Keskustaliikkeen pitkäaikaisia työntekijöitä

Keskusta.fi / Keskusta / Keskusta 110 vuotta historia / Keskustaliikkeen pitkäaikaisia työntekijöitä

Esko Aaltonen (s. 1922) oli maalaisliitto-keskustan keskeinen toimihenkilö vuosikymmeniä, ensin Maaseudun Nuorten Liiton (MNL) taloudenhoitajana vuosina 1951-1957 ja sen jälkeen vuodesta 1960 lähtien Arpayhtymä ry:n toiminnanjohtajana. Aaltonen johti ja kehitti merkittävästi puolueen ja sen sisarjärjestöjen arpajaistoimintaa. Arpajaiset olivat tärkeä osa maalaisliitto-keskustaliikkeen järjestötaloutta 1970-luvulle saakka. Aaltonen jäi pois Arpayhtymän palveluksesta vuonna 1971 ja siirtyi kustannusalalle. Tämäkin jälkeen hän toimi pitkään lukuisten keskustajärjestöjen tilintarkastajana.


Valde Ahvenjärvi (1921-2013) toimi vuosina 1960-1987 Keskustan Lapin piirin toiminnanjohtajana. Maalaisliiton toiminta oli tullut aiemmin Ahvenjärvelle tutuksi MNL:n Peräpohjolan ja Pohjois-Karjalan piireissä. Hän oli kova järjestömies, joka kuunteli herkällä korvalla Lapin ihmisten tuntoja ja välitti niitä eteenpäin puoluejohdolle. Pienikokoiseksi, mutta sitkeäksi kuin Lapin ahma kuvattu toiminnanjohtaja onnistui tehtävissään taitavasti korostamaan Lapin ongelmia ja erityiskysymyksiä.

Aatu Alajärvi (s.1923) oli legendaarinen puolueen matkasihteeri Lapissa vuosina 1960-1975. Alajärvi työskenteli kenttämiehenä vuodesta 1948 lähtien. Pienviljelijäkoulun verran opiskellut Alajärvi sai kiertäessään savottoja lempinimen ”savottapappi”, kun hän metsäkämpissä puhui miehille maalaisliittolaisuudesta. Legendaarinen Alajärvi oli jätkän sielunelämän todellinen tuntija ja armoitettu sananjulistaja, jonka aseina olivat oma elämänkokemus, inhimillisyys ja huumori.

Viljami Hanni (1902-?) oli maalaisliiton taloudenhoitaja vuoden 1947 alusta vuoteen 1965 asti. Hanni toimi myös Arpayhtymä ry:n toiminnanjohtajana vuosina 1951-1960 ja Kiinteistö Oy Pursimiehenkatu 15:n isännöitsijänä vuosina 1950-1967. Ennen siirtymistä puolueen palvelukseen hän oli mm. Keskipohjanmaa-lehden päätoimittajana vuosina 1938-1944. Hanni kirjoitti sanomalehtimiesaikana lukemattoman määrän artikkeleita ja pakinoita. Maalaisliiton taloudenhoitajana Hanni uudisti perusteellisesti ja tehokkaasti jäsenmaksu- ja tukikeräysjärjestelmän. Lisäksi hän toimi lukuisten eri yhdistysten tilintarkastajana ja oli innokas nuorisoseuramies.

Martti Havas (1932-1989) oli järjestösihteeri puoluetoimistossa vuosina 1967-1979. Aikaisemmissa tehtävissä hän toimi kansakoulun opettajana ja Sanoma Oy:n aluetarkastajana. Puolueen palveluksesta hän siirtyi Eläkeliittoon ensin järjestöpäälliköksi vuosiksi 1979-1986 ja sitten toiminnanjohtajaksi vuosiksi 1987-1989. Hänen johdollaan Eläkeliitosta tuli Suomen suurin eläkejärjestö. Tunnollisesti kenttää kiertäneelle Havakselle toiminnan lähtökohta oli muiden ihmisten auttaminen. Havas muistetaan henkilönä, jolle hyvien ihmissuhteiden lisäksi tärkeää oli luonto.

Hilma Heikkilä (1902-1975) aloitti Maalaisliiton Naisten (MN) toiminnanjohtajana vuonna 1947 Varsinais-Suomen ja viisi vuotta myöhemmin Oulun piirissä. Heikkilä oli tienraivaaja, ja hänellä oli merkittävä rooli MN:n järjestöorganisaation toiminnan alkutaipaleella. Heikkilä valittiin MN:n perustaman Maaseudun Terveys- ja Lomahuollon (MTLH) toiminnanjohtajaksi vuonna 1954. Hän organisoi tämä uuden järjestön toimintaa ja loi maaseudun naisille tarkoitettujen lomaleirien toimintamallit. Tätä tointa Heikkilä hoiti tarmokkaasti vuoteen 1968, jolloin hän jäi eläkkeelle.   

Mauno Huikku (s.1933) työskenteli Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtajana vuosina 1958-1993. Huikku oli yksi puolueen pitkäaikaisimmista toiminnanjohtajista ja sai työstään järjestöneuvoksen arvonimen vuonna 1993. Tyypillisenä eteläpohjalaisena Huikku toimi itsenäisesti ja ajoittain itsepäisesti. Huikkua ei kuitenkaan koskaan pidetty kansankiihottajana vaan toiminnanjohtajana, joka hoiti asioita yhteistyön avulla.

Toini Iivanainen (1923-1989) työskenteli Ylä-Savon toiminnanjohtajana vuosina 1966-1987. Aikaisemmin puolueen matkasihteerinä toimineen Iivanaisen vahvuus toiminnanjohtajan tehtävissä tuli esille taloudellisesti vaikeina aikoina ja hän auttoi osaamisellaan Ylä-Savon piiriä pääsemään jaloilleen. Iivanainen teki rautaisella otteella töitä ja hänen omistautumisensa järjestötyölle näkyi tukena kaikkien Ylä-Savon keskustajärjestöjen toiminnassa.

Kaisu Inkinen (s. 1946, os. Repo) toimi pitkään puolueen tehtävissä vuosina 1965-2006. Inkinen aloitti pitkän uransa puoluetoimistossa toimistoapulaisena päätyen lopulta puolueen kirjanpitäjäksi. Hän hoiti kirjanpitäjänä jämerästi myös monien muiden keskustajärjestöjen talousasioita.

Matti Isoviita (s.1930) oli puolueen tiedotussihteeri ja tiedotuspäällikkö vuosina 1964-1972. Aiemmin Isoviita oli toiminut Etelä-Hämeessä MNL:n ja Helsingissä Maaseudun Raittiusliiton (MRL) toiminnanjohtajana. Puoluetoimistosta Isoviita siirtyi ulkoministeriöön kehitysyhteistyöosaston tiedotuspäälliköksi ja sittemmin hän työskenteli lehdistö- ja kulttuurineuvoksena Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Isoviidan sydäntä lähellä oleva kuvataide nousi Pohjoismaissa elettyinä vuosina tärkeään osaan, kun hän perusti näissä maissa suomalaisia taiteilijayhdistyksiä.

Veikko Juvonen (s.1918) toimi kuuteen eri otteeseen matkasihteerinä vuosina 1954-1959 ennen puolueen järjestösihteeriksi siirtymistään vuonna 1959. Eläkkeelle Juvonen jäi puolueen kunnallissihteerin tehtävistä vuonna 1983. Kalvolan kunnassa Juvonen vaikutti kunnanvaltuuston jäsenenä 26 vuotta. Lukuisista kunnallisista vaikuttamistoimistaan myöhemmin kunnallisneuvoksen arvonimen saanut karjalainen maanviljelijä Juvonen oli suvereeni kunnallisasioiden hoitaja puolueessa.

Urho Kittilä eli ”Tompan Tuomo” (1897-1977) oli merkittävä maalaisliittolainen sanomalehtimies, jonka ura kesti lähes kuusi vuosikymmentä. Kittilä hoiti Maalaisliiton Sanomakeskuksen toimintaa vuodesta 1938 lähtien välittäen maalaisliittolaista propagandaa lehdistölle, seuraten hallitus- ja eduskuntaryhmän toimintaa ja toimien puolueen kirjallisena sihteerinä. Hän teki vahvan elämäntyön mm. Vakka-Suomen, Saarijärven Paavon, Turunmaan, Suomenmaan, Ilkan ja Maaseudun Tulevaisuuden palstoilla pakinoillaan. Opetusneuvos Kittilästä tehtiin vuonna 1961. Hän jäi eläkkeelle sanomakeskuksen päätoimittajan työstä vuonna 1962, mutta jatkoi puolueen toivomuksesta pakinoitaan Tompan Tuomona keskustalaisessa lehdistössä elämänsä viime metreille saakka.

Saimi-Sisko Koistinen (1923-2008) tuli puolueen ”juoksutytöksi” vuonna 1951, kuten hän asian itse ilmaisi. Koistinen toimi yhtäjaksoisesti Maalaisliitto-keskustapuolueen Naisten Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana vuosina 1955-1987. Työvuosia, leirivuorokausia, ajokilometrejä, pidettyjä puheita ja kirjoitettuja viestejä jäi taakse valtavia määriä. Samanhenkiset aatesisaret ja vähäosaisten puolustaminen merkitsivät hänelle paljon. Erityisen tärkeitä hänelle olivat äitien lomaleirit, jotka tarjosivat maaseudun naisille ehkä ensimmäisen mahdollisuuden levätä ja istua valmiiseen ruokapöytään. Koistinen asui eläkevuosinaan Oulussa ja osallistui aktiivisesti keskustan tapahtumiin.

Seppo Kääriäinen (s.1948) tuli yliopistomaailmasta puoluetoimistolle tutkimussihteeriksi vuonna 1970. Tutkimuspäällikkö hänestä tuli vuonna 1974, osastopäälliköksi hän siirtyi vuonna 1977, minkä jälkeen hän toimi puoluesihteerinä vuosina 1980-1990. Eduskuntaan Kääriäinen valittiin vuonna 1987. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja hän oli vuosina 1991-1993 ja puolueen varapuheenjohtaja vuosina 1994-2000. Valtiotieteen tohtoriksi vuonna 2003 valmistunut Kääriäinen tunnetaan tarkkasilmäisistä poliittisista tilanneanalyyseistään.  

Aino Lampinen (s. 1924) oli Keskustanaisten Etelä-Hämeen piirin toiminnanjohtaja vuosina 1966-1987. Hän oli toiminut aikaisemmin MNL:n Satakunnan piirin järjestöneuvojana vuodesta 1949 alkaen. Lampisen käden jälki näkyi pitkään Etelä-Hämeen keskustanaisten toiminnassa. Naisten piirin toiminnanjohtaja sai myös monia muita tehtäviä hoitaakseen. Oman toimensa ohella Lampinen oli mukana organisoimassa mm. Kanta-Hämeen väestönsuojelupiiriä, Rauhanpuolustajien toimintaa ja Vesaistoimintaa.

Olavi Lampinen (1920-2005) toimi Keskustan Hämeen piirien pitkäaikaisena toiminnanjohtajana eläkeikäänsä saakka. Lampinen työskenteli kolmessa eri Hämeen piirissä vuosina 1949-1983. Lampinen muistetaan innokkaana järjestöihmisenä sekä poliittisena aktiivina, joka saattoi alkuun monenlaista järjestötoimintaa. Lampinen osallistui täysipainoisesti vielä eläkevuosinaankin mm. Eläkeliiton toimintaan.

Eero Lankia (s.1951) toimi puoluetoimistolla ensin maa- ja metsätalouspoliittisena sihteerinä vuosina 1975-1979, sittemmin tiedotuspäällikkönä vuosina 1979-1980, poliittisen osaston päällikkönä vuosina 1980-1988, järjestöpäällikkönä vuosina 1988-1997 sekä viimeisimpänä puoluesihteerinä vuosina 1997-2006. Agrologin koulutuksen saanut Lankia omaksui nopeasti maatalousasioiden lisäksi koko puoluetoiminnan laajan kentän ja puoluesihteerinä hän jämäkällä otteella vaikutti koko puolueen toimintaan.

Jouko Loikkanen (s.1932) toimi järjestöosaston päällikkönä puoluetoimistolla vuosina 1966-1971 ja vt. puoluesihteerinä vuosina 1969-1970. Loikkanen siirtyi Kuopioon vuonna 1971 Kehitysaluerahaston toimitusjohtajaksi, mutta palasi Helsinkiin vuonna 1974 valtiovarainministeriön neuvottelevaksi virkamieheksi. Pitkäaikaisimpana tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtajana hän toimi vuosina 1978-1996. NKL:n puheenjohtajanakin toiminut Loikkanen oli aikoinaan nuorin Kekkosen lähipiirin ihmisistä, joka vei sekä nuorten että puolueen terveisiä Tamminiemeen päin.  

Alma Mäkelä (1899-1994) siirtyi Maalaisliiton järjestösihteeriksi vuonna 1944 ja valittiin heti seuraavana vuonna hoitamaan Maalaisliiton Naisten sihteerin tehtäviä. Jonkin aikaa Mäkelä hoiti molempia toimia, mutta paneutui erityisesti naisjärjestön tehtäviin. Mäkelä korosti toiminnassaan hyviä yhteistyösuhteita pääjärjestö maalaisliittoon sekä poliittisiin että epäpoliittisiin naisjärjestöihin ja oli mukana tällaisten järjestöjen toiminnassa (mm. Maatalousnaiset). Mäkelän kaudella Maalaisliiton Naiset kehittivät poliittisen organisaationsa lisäksi mm. emäntien loma-, kulttuuri- ja retkeilytoimintaa. Maalaisliiton Naisten toiminnanjohtajan paikalta Mäkelä jäi eläkkeelle vuonna 1964.

Antti Mäki-Reinikka (1928-2005) tuli MNL:n liittosihteeriksi vuonna 1956 Etelä-Pohjanmaalta. Arvokasta oppia hän sai mm. puoluesihteeri Korsimolta sekä silloiselta Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajalta Pekka Silvolalta. Liittosihteerinä Mäki-Reinikka oli vuoteen 1964 saakka. Keskustapuolueessa Mäki-Reinikka aloitti vuonna 1967 väestökeskusjaoston päällikkönä siirtyen järjestöpäälliköksi vuosiksi 1971-1988. Hän teki myös pitkän elämäntyön Nuorisosäätiön johdossa. Mäki-Reinikka oli yhteistyön mies, jolla oli hyvät suhteet sekä muihin puolueisiin että oman puolueen sisäisen linjataistelun osapuoliin. Järjestötyö oli elämäntehtävä, josta Mäki-Reinikka ansioitui saamalla Suomen ensimmäisen järjestöneuvoksen arvonimen vuonna 1992.

Lyyli Mälkki (1906-?) toimi maalaisliitto-keskustapuolueen kassanhoitajana ja kirjanpitäjänä vuodesta 1940 vuoteen 1973 saakka. Hän toimi samalla useissa keskustalaisissa järjestöissä tilintarkastajana, ja hoiti puolueen ja sen sisarjärjestöjen arpajaisasioita.

Kalevi Nummila (1924-2009) kävi kansanopistoa Alkio-opistossa Perniössä vuosina 1948-1949 ja ryhtyi tämän jälkeen maalaisliiton järjestötehtäviin Varsinais-Suomeen. 1950-luvun puolivälissä hän siirtyi Helsinkiin maalaisliiton puoluetoimistoon nuorisojärjestön opintosihteeriksi. Nummilan varsinaiseksi elämäntyöksi muodostui Maaseudun Raittiusliiton (MRL) toiminnanjohtajuus vuosina 1962-1989. Hänen johdollaan MRL:n toimisto siirtyi 1960-luvun puolivälissä Jyväskylään, jonne rakennettiin oma toimitalo. Nummilan aikana MRL:sta kehittyi arvostettu järjestö sekä raittiuskasvatuksen kentässä että alkoholipolitiikan vaikuttajana. Raittiustyö merkitsi Nummilalle vastuuta nuorisosta. Vielä vanhoina päivinäänkin Nummila nähtiin Jyväskylässä keskustan vaaliteltalla kyselemässä järjestöväen tuntoja ja johtamassa reippaalla otteella kunnallisjärjestön yleisiä kokouksia.

Else Nurmi (s. 1922) teki pitkän ja ansiokkaan työrupeaman erilaisissa toimistotehtävissä Pursimiehenkadulla. Hän tuli puoluetoimiston palvelukseen vuonna 1963 ja toimi mm. toimistosihteerinä, toimistopäällikkönä ja puoluesihteerin sihteerinä. Uransa aikana hän hoiti myös monen keskustajärjestön kassanhoitajan tehtäviä. Eläkkeelle toimistopäällikön vakanssilta Nurmi jäi vuonna 1985. Harrastuksikseen hän ilmoitti kirjallisuuden ja maalaustaiteen.

Kalle Patoluoto (1914-1983) tuli maalaisliiton palvelukseen osa-aikaiseksi taitelijaksi vuonna 1949 ja siirtyi myöhemmin vakinaiseksi maalaisliiton järjestöjen yhteiseksi mainospiirtäjäksi. Patoluoto oli 1950-luvun vaalimainosten toteuttaja ja erittäin tuottelias julkaisujen kuvittaja ja tuhansien poliittisten piirrosten ja pilakuvien tekijä Kyntäjälle, Maakansalle ja erilaisiin keskustan järjestöväelle tarkoitettuihin painatteisiin. Monissa puolueen juhlien ja kokouksien visuaalisessa ilmeessä näkyi tämän herkän taiteilijan kätten jälki. Eläkkeelle Patoluoto siirtyi vuonna 1979.

Pentti Partanen (1927-1981) työskenteli Itä-Savon toiminnanjohtajana vuosina 1954-1981. Nuorelle lappilaiselle maanviljelijälle tarjottiin toiminnanjohtajan töitä Savonlinnassa. Keskustalainen järjestötyö oli Partaselle kaikki kaikessa ja hän oli luomassa vakaata pohjaa Itä-Savon piirin järjestöelämälle perustamalla alueelle osastotoimintaa. Peräpohjolan poika kotiutui hyvin Itä-Savoon ja aatteen miehenä Partanen hoiti toiminnanjohtajan tehtävät tehokkaasti.  

Henry Pekkanen (1924-1994) työskenteli Etelä-Savossa toiminnanjohtajana vuosina 1966-1987. Keskustan toimintaan Pekkanen tuli Maaseudun Kukkaisrahastosta. Pekkasta ei pidetty kiivaana politiikan tekijänä vaan eräänlaisena maailmankansalaisena, joka tuli huumorintajuisena miehenä toimeen kaikkien kanssa. Pekkanen osasi tehtävissään keskittyä tärkeisiin asioihin tunnuslauseenaan ”Eipäs hoppuilla!”

Johannes Pollarikoski (s. 1932) aloitti maatalousneuvojana Kyyjärvellä vuonna 1959, mutta paikallinen MNL:n osaston toiminta veti enemmän puoleensa. Pollarikoski siirtyi MNL:n järjestösihteeriksi ja myöhemmin järjestöpäälliköksi vuosien 1960-1969 ajaksi. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi puolueen järjestösihteeriksi ja yrittäjävaltuuskunnan sihteeriksi. Vuonna 1971 hänet valittiin Keskustapuolueen Uudenmaan piirin toiminnanjohtajaksi, josta tehtävästä hänet siirtyi Nuorisosäätiön asiamieheksi ja Herttoniemen nuorisohotellin toimitusjohtajaksi. Vuodesta 1983 alkaen Pollarikoski toimi Huoltoliitto ry:n ja Siilijärven Kuntoutuskeskuksen toiminnanjohtajana, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1990-luvun alussa. Pollarikoskelle myönnettiin sosiaalineuvoksen arvonimi vuonna 1993.

Elias Rintala (1914-1997) toimi järjestösihteerinä vuosina 1949-1960 ja koulutussihteerinä vuosina 1960-79. Rintala teki koko elämänsä töitä puolueessa. Puolueen koulutustyön lisäksi hän teki valtavan työn haastatellessaan puolueen veteraaneja ja tuki merkittävällä tavalla Keskustan ja maaseudun arkiston toimintaa. Rintala oli kuorolausunnan ekspertti, ”Matkasihteeri Eljas Rintala oli ennen puoluetoimiston palvelukseen tuloaan v. 1949 työskennellyt järjestöneuvojana Etelä-Pohjanmaalla. Rohkeana ja vakuuttavana puhujana tunnettu Rintala lähetettiin ensimmäiseksi Lappiin, vaikeimmalle kentälle, jossa taistelu kommunistien kanssa oli ankarinta. Rintalasta tuli 1951 vakinainen matkasihteeri Kaasalaisen päästyä eduskuntaan. Nimike muuttui 1960 järjestösihteeriksi ja hän sai vastuulleen tukimieskoulutuksen, johon puoluesihteeriksi siirtyneeltä Silvolalta ei enää liiennyt aikaa. ”Rehtorina” Rintala sitten tunnettiin tuhansien kurssilaisten keskuudessa; kursseja kutsuttiin yleisesti ”Rintalan kursseiksi”.

Yrjö Saarivirta (s.1916) työskenteli Satakunnan toiminnanjohtajana vuosina 1965-1981. Maanviljelijä Saarivirta toimi vuosina 1946-1950 Satakunnan piirin tilapäisenä työntekijänä ja vakituisena järjestöneuvojana hän aloitti vuonna 1950. Yhteiskunnallinen kiinnostuneisuus näkyi sitoutuneessa ja pitkäaikaisessa työskentelyssä toiminnanjohtajana. Lavialaisesta pienviljelijästä tulikin sittemmin todellinen järjestöjyrä, joka taisi kovan pelin politiikan.

Eevi Salminen (s. 1925) teki pitkän työrupeaman puoluetoimiston palveluksessa. Salminen tuli Maaseudun Lomaliiton palvelukseen vuonna 1953, siirtyi maalaisliiton puoluetoimiston riveihin vuonna 1954. Salminen toimi puolueen erilaisissa konttori- ja toimistotehtävissä toimistovirkailijana ja toimistosihteerinä vuoteen 1983 saakka. Harrastuksekseen hän mainitsi opiskelun.

Jaakko Sankala (s.1936) työskenteli Peräpohjolassa toiminnanjohtajana 40 vuotta ajalla 1963-2003. Sankala siirtyi Peräpohjolan piiriin syksyllä 1961 matkasihteeriksi. Haastattelu matkasihteerin toimeen tapahtui Valion baarin kabinetissa, jossa testaajina toimivat puoluesihteeri Pekka Silvola ja silloinen toiminnanjohtaja Pekka Vilmi. Lapin mieheksi Sankalaa kuvataan suorastaan vaatimattomaksi, mutta miellyttäväksi ja tehokkaaksi asioidenhoitajaksi, joka onnistui selvittämään monta erimielisyyttä tuomatta itseään esiin.

Seppo Sarlund (s.1942) toimi eduskuntaryhmän sihteerinä vuosina 1962-1970. Puolueen tiedotuspäällikkönä hän työskenteli vuosina 1972-1977. Sittemmin Sarlund työskenteli mm. päätoimittajana Suomenmaassa, Finnairin tiedotusjohtajana sekä vuodesta 2000 Utsjoen kunnanjohtajana. Sarlund tunnetaan erinomaisesta taidostaan solmia pysyviä ja hedelmällisiä suhteita niin puolueen sisäisiin kuin ulkopuolisiinkin toimijoihin. Sarlundille Suomi-Venäjä suhteiden hyvä hoitaminen sekä UKK Seuran (ent. UKK Perinneyhdistys) ylläpitäminen ovat edelleenkin tärkeitä toimintateemoja.

Aulis Seppänen (1924-1997) työskenteli Karjalan toiminnanjohtajana vuosina 1955–1987. Seppänen tunnettiin vahvasti kantaaottavana järjestöjyränä, jonka työtehtäviin kuului kierrellä puhumassa ihmisille täysissä tuvissa. Ajoittain itsenäinen ja itsepäinen Seppänen mietti ja suunnitteli asiat aina etukäteen. Hän oli taitava taktikko, jonka tunnetusta salkusta löytyivät vaalitaktiset laskelmat, puheet, lehtikirjoitukset ja viestit kentälle. Puolueen historia kiinnosti Seppästä ja hän kokosi merkittävän arkiston piirijärjestölle. Seppänen koki vääryytenä, että Karjalan merkitys maalaisliitto-keskustan aatteen synnyssä oli virallisessa historian kirjoituksessa jäänyt Pohjanmaan varjoon.

Annikki Sovijärvi (1917-?) palveli 20 vuotta Maalaisliitto-keskustapuolueen Sanomakeskusta. Sovijärvi jäi eläkkeelle toimistosihteerin toimesta vuonna 1982. Sovijärvi oli toiminut sota-aikana valtiovarainministeriön palveluksessa, josta hänet oli palkittu mm. talvisodan muistomitalilla. Sovijärvelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali vuonna 1972.

Yrjö Tiihonen (1920-1995) työskenteli Etelä-Savon toiminnanjohtajana vuosina 1953-1966. Tiihonen tuli piirin palvelukseen järjestöneuvojaksi vuonna 1951 ja jatkoi uraansa puolueen palveluksessa jaostopäällikkönä. Valtavan määrän ihmissuhteita omannut Tiihonen oli järjestökentässä todellinen valopilkku, myhäilevä ja huumorintajuinen, mutta tarvittaessa myös jämerä ja peräänantamaton. Tiihonen toimi keskustalaisessa järjestötyössä 33 vuotta ja jäi eläkkeelle puoluetoimiston kenttäpäällikön vakanssilta vuonna 1983.

Heta Tuominen (s. 1938, os. Ridvall) valittiin Keskustapuolueen Naisten toiminnanjohtajaksi vuonna 1977. Hän oli tehnyt sitä ennen vaikuttavan uran toimittajan tehtävissä mm. Työtehoseurassa, Kodin Aitassa ja Yleisradion ajankohtaistoimituksessa. Tuominen toi Keskustanaisten toimintaan uutta naisnäkökulmaa, mikä näkyi naisen asemaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa korostavina tavoitteina. Naisjärjestön rekisteri- ja jäsenuudistusten ohella Tuominen keskittyi laajaan julkilausumatyöhön naisten tasavertaisen aseman saavuttamiseksi. Eläkkeelle toiminnanjohtajan tehtävistä hän siirtyi vuonna 1992.

Elsa Valve (1900-?) hoiti MNL-NKL:n kassanhoitajan tehtäviä vuodesta 1947 alkaen. Valve oli keskustoimiston tomera äitihahmo, joka tunnettiin tunnollisena ja ahkerana työntekijänä sekä hyväsydämisenä ihmisenä. Hän teki suuren työn nuorisojärjestön hyväksi. Valve jäi eläkkeelle vuonna 1967.

Ilmari Varvikko (1913-1997) toimi asutus- ja järjestösihteerinä puoluetoimistolla vuosina 1961-1978. Asutussihteeriksi tuli 1961 asutustoimikunnan puheenjohtajana toiminut saarijärveläinen asutustilallinen Ilmari Varvikko, nyt toimikunnan sihteeriksi sekä johtamaan asutustilallisten parissa tehtävää työtä, varsinkin taistelua Vennamon liikettä vastaan. Kunnallisia luottamustoimia Varvikolla oli Saarijärven kunnanvaltuustossa. Monissa vaalitaisteluissa mukana ollut Varvikko oli pienten ihmisten edustaja, joka tiesi mitä syrjäseuduilla tapahtui ja toi viestiä sieltä puoluejohdolle.”

Laura Virolainen (1927-2012) teki harvinaisen pitkän päivätyön NKL:n kirjanpitäjänä ja taloussihteerinä vuodesta 1967 aina vuoteen 1989 saakka. Virolainen tunnettiin tarkkana ja tunnollisena työntekijänä.

Reijo Vähätiitto (1931-2011) toimi puolueen talous- (ja henkilökunnan) päällikkönä vuosina 1966-78. Puolueen ja sen 14 lehden talousasema parani huomattavasti hänen toimikautenaan ja hän onnistui kehittämään uusia taloustoimintamuotoja järjestön käyttöön. Ekonomiksi vuonna 1954 valmistunut Vähätiitto kävi useilla opintomatkoilla ulkomailla. Ruotsista ja Saksasta puoluetuki-idean saanut Vähätiitto pani alulle puoluetukijärjestelmän Suomessa, johon muut puolueet yhtyivät kansanedustajien yhteisessä aloitteessa. Vähätiitto vaikutti aikanaan mm. Maaseudun Yhteisvaliokunnan Säätiössä ja perustamassaan Tarveasunnot Oy:ssä.

Lähteitä:

  • Henkilötietoja (mapit). Keskustan ja maaseudun arkisto.
    Keskustajärjestöjen Toimihenkilöt ry:n arkisto. Keskustan ja maaseudun arkisto.
  • Maalaisliitto-Keskustan historiasarja I-IV.
  • Maalaisliitto-Keskustan vuosikirjat 1950-2010. Keskustan ja maaseudun arkisto.
  • Piirihistoriikit (arkistomapit). Keskustan ja maaseudun arkisto.
  • Puolueen ansiomerkkianomukset. Keskustan ja maaseudun arkisto.

Puuttuuko tärkeä työntekijä listalta?

Tällainen lista ei voi koskaan olla täydellinen. Mikäli huomaat, että listalta puuttuu jokin henkilö, niin tee hänestä ehdotus puoluetoimistolle.