Keskustan tärkein arvo on sivistys

Kirjoittajat: Hilkka Kemppi ja Paula Yliselä

Periaateohjelmauudistus sivun yläkuva.jpg
Keskusta.fi / Periaateohjelmauudistus / Hilkka Kemppi ja Paula Yliselä: Keskustan tärkein arvo on sivistys
Sivistyksen puute yksinkertaistaa asioita, polarisoi mielipiteitä ja tekee meistä suvaitsemattomia. Samalla se uhkaa demokratian toteutumista, sillä moniäänisyys ja dialogi kuolevat.

Pahimmillaan sivistyksen puutetta on helppo havainnoida rasismina, medianlukutaidon puutteena tai vaihtoehdottomuutena. Parhaimmillaan sivistys on oman persoonan monipuolista kehittämistä, kykyä tulla toimeen eri yhteisöissä, sinun ja minun maailmoista meidän maailman rakentamista ja sujuvaa yhteisten asioiden hoitamista. Se syntyy yksilön omista lähtökohdista omaehtoisena prosessina ja on vastuullista suhteessa ympäristöön ja muihin ihmisiin.

Viimeinen vuosikymmen on ollut Suomessa sosiaalisesti avarakatseinen tasa-arvon aikakausi. Vielä 1990-luvun alussa Suomi oli kulttuuriltaan varsin yhtenäinen ja erilaisuutta kummeksuva yhteiskunta. Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut kuitenkin merkittävää muutosta yhteiskunnaksi, jossa ihmisten vapauksia ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Vaikka politiikan linjaeroja on löydetty seksuaalisuuden, yksilön oikeuksien, sukupuolien ja – polvien välisistä tasa-arvokysymyksistä ja esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksista, edistystä on tapahtunut.  

Muutoksia on perusteltu sivistyksen lippua liehuttaen. Sivistysyhteiskunnassa ihminen voi toteuttaa itseään ja kasvaa omiin mittoihinsa sekä yksilönä että osana yhteisöä. Sivistys on perusta kaikelle muulle.

Perinteisesti sivistys on syntynyt tietona, kokemuksena, historian ymmärtämisenä ja samojen virheiden välttämisenä. Ne sukupolvet Suomessa, joita ovat muokanneet yhteinen kokemus ja tieto yhteiskunnan suurista rajakohdista, kuten merkittävistä sodista ja niihin johtaneista syistä, ovat jo vanhoja – miten syntyy seuraavien polvien sivistys, mistä se saa suurimman voimansa ja suunnan?

Digitaalisessa maailmassa tietoa ja ”tietoa” on paljon ja se on kaikkien saatavilla. Miten hallitsemme kaikkea tätä ja erotamme tiedon mielipiteistä, tulkinnoista ja suoranaisista valheista? Miten käsittelemme tietoa tai vastaamme monitieteellisyyden haasteeseen? Ylikansallisuuden, ihmisten liikkumisen ja globaalin korostuessa sivistys on yhä enemmän yksilön kansalaistaito ja sivistynyt kansa on puolestaan valtion menestyksen mittari.

Osaamisen, työn ja koulutuksen suhde

Tulevaisuuden suomalainen vaatii ansiotyöltään mielekkyyttä. Elintasomme on noussut, vaikka töitä tehdään selvästi vähemmän kuin sata vuotta sitten. Samalla kun kansalaisten oikeudet, itsenäisyys ja yksilöllisyys ovat lisääntyneet, on yhteisen edunvalvonnan tarve vähentymässä. Työntekijän motivaatiolle työn mielekkyys, työn tekemisen henki ja oman osaamisen kehittäminen ovat palkan lisäksi merkityksellisiä. On jo näkyvissä, että jos työ tai työpaikka ei ole innostava ja kiinnostavaa, osaajat siirtyvät muualle. Myös työelämän vaatimukset ovat kasvaneet. Tarvitsemme eri tehtävissä ruohonjuuritasolta ylimpään johtoon luovuutta, innovatiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, juuri sitä mitä sivistys tuottaa.

Myös teknologia murtaa jatkuvasti työn käsitettä. Verkkokauppa kasvaa kaksinumeroisin luvuin ja itsepalvelukassoja on jo olemassa. Kehityksen seurauksena joissakin teollisuusyrityksissä palkkakustannusten osuus lopputuotteen hinnasta on jo muuttunut olemattomaksi ja automaatioteknologian kehitys on hävittänyt kokonaisia ammattikuntia jo toista sataa vuotta. Koulutusjärjestelmä ei ole pystynyt mukautumaan työn ja yhteiskunnan vaatimusten tarpeisiin ja sen vuoksi se on eriytynyt työelämästä liiaksi.

Availemme silmiämme todellisuudelle ja ensitöiksemme otamme valtavia harppauksia esimerkiksi sosiaaliturvan ja koulutusjärjestelmän uudistamiseksi. Työelämän trendejä on paikoin jopa mahdoton muuttaa – koulutus ja valtion taloudellinen perusturva ovat helpommin muutettavissa. Toisaalta ihmistyön merkityksen vähentyminen peruselintason ylläpitämisessä tarjoaa ennennäkemättömän hienoja mahdollisuuksia ihmisyyden kehitykselle. Olemme matkalla kohti yhteiskuntaa, joka mahdollistaa itsensä toteuttamisen, elämänmittaisen oppimisen ja ihmisyyden kehitystarpeen etusijalle asettamisen.

Nuorilta ikäluokilta vaaditaan ahkeraa työntekoa ja vastuunkantoa, jotta suurten ikäluokkien rakentama hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää. Samaan aikaan työpaikkojen määrä ja tarve perusosaamiselle vähenevät. Jälleen korostuu osaamisen merkitys ja koulutuksen tasa-arvo.

Yhteiskunta on taannut tähän asti osaamisen kaikille tarkasti säänneltyinä formaaleina tutkintoina. On todennäköistä, että työurien pirstaloituessa ja koulutuksen muuttuessa yhä enemmän tehtävä- ja yksilökohtaiseksi, koulutus tulee siirtymään osittain formaalista tutkintokeskeisestä ajattelusta osaamisen tavoitteluun. Samalla kun aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen, erilaiset oppimisympäristöt ja joustavuus opintojen suorittamisessa korostuvat osana formaalia koulutusta, kaikenlainen vaihtoehtoinen osaamisen hankkiminen lisääntyy.

Muutoksessa on huolehdittava, että osaamisesta ja koulutuksesta ei tule vain harvojen ja eliitin etuoikeus. Yhdenkään suomalaisen potentiaalia ei ole varaa jättää käyttämättä. Keskustalaisen koulutuspolitiikan perusta on edelleen 2020-luvulla mahdollisuuksien tasa-arvo. Yhteiskunnan tehtävänä on uudistaa koulutuspolitiikkaa ja sen tavoitteita ja tukea opiskelijan toimeentuloa kannustavasti.

Tulevaisuuden työelämä vaatii koulutusjärjestelmää vastaamaan nopeisiin osaamistarpeisiin ja elämänmittaisen opiskelun mahdollistamiseen käytännössä eikä vain juhlapuheissa. Suomen mahdollisuus on tulevaisuudessakin laaja sivistyneiden ja kouluttautuneiden joukko. Kaikkien kansalaisten ihmisenä kasvamista on tuettava. Kun globaali kilpailu ajaa valtiota etsimään erityisosaajia ja kannustamaan huippusuorituksiin tarvitaan valtiota tunnistamaan yhä paremmin tapoja, joilla tukea kaikkia kansalaisia löytämään omat vahvuutensa ja toimiaan yhdessä.

Polarisaatio sivistyksen ja sivistymättömyyden, työn ja toimettomuuden välillä tulee estää. Se on valtion tärkein tehtävä. Nyt työ antaa toimeentulon ja määrää ihmisen aseman yhteisössä, kymmenen vuoden päästä osaaminen antaa toimeentulon. Pysyvää on yhteisöjen merkitys. Se tulee vain korostumaan.