmasta muutos näkyy esimerkiksi lisääntyvinä kaksoiskansallisuuksina.

Maapallo on yhteinen, samoin tulevaisuuden haasteet. Ne ylittävät valtioiden rajat. On sen tähden välttämätöntä etsiä valtioille yhteisiä ja tehokkaita toimintamuotoja. Suomen tulee olla edelleen kansainvälisesti aktiivinen ja avoin maa. Säilyäkseen yhtenäisenä ja itsenäisenä Suomessa asuvilta odotetaan yhteisiä arvoja.

Yhdistyneet Kansakunnat on ylikansallinen järjestö, joka on vastuussa ihmisyyden toteutumisesta, maailmanrauhan pysyvyydestä, luonnon ekologisen tasapainon säilyvyydestä, köyhyyden minimoinnista, luonnonvarojen oikeudenmukaisesta jakamisesta ja muista maapalloa sekä sen asukkaita uhkaavien vaarojen poistamisesta. Suomen tulee antaa asiantuntemuksensa ja voimavaransa YK:n käyttöön. Vain kansallisvaltioiden yhteistyöllä ratkotaan maailmanlaajuisia ongelmia ja siirretään ehyt maapallo seuraavien sukupolvien elettäväksi.   

Euroopan unionin tulee pysyä itsenäisten valtioiden foorumina. Sen merkitys kiihkonationalismin ja suvaitsemattomuuden hävittäjänä korostuu. Unionin tulee kunnioittaa sekä jäsenmaidensa  itsenäisyyttä että erilaisuutta ja arvostaa jäsenvaltioitaan. Näin se välttää ylikorostuneen kansallismielisyyden leviämisen. Unionin työsarka on mittava, jos se haluaa kasvaa luottamusta herättäväksi järjestöksi sekä turvata kansalaisilleen tasavertaisesti demokratian, oikeudenmukaisuuden, erilaisuuden ja vapauden periaatteet. Suomi tukee tällaista työtä.

Suomi kuuluu Pohjoismaihin, joilla on yhteinen henkinen perintö. Valtioiden läheisiä suhteita voidaan edelleen lujittaa. Arktisen alueen merkityksen kasvaessa myös Venäjä-yhteistyö vahvistuu. Pohjoismaiden, Venäjän ja Baltian maiden vahvaa yhteistyötä tarvitaan myös Itämeren alueen turvallisuuden takaamiseksi.

Viime kädessä Suomi on itse vastuussa kansalaistensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista sekä kansalaisyhteiskunnan eheydestä. Kansallisvaltiolla on lisäksi sivistystehtävä. Suomen kieli ja kulttuuri sekä maan vähemmistökulttuurit kukoistavat vain kansalaisten oman toiminnan tuloksena. Monikulttuurisella Suomella on mahdollisuus hedelmälliseen kansainväliseen vuorovaikutukseen, joka rikastuttaa koko ihmiskuntaa.