Tasavallan ja demokratian puolesta 1917 - 1944

Keskusta.fi / Keskusta / Tasavallan ja demokratian puolesta 1917 - 1944

1917

Maalaisliitto lähti eduskuntavaaleihin vaatimalla "Suomen riippumattomuutta mistään muusta emävaltiosta" ja tasavaltaista hallitusmuotoa. Seitsemän paikan vaalivoittoakin monin verroin arvokkaampi saavutus oli Suomen itsenäisyys: 6. päivänä joulukuuta eduskunta hyväksyi Kyösti Kallion senaatissa laatiman ja Santeri Alkion ensimmäisenä allekirjoittaman itsenäisyysjulistuksen, jonka mukaan Suomi oli riippumaton tasavalta.

1918

Kansakuntaa raastanut sisällissota päättyi valkoisten voittoon. Monet maalaisliittolaiset alkoivat heti puhua kansallisen sovinnon puolesta. Kyösti Kallio julisti Nivalan kirkossa: "Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia; Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvänsä täällä".

1919

Suomessa puhjennut hallitusmuototaistelu sai maalaisliiton kannalta onnellisen lopun: monarkiaa kannattaneet oikeistopiirit hävisivät kiistan ståhlbergiläisten nuorsuomalaisten ja maalaisliiton johtamalle tasavaltalaisten ryhmittymälle. Tämä tasavaltalaisuus, toiminta itsenäisyyden puolesta, radikaalit maareformiohjelmat, sovintopolitiikan vaatimukset sekä tehostunut järjestötyö nostivat maalaisliiton kerralla suurten puolueiden joukkoon vuoden 1919 eduskuntavaaleissa. Paikkamäärä kasvoi 26:sta 42:een.

1921

Helsingin puoluekokouksessa hyväksytyssä ohjelmassa vaadittiin muun muassa uuden, kapitalismista ja sosialismista selvästi erottuvan talousjärjestelmän luomista.

1922

Eduskunnassa säädettiin Lex Kallio (tilattomista pienviljelijöitä hankkimalla heille maata asutustarkoituksiin) ja Lex Pulkkinen (puutavarayhtiöiden hankkimien kiinteistöjen palauttaminen valtiolle). Maalaisliiton radikaalit maareformivaatimukset olivat jälleen kantaneet hedelmää.

1925

Lauri Kristian Relander valittiin ensimmäisenä maalaisliittolaisena tasavallan presidentiksi.

1929

Maalaisliiton eduskuntaryhmä kasvoi vaaleissa 60-jäseniseksi, mikä on puoleen historian paras saavutus. SDP lyötiin niukasti yhdellä edustajalla.

1930

Maalaisliitto irtautui lopullisesti lapuanliikkeestä sen väkivaltaisten toimintatapojen ja demokratian vastaisten päämäärien vuoksi. Puoluekokouksen julkilausuma oli yksiselitteinen: "Maalaisliittolaiset eivät voi ottaa osaa mihinkään järjestöön tai yhtymään, jonka tarkoituksena on kansanvaltaa ja oikeusjärjestystämme uhmaavin keinoin, laillisia ja vastuunalaisia valtioelimiä painostaen sekä niiden vapaata toimivaltaa rajoittaen koettaa ajaa määrätyn suuntaisia valtiollisia tai yhteiskunnallisia tarkoitusperiä. Päinvastoin on jokaisen puolueemme jäsenen ehdoton velvollisuus astua vastustamaan kaikkia tämäntapaisia suunnitelmia."

1931

Kansanäänestyksessä kieltolaki kumottiin. Aiemmin maalaisliitto oli ollut täysin rinnoin kannattamassa kieltolakia, mutta kansanäänestyksen lähestyessä alkoi puolueen keskuudesta nousta esiin yhä useampia kohtuuden ystäviä ja ns. marjaviinimiehiä.

1932

Lapuanliikkeen lisäksi maalaisliitto taisteli myös äärivasemmistoa vastaan. Uudessa puolueohjelmassa vaadittiin "kommunismin, huliganismin ja muun rikollisuuden" vastustamista.

1937

Kyösti Kallio valittiin presidentiksi. Samana vuonna muodostettiin ensimmäisen kerran ns. punamultahallitus, jonka pääpuolueina olivat maalaisliitto ja SDP. Kansalaissodan eri osapuolet oli näin saatu yhteiseen hallitukseen, millä oli ratkaiseva osuus kansakunnan eheyttämisessä sotavuosien aattona. Maalaisliittolainen opiskelijatoiminta sai alkunsa, kun Maalaisliiton Ylioppilaat perustettiin.

1939-1944

Sotavuosina maalaisliiton järjestötoiminta oli varsinkin paikallistasolla ymmärrettävistä syistä hiljaista. Toiminta painottui "ylätasolle" eli lähinnä eduskuntaryhmään ja keskushallitukseen. Sääntömääräiset vuosikokoukset pystyttiin kuitenkin pitämään. Vuonna 1941 perustettiin Helsingissä puolueen naisjärjestö, Maalaisliiton naiset.