Matti Vanhasen puhe Keskustan puoluehallituksen kokouksessa Tampereella 14.1.2009

Hyvät ystävät,

Haluan onnitella nyt kaksivuotiskautensa aloittavan puoluehallituksen jäseniä. Moni teistä jatkaa työtään. Silti ilahduttavinta on nähdä joukossa uusia ihmisiä. Haluan kannustaa teitä kaikkia aktiiviseen keskusteluun ja osallisuuteen puoluehallituksen työskentelyssä. Teillä on paljon vastuuta, mutta myös mahdollisuus tehdä työtä Keskustan ja suomalaisten parhaaksi tällä joukolla.

Useiden hyvien vuosien jälkeen meillä on nyt vaikeat ajat. Tästäkin Suomi ja suomalaiset selviävät yhteisöllisyyden, yhteistyön ja yhteisvastuun avulla. Tilannetta voi perustellusti kutsua kriisiksi.

Kriisin maailmanlaajuisista mittasuhteista johtuen vaikutuskeinomme ovat rajalliset. Omat keinomme meidän on käytettävä viisaasti.

Keskustan tärkein tehtävä hallituksessa on puolustaa suomalaista työtä ja työntekijää. Me uskomme suomalaisiin. Me uskomme työhön. Työ luo perheille turvaa ja se turvaa suomalaisille tärkeät hyvinvointipalvelut, kun Suomi ikääntyy.

Elvytystoimien eturintamassa pitää nyt ajaa ainoastaan suomalaisen työn etua. Meidän on toimittava siten, että työllisyys pysyisi mahdollisimman korkealla tämän vaikean ajan ylitse. Meidän pitää välttää 1990-luvun alun tilanne, jolloin työttömyys jäi varjostamaan liian monen suomalaisen perheen elämää ja aivan liian monet menettivät elämäntyönsä konkursseihin. Irtisanotuille ja lomautetuille on pyrittävä järjestämään koulutusta, jos ei ole työtä tarjolla ja yritysten rahoitushuolto on taattava.

Yhteiskunnan heikompiosaiset ovat useimmiten kärsijöinä taloudellisesti heikompina aikoina. Heistä on huolehdittava kaikissa tilanteissa. Yhteisvastuu korostuu nyt. Kaveria ei jätetä.

Meihin ulkopuolelta kohdistuva talouden uhka on erilainen kuin tilanteemme 15 vuotta sitten. Silloin ongelmat olivat omassa sylissämme 1980-luvun lopun virheellisten poliittisten valintojen ja idänkaupan romahtamisen takia. Tällä kertaa ongelmat vyöryvät meille muualta. Olemme vientivetoinen talous ja vedon hiipuessa kaupankäyntimme supistuu väkisin. Tämä heijastuu suomalaisiin yrityksiin, yhteisöihin ja kotitalouksiin. Kun kauppa hiljenee, työ vähenee.

Suomi toimii osana eurooppalaista rintamaa kansainvälisissä taloustalkoissa. Käytämme omia kokemuksiamme ja osaamistamme täydellä valtakirjalla Euroopan unionissa ja euroalueella. Meitä kuunnellaan tarkasti.

Jokainen tietää uutisista, että vastaavaa haastetta ei maailmantaloudella ole ollut vastassaan vuosikymmeniin. Talouden nopea syke edellyttää eri maiden politiikoilta laajempaa yhteisymmärrystä ja halua toimia taloudessa isäntinä, ei renkeinä. Äärimmäinen kapitalismi on osoittanut tässä kriisissä haavoittuvuutensa. Avoin kansainvälinen talous hyötyy nopeudesta ja esteettömyydestä. Talous ei saa kuitenkaan olla irrallaan yhteiskunnallisista ihanteista ja miljardien ihmisten arjesta.

Euroopan tasolla tilanne näyttää vakavalta. EU julkisti marraskuussa elvytyspakettinsa. Sen tärkein tavoite on saada laskukierre oikenemaan ja luottamus palautumaan kotitalouksiin, yrityksiin ja pankkeihin. Näiden välinen luottamus on avain taantuman torjumisessa. EU yhdistää voimansa oman alueensa talouden elvyttämiseksi ja globaaliin kehitykseen vaikuttamisessa. Vakaa euro ja riippumaton Euroopan keskuspankki ovat erityisesti meidän euroalueen maiden etu tässä tilanteessa.

Vaikka meillä onkin nyt edessämme haastavammat ajat, täytyy muistaa, että kohtaamme ne eurooppalaisessa mittakaavassa hyväkuntoisina. Viime vuosien vastuullinen ja kasvua tukenut talouspolitiikka antaa meille nyt mahdollisuuksia aktiivisiin toimiin talouslaskun loiventamiseksi. Hallituksen talouspolitiikka on aktiivista ja uudistavaa.

Hyvät kuulijat,

Tammikuun lopussa päätettävä lisätalousarvio on jo neljäs elvytyspaketti. Julkisuudessa on ollut virheellistä kuvaa siitä, että hallitus toimii vasta nyt. Hallitus ei ole käyttänyt kaikkia pelimerkkejä kerralla, koska kriisin kuva on ollut erilainen eri vaiheissa. Lisäksi meillä on ja pitää olla valmius ja voimavaroja reagoida jatkossakin, jos ja kun tilanne sitä vaatii.

Me varauduimme jo viime elokuussa heikentyvään talous- ja työllisyystilanteeseen voimakkaasti elvyttävällä budjetilla. Syksyn lisäbudjetissa ja marraskuun täydentävässä talousarviossa elvytysvipua lisättiin.

Kun vienti ei vedä, elvytämme tukemalla kotimaista kysyntää. Ostovoima kasvaa tuloveron ja ruokaveron kevennyksillä sekä sosiaalietuuksien parannuksilla.

Rakentamista edistetään historiallisen suurilla liikennehankkeilla ja tukemalla työllistävää rakentamista. Yrityksen rahoituksen turvaaminen auttaa pitämään taloutta käynnissä ja turvaa siten työpaikkojen säilymistä.

Vuoden ensimmäisen lisätalousarvion tavoitteet ovat selvät ja sen mittakaavan on oltava uskottava. Hallitus keskittyy lisätalousarviossa kolmeen asiaan. Ne ovat yritysten rahoituksen saannin turvaaminen, työllistävän rakentamisen edistäminen sekä koulutus irtisanotuille ja lomautetuille.

Hallitus työskentelee puolitoista vuotta sitten sopimansa ohjelman puitteissa. Maailman tilanne on kuitenkin tyystin toinen kuin puolitoista vuotta sitten. Ohjelma ei saa kahlita tarvittavaa järkevää politiikkaa.

Lisäksi tiedämme, että paljon toimia saatetaan vielä tarvita tilanteen vakauttamiseksi ja nousun edellytysten vahvistamiseksi.

Kehystaso ei väliaikaisesti pidä ja ylijäämätavoite ei myöskään voi nyt toteutua. Uskon, että kun talouden nousu taas käynnistyy, meillä olisi edellytykset vuonna 2011 palata takaisin järkevälle kehysuralle. Mitä uskottavammin rakennamme siltaa taantuman yli, sitä nopeammin kykenemme palaamaan kehysuralle.

Hallituksen pitääkin kyetä toimimaan ja johtamaan kriisiä ajassa ja tarvittaessa kaikilta osin tekemään tarpeellisia uudelleenarvioita puolivälin tarkastuksessaan talvella.

Hyvät kuulijat,

Hallituksen puolivälitarkastelu lähestyy. Siinä arvioidaan hallitusohjelman toteutumista ja tehtyjen toimien vaikuttavuutta. Tarkastelu antaa mahdollisuuden terävöittää toimia, elleivät tulokset ole riittäviä.

Meidän on arvioita erityisesti sitä, ovatko yhteiskunnan ikääntymiseen varautumiseen liittyvät toimet riittäviä. Samoin käymme keskustelun loppuvaalikauden talouspolitiikan virityksestä.

Maailmantalouden kriisi tuo aivan erityisen painoarvon tälle puolivälin tarkastelulle. Hallituksen kaikkia toimia tästä eteenpäin pitää arvioida työllisyyden näkökulmasta.

Hallituksen on samaan aikaan hoidettava sekä akuuttia kriisiä että huolehdittava hyvinvointimme riittävästä rahoituksesta 2010-luvulla. Akuutin kriisin hoitamisessa pääroolissa ovat oikea-aikainen ja oikein kohdistettu elvytys, yritysten rahoitushuollon turvaaminen ja neuvottelut maltillisten työmarkkinaratkaisujen saavuttamiseksi. Meidän on rakennettava kestävä ihmisten turvallisuutta vahvistava silta taantuman ylitse.

Haluan muistuttaa uudelleen ja uudelleen elvytyksen kannalta kahdesta tärkeimmästä aiheesta: yritysten rahoitushuollon turvaamisesta ja pitkäaikaisen maltillisen palkkapolitiikan tarpeesta. On äärimmäisen tärkeää, että alkaneen kevätkauden kuluessa markkinoille saadaan uskottava viesti siitä, että lähivuosien palkkaratkaisut ovat kilpailukykyämme vahvistavia. Tämän turvaamiseksi hallitus on valmis sovittamaan veroratkaisuja järkevän kokonaisuuden aikaansaamiseksi.

Rakentaessamme pala palalta siltaa taantuman yli on samalla löydettävä uudistuksia, jotka edistävät selviytymistämme taantuman jälkeisessä ajassa. Haluamme pitää kiinni hyvinvointilupauksesta ilman että yhdenkään sukupolven verorasitus nousee kohtuuttomaksi tulevaisuudessa.

Tätä viimeistä asiaa ei saa vähätellä. Suomi kohtaa muutaman vuoden päästä yhtä aikaa ikääntymisen ja taantuman jälkeisen armottoman kovan kansainvälisen kilpailun kasvavasta kysynnästä. Useimpiin muihin maihin verrattuna haasteemme on kovempi vaikka lähtökohtamme vielä nyt on eräs parhaista.

Tähän asti on ajateltu, että pidentämällä työuria, lyhentämällä työttömyysjaksoja ja parantamalla työllisyysastetta, lisäämällä tuottavuutta työelämän kaikilla tasoilla ja satsaamalla osaamiseen ja työssä jaksamiseen, voimme luoda riittävät edellytykset hyvinvoinnin kehittymiselle myös 2010-luvulla. Näihin liittyvät käytännön toimet ja ohjelmat tunnetaan verraten laajasti.

SATA-komitean ja Hetemäen verotyöryhmän työn yhteydessä esillä ollut valtiovarainministeri Jyrki Kataisen julki tuoma ehdotus KELA-maksun poistamisesta ja eläkemaksujen korottamisesta on osa pohdintoja, joita hallituksessa joudumme käymään läpi, kun haluamme varmistaa julkisen talouden kestävyyden myös tulevaisuudessa. Keskustan on harkittava esitystä huolella ja pohdittava ehtoja, joita sen toteuttamiseen voisi liittyä.

Mutta lisäksi hallituksen on arvioitava se, riittävätkö nämä toimet oikeasti tavoitteiden toteuttamiseksi – useimmat kilpailijamme tekevät samoja päätöksiä ilman ikääntymisen tuomaa lisävaadetta. Talouden kansainvälistymisen paineissa elinkeinoelämän investoinnit ovat suuntautuneet enenevissä määrin muualle kuin Suomeen, vaikka olemme pyrkineet huolehtimaan kilpailukyvystämme.

Ympäri maailmaa on käynnissä suuri heiluriliike, jossa takavuosikymmenien eri asteen suunnitelmataloudesta siirryttiin hyvin markkinaliberaaliin ajatteluun. Ne molemmat talousopit ovat päätyneet suureen jysäykseen. Ensin sosialismi ja sitten täysin vapaa kapitalismi ajautuivat umpikujaan.

Nyt muuallakin kuin meillä haetaan talouden kolmatta tietä, jossa valtiolla on vahvempi rooli kuitenkin niin, että se ei silti roolillaan mene rikkomaan markkinatalouden periaatteita. Valtio on talossa isäntä, joka luo pelisäännöt markkinoille. Markkinoita on säänneltävä järkevällä tavalla viime aikojen ylilyöntien välttämiseksi. Näin voimme edistää ihmisten hyvinvointia kestävällä tavalla.

Keskustan perinteinen linja talouspolitiikassa on ollut kestävä. Meille markkinatalous ei ole ollut koskaan isäntä. Keskusta on aina edistänyt yhteisvastuun ja markkinatalouden parhaiden puolien yhteensovittamista. Perinteistämme johtuen olemme katsoneet, että pelkästään palvelujen varaan emme voi talouden pohjaa rakentaa, vaan Suomen on oltava myös osaavan tuotantotoiminnan sijaintipaikka.

Meillä Suomessakin on otettu ensimmäiset tietoiset askeleet tämän keskustalaisen kolmannen tien ajattelun pohjalta. Valtion roolia on kasvatettu voimakkaasti kriisin hoidossa – erityisesti rahamarkkinoilla. Solidiumin ottaminen valtion pörssiomistuksien käsikassaraksi aikaisempaa aktiivisemmalla omistajaroolilla on signaali myös ajattelutavan muutoksesta.

Valtion vahvempaa roolia tulevaisuudessa puolustaa myös se, että vihreämpää, luonnonvarojen kestävälle käytölle rakentuvaa yhteiskuntaa ei rakenneta pelkästään markkinavoimien avulla. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi asetetut kunnianhimoiset tavoitteet uusiutuvan energian lisäämiseksi vaativat toimia myös valtiolta. Vertailukohtaa tähän voi hakea historiastamme sotien jälkeen. Suomea ei teollistettu ilman valtion vahvaa vaikutusta. Yritykset voivat rakentaa toimintaansa kvartaaliajattelulle, mutta valtio ei voi tehdä näin. Kvartaalit ovat pikemminkin neljännesvuosisatoja.

Markkinaliberaalin kauden pettymyksiin kuuluu se, että kotimainen investointitaso on jäänyt alhaisemmalle tasolle kuin pitkän ajan riittävän talouskasvun ylläpitäminen edellyttäisi.

Siksi mielestäni hallituksen on harkittava, että se käynnistäisi puolivälin politiikkariihessä valmistelun koko maata koskevan massiivisen investointipainotteisen ohjelman valmistelun, jolla luotaisiin perusuraan verrattuna 1-2 prosenttiyksikköä parempi työllisyys 2010-luvulla.

Ohjelman pitäisi olla yhteismitaltaan kymmeniin miljardeihin euroihin ulottuva tulevaisuusinvestointien paketti, jossa olisi yksityistä rahaa, eläkerahaa elinkaarimalleissa ja valtion budjettirahaa.

Ohjelman keskeinen tavoite on parantaa elinkeinoelämän yleisiä toimintaedellytyksiä koko maassa sekä hyödyntää luonnonvarojamme kestävällä tavalla, mikä luo puolestaan lisää taloudellista toimeliaisuutta ja työllisyyttä eri puolilla Suomea. Se olisi myös 2010-luvun kehityksen ja aluepolitiikan ankkuri.

Toinen tavoite on vauhdittaa osaamista ja tuottavuuden kasvua, mikä auttaa meitä vastamaan kansainväliseen kilpailuun ottaen huomion sen, että meillä on Suomessa vähemmän työikäistä väestöä ikääntymisen johdosta.

Ohjelma merkitsisi mittava hankkeita koko Suomen läpi. Meillä on oltava tahtoa siihen esimerkiksi siihen, että nopeat tie- ja ratayhteydet rakennetaan Helsingistä pohjoiseen Suomeen asti, kotimaisia energiahankkeita ja bioenergiaa edistetään, tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitukseksi varmistetaan 4 prosenttiin bkt:stä, koulutuksen resursseja vahvistetaan peruskouluista yliopistoihin, nopea laajakaista rakennetaan koko maahan, tietoyhteiskuntahankkeita edistetään, kaivostoiminnan vaatima infra varmistetaan jne.

Olennaista on riittävä mittakaava ja oikea kohdistus niin, että se luo talouden ja työllisyyden kehitykselle välttämättömät puitteet ja käynnistää myös yksityiset investoinnit Suomeen. Näin voimme hyödyntää koko Suomen voimavaroja.

Ilman maailmanlaajuista talouskriisiäkin olin erittäin huolestunut siitä, mihin ikääntyvän Suomen ennustettu alle kahden prosentin vuosittainen kasvu tulee riittämään. Jos jatkamme nykytilanteella, hyytyy talouskasvumme pitkiksi ajoiksi prosentin kahden tasolle. Se taso nykymaailmassa merkitsee lähes taantumista – ainakin hidasta hyytymistä. Se olisi hiljainen näivettymisen tie.

Meillä on valittavana vaihtoehtoina joko näivettymisen tie tai aktiivinen tekemisen tie.

Haluan tutkia, onko meillä edellytykset investoinneilla suomalaisen työn edistämiseen yltää kahden kolmen prosentin vuosikasvuun ja ennusteita korkeampaan työllisyysasteeseen.

Ensi vaiheessa haastan talouden tutkijat arvioimaan, onko tällaisella tehostetulla ohjelmalla saatavissa toivottu kasvun vauhditus aikaan.

Kaavailemani mittakaava edellyttäisi sitä, että kykenisimme noin kymmenen vuoden ajan käyttämään näihin tulevaisuusinvestointeihin nykytason sijasta ehkä noin prosenttiyksikön kansantuotteesta enemmän rahaa kuin nyt. Se ei kuulosta suurelta summalta, mutta sitä se on. Suhdannenousun alettua ainakin alkuvaiheessa tämä raha jouduttaisiin ottamaan maltillisesta kokonaisveroasteen nostosta – työn verotusta ei kuitenkaan pidä kiristää.

Tällaisen nykyajan ”onko maallamme vaurastua” –ohjelman ajatuksena on luoda riittävä usko, luottamus ja kannustin yksityiselle sektorille satsata Suomeen. Tässä on koko ohjelman fokus – sen pitää sitoa suomalaista pääomaa suomalaiseksi tuotannoksi rahoittaaksemme ikääntyvän Suomen tarvitsemat palvelut. Ohjelmaa voisi kutsua ”Työtä Suomessa”-ohjelmaksi.

Hyvät ystävät,

Puoluehallitus aloittaa nyt työnsä. Meillä on edessämme erittäin mielenkiintoiset ja samalla haastavat ajat. Me olemme pääministeripuolue. Se tuo meille vastuuta. Te olette vastuun kantamisen ydinjoukkoa.

Toivotan teille kaikille menestystä ja antoisaa työtä tässä joukossa.