| Ranskassa pidettiin korkean tason seminaari finanssikriisistä ja globalisaatiosta. Paikalla olivat Ranskan johdon lisäksi mm. Saksan liittokansleri ja Britannian entinen pääministeri Blair ja nimekäs joukko talousoppineita. Puheenvuoroissa korostettiin, että "käynnissä oleva kriisi koskee rahakapitalismia" ja "kapitalismia pitää nyt uudistaa". "Valtion rooli on elävöittää ja innostaa yrittäjäkapitalismia". "Deregulaatiossa mentiin liian pitkälle". "Nyt eletään poliittisessa taloudessa". "Valtion ja markkinavoimien välille tarvitaan uutta tasapainoa". "Pitää löytää tasapaino valtion puuttumiselle". Blair oli vetänyt minusta hyvin yhteen: "Ennen oli liikaa valtion ohjausta, Reagan-Thatcher -politiikkaa tarvittiin, mutta tasapaino menetettiin. Arvot karkasivat ja nyt monet sellaisetkin ovat valitettavasti kärsineet, jotka ovat hoitaneet tehtävänsä hyvin. Parhaiten järjestelmä toimii siten, että valtio säätelee asioita, joissa on yhteinen intressi". |
Täydentäisin tuota yhteenvetoa vielä sillä, että valtion rooli on myös luoda riittävät yleiset edellytykset yrittäjyyden toimimiselle. Seminaari kertoi sen, että alkaneen kriisin seurauksena ympäri maailmaa joudutaan miettimään konseptimme toimivuutta.
Maailmanlaajuisella tasolla on kyse siitä, miten politiikka pysyy globalisaation perässä. Merkel ehdotti Ecosocin vahvistamista tai kysyi miksei YK:hon voitaisi luoda talousneuvosto turvalisuusneuvoston rinnalle. Vanha kysymys - se on hyvä herättää uudelleen kysymykseksi. Hän vaati, että taloudessa tarvitaan kansaninvälisiä standardeja.
Suomen on syytä olla tukemassa järjestelyjä, jotka luovat kuria ja kontrollia kansainväliseen rahan liikkeeseen. Toista kertaa samanlaista holtittomuutta ei saa syntyä.
Kansallisella tasolla meillä on oma erityinen tulevaisuuden ongelma. Ikääntymisen takia talouskasvumme hyytyy ensi vuosikymmenellä keskimäärin 1-2 prosentin vuositasolle ja se merkitsee tosiasiassa talouteen näyvettymisen riskiä. Siksi esitin viikolla ohjelman valmistelua, jossa osaamiseen ja fyysiseenkin infraan investoimalla luodaan edellytykset paremmalle kasvulle ja yritysten kiinnostukselle investoida Suomeen. Meidän ei pidä antaa periksi,
Aloitteesta on lähtenyt vilkas keskustelu liikkeelle. Osa keskustelusta kertoo siitä, että aloitteen mukaisiin peruskysymyksiin on todellakin syytä käydä käsiksi ja käydä kunnon keskustelu myös meillä - toimiiko talousmallimme toivotulla tavalla. Tekn. yo Thomas Brand Lappeenrannasta avioi Helsingin Sanomissa, että "markkinat sysäävät rahavirrat sinne, missä ne tuottavat eniten eli misstä niille maksetaan korkein tuotto". Hän ei tällä perusteella uskonut siihen, että valtio osaa sitoa pääomaa oikeisiin tarkoituksiin. Mutta juuri tuosta hänen perustelustaan johtuu se, miksi konseptistamme on syytä kriittisesti keskustella. Tilastot kertovat jo nyt sen, että markkinat sysäävät pääomat Suomesta yhä useammin investoinneiksi muualle maailmaan, jossa ne tuottavat paremmin. Kun Brand valmistuu aikanaan opinnoista ikääntyvään Suomeen ja jos hän menee teollisuuden palvelukseen, niin juuri siellä kysytään, miksi kannattaisi investoida Suomeen, jossa investointiympäristön tuottavuus heikkenee ja talouskasvu on matalaa väestön ikääntyessä. Juuri tämän kääntämiseksi tarvitaan valtion vahvempaa yleisten edellytysten luomista yrittäjille investointien saamiseksi myös Suomeen.
Investoinnit koulutukseen peruskouluista yliopistoihin, tutkimus- ja kehitystyöhön, fyysiseen infraan, energiaan, kaivosten vaatimaan toimintaympäristöön, informaatioyhteiskunnan palveluihin, laajakaistaan jne. ovat niitä toimia, joilla yhteiskunta voi vaikuttaa talouskasvun edellytyksiin. Eikä tämä tuota tuloksia ellei siihen satsata selkeästi enemmän kuin nyt, niin, että edellytykset todella paranevat. Mitä tämä on konkretiana? Matkailu- ja kaivostoiminta voivat olla todella uutta talouskasvua meille tuovia. Mutta silloin myös infran pitää olla kunnossa. Nopeat junat ja mottoriväylät läpi Suomen ja kestävä rautatie kaivokselle ovat tätä vaadittua perusinfraa. Tällä vaalikaudella jo on tehty merkittävät perusratkaisut uuden ja erityisesti uusiutuvan energian tuottamiseksi ja ydinvoimasvatkin tullaan tekemään päätös. Energiapuoli ei juuri veronmaksajien varoja tarvitse. Uusiutuva tarvitsee alkuvaiheessa investointiavustuksia ja syöttötariffeja, mutta sen jälkeen se tuottaakin talouteemme hyvää. Tutkimus- ja kehitystoiminnan 4 prosentin kansantuoteosuutta emme helpolla saavuta van etsimällä säästöjä meista valtion menoista ellemme tee siihen verovaroista tietoista vahvaa uutta panostusta.
Mainitsin puheessani. että tarvitaan talouden kolmas tie. Konseptin muutokselle voidaan hakea muukin nimike. Tämä nimike tulee puolueeni pitkästä perinteestä. Jo vuoden 1921 puolueohjelma esitteli tätä talouden kolmatta tietä silloisilla eväillä mm. osuustoimintaa ym. korosten. Historialliset esikuvat eivät kuitenkaan sovellu tähän hetkeen. Nyt tarvittava malli on tehtävä nykyhetkessä yhdessä.
Palaan tähän teemaan laajemmin Jyväskylässä helmikuussa 7.2. Puhun siellä talousseminaarissa ja illalla Keski-Suomen yrittäjien juhlassa. |