Vierailin perjantaina Tanskassa, jonka sähköntuotannosta noin 20 % hoidetaan tuulella. Suomessa vastaava osuus on 0,2 %. Tanskalaiset tuulimyllyjä valmistavat yhtiöt hallitsevat noin 30 % alan maailmanmarkkinoista, jotka kasvavat nyt räjähdysmäisellä tavalla. Tanskalaiset loivat jo öljykriisin jälkeen pohjan tälle menestykselle. He satsasivat alan osaamisen kehittämiseen ja loivat rahoitusmallit, joilla kotimainen teollisuus sai tuhansia myllyjä Tanskaan rakentamalla vahvan referenssin. He näyttivät, että idea toimii.
Nykyaikaiset tuuligeneraattorit ovat jo kolmen megawatin suuruisia. Satametrisen tangon päässä on generaattori, jonka laatikko on suuri - kuin kaksi yhteenpantua kaksikerrosbussia - kooltaan. Painoa lienee vajaat 200 tonnia. Sen koneistoa pyörittävät 45 metriä pitkät siivet. Suomessa valmistetaan lähes kaikkea tuulimyllyjen tarvitsemaa: itse turbiineja, vaihdelaatikoita, terästä rakenteisiin ja on meillä onneksi jo koko järjestelmän toimittajiakin. Niistä merkittävin tosin intialaisomistuksessa - kun suomalaista pääomaa tämä sektori ei ole riittävästi kiinnostanut.
Kehitys on ollut nopeaa. Tein 90-luvun alussa opintomatkan Yhdysvaltoihin uusiutuvan energian ja kaupunkisuunitelun merkeissä. Tuolloin myllyjen optimikoon arveltiin nousevan muutaman sadan kilowatin koosta 600-800 kilowattiin. Nyt koko on jo tähän nähden moninkertainen 3000 kw. Ei enää tarvita kuin parinkymmenen myllyn "puisto", niin se korvaa jo verraten suuren perinteisen voimalaitoksen.
Suomi tuottaa nyt tuulivoimaa alle sadan megawatin teholla. Päästötalkoista kunnialla selvitäksemme teho pitää jollakin aikavälillä nostaa mittaluokkaan 1000-2000 megawattia. Silloin sillä on jo merkittävä rooli osana energiakokonaisuuttamme.
Maakuntakaavoissa tuulipuistoalueita on jo kartoitettu, mutta lisää tutkimustyötä tarvitaan. Tanskassa homma saatiin vauhtiin sillä, että yksityiset ihmiset investoivat myllyjä pelloilleen, mutta Suomessa kannattaa etsiä sadan metrin korkeudesta parhaat tuuliolosuhteet ja katsoa miten puistot on sovitettavissa parhaiten sähköverkoon. Samalla on ratkaistava rahoitustapa - siihenkin on toimivia malleja maailmalla jo paljon. Pitää vain hakea Suomeen soveltuva malli. Arvelen, että ainakin alkuvaiheessa meidän tavallisten kuluttajien on osallistuttava järjestelmä rahoittamiseen tavalla tai toisella. |