Menetysten kautta uuteen nousuun

Keskusta.fi / Keskusta / Menetysten kautta uuteen nousuun

1966

SDP sai eduskuntavaaleissa murskavoiton ja vasemmisto kokonaisuudessaan enemmistön eduskuntapaikoista. Keskustapuolueen asema muodostui hankalaksi vasemmistoenemmistöisissä hallituksissa 1966-1970. Puolue joutui tekemään kiihtyvän yhteiskunnallisen rakennemuutoksen oloissa poliittisia ratkaisuja (mm. maatalouden verouudistus ja peltojen paketointi), jotka tuntuivat monista äänestäjistä iskuilta vasten kasvoja.

1970

Eduskuntavaaleissa tapahtui suuria mullistuksia. SMP voitti 17 ja keskustapuolue menetti 13 paikkaa. Puheet auringonlaskun puolueesta yltyivät. Syitä ja syyllisiä vaalitappiolle löytyi miltei yhtä paljon kuin niiden esittäjiäkin. Vaalien jälkipyykkiä pestiin Mikkelin puoluekokouksessa verraten kiihkeissä tunnelmissa.

1973

Puolueen ohjelmatehtailu eli kukoistavinta kauttaan; erillisohjelmia tuotettiin yhteensä kahdeksan kappaletta.

Yleensäkin aatteellinen ja ideologinen keskustelu oli keskustapuolueessa vilkasta 1970-luvulla, jolloin kirjoitettiin ja hyväksyttiin yli 30 erilaista ohjelmaa.

1975

Kannatus eduskuntavaaleissa saatiin jälleen kasvuun (+1,3 %) ensimmäistä kertaa kolmeentoista vuoteen. Vuoden lopulla presidentti Kekkonen nimitti Martti Miettusen johtaman "hätätilahallituksen" 60 000 työttömän olosuhteissa.

1978

Puolueen jäsenmäärä (309 144) oli suurimmillaan maalaisliitto-keskustan historian aikana.

1980

Turun puoluekokous keskittyi henkilövalintoihin. Paavo Väyrynen voitti puheenjohtajavaalissa Johannes Virolaisen äänin 1 737 - 1 611. Puoluesihteeriksi valittiin Seppo Kääriäinen.

1981

Maalaisliitto-Keskustan historian suurin puoluekokous (4 066 virallista edustajaa) Kuopiossa valitsi presidenttiehdokkaakseen puoluevaltuuskunnan ehdotuksesta poiketen Johannes Virolaisen 2 666 äänellä. Vastaehdokas Ahti Karjalainen sai 1 365 ääntä. Seuraavan vuoden puolella suoritetussa presidentinvaalissa Virolainen sai Mauno Koiviston ja Harri Holkerin jälkeen kolmanneksi eniten valitsijamiehiä.

1985

Keskustapuolueen paikallisosastojen määrä (2 927) saavutti huippunsa.

1987

Näkökulmasta riippuen keskustapuolue "joutui" tai "pääsi" oppositioon huolimatta eduskuntavaaleissa saamastaan kahden paikan voitosta. Edellisen yli vuoden kestäneen oppositiokauden puolue oli kokenut vuosina 1948-1950.

1988

Presidentinvaalien tulos tulkittiin keskustapuolueessa komeaksi voitoksi, vaikka Mauno Koiviston kannatus oli ylivoimaisesti suurin. Paavo Väyrysen henkilökohtaiset sekä keskustapuolueen valitsijamiesten äänimäärät olivat kuitenkin selkeästi suuremmat kuin pääministeri Holkerin ja kokoomuksen äänisaalis. Kesäkuussa Kajaanissa puolueen nimi muutettiin äänestyksen jälkeen Suomen Keskustaksi. Hävinnyt ehdotus oli Suomalainen Keskusta.

1990

Porin puoluekokouksessa olivat pinnalla jälleen henkilövalinnat. Puheenjohtajavaalin toisella kierroksella Esko Aho voitti Eeva Kuuskoski-Vikatmaan 1 589 - 1 418. Puoluesihteeriksi valittiin Erja Tikka.

1991

Suomen talouden syöksyessä kohti syvää lamaa sai Keskusta historiansa suurimman vaalivoiton. "Veret seisauttava voitto" toi Keskustalle 55 kansanedustajaa ja suurimman puolueen aseman. SDP:n jättäydyttyä vapaaehtoisesti oppositioon muodostettiin Esko Ahon johdolla enemmistöhallitus Keskustan ja Kokoomuksen muodostaman rungon ympärille.

1992

Keskustan äänestäjäkunta oli monipuolistunut nopeasti. Palkansaajia oli kannattajista jo yli puolet; viljelijöitä alle viidennes. Samalla Keskusta oli kasvanut Suomen suurimmaksi nuorisopuolueeksi.

1993

Suomen talous kävi kevään aikana kriisin partaalla, mutta vaikeita säästöpäätöksiä tehnyt Ahon hallitus kesti sekä sisäiset että ulkoiset paineet. Keskustan esivaalit voittanut Paavo Väyrynen nimettiin puolueen presidenttiehdokkaaksi.

1994

Monet keskustalaiset olivat hämmentyneitä ja pettyneitä. Puolueen ehdokas Paavo Väyrynen putosi tammikuussa presidentinvaalien toiselta kierrokselta. EU-jäsenyys puhutti kriittistä kenttäväkeä Jyväskylän puoluekokouksessa, mutta se antoi äänestyksen jälkeen tukensa hallituksen toimintalinjalle. Keskustalaisten enemmistön kielteisestä kannasta huolimatta Suomen EU-jäsenyys hyväksyttiin syksyllä kansanäänestyksessä ja lopullisesti eduskunnassa.

1995

Vaikeasta hallituskaudesta huolimatta Keskusta sai merkittävän torjuntavoiton eduskuntavaaleissa (19,8 % äänistä). Vaalien voittaja SDP pääsi valitsemaan hallituskumppaninsa ja näin Keskusta jäi huhtikuussa muodostetun "sateenkaarihallituksen" ulkopuolelle.

1996

Kouvolan puoluekokous uudisti Keskustan periaateohjelman ja säännöt. Syksyllä Keskusta menestyi hyvin sekä europarlamenttivaaleissa (kannatusosuus 24,4 %) että kunnallisvaaleissa (kannatusosuus 21,8 %).

1997

Keskusta otti syyskuussa ylimääräisessä puoluekokouksessa kantaa Euroopan talous- ja rahaliittoon: Suomen ei tule osallistua Emuun ensimmäisten joukossa sen käynnistyessä vuonna 1999.

1999

Keskusta lisäsi kannatustaan eduskuntavaaleissa. Tästä huolimatta puolueella oli edessään toinen peräkkäinen oppositiokausi.

2000

Presidentinvaaleissa Keskusta joutui tyytymään niukkaan hopeatilaan, mutta saavutti ehdokkaansa Esko Ahon kampanjalla ja hyvällä tuloksella paljon uusia äänestäjiä. Syksyn kunnallisvaaleissa Keskusta nousi suurimmaksi kuntapuolueeksi.

2001

Keskustassa alkoi ns. Apollon aikakausi, kun puoluetoimisto ja sisarjärjestöt muuttivat uusiin tiloihin. Vuotta leimasivat voimakas järjestöllinen kehittäminen ja panostus internet-viestintään. Keskustan kaupunki- ja taajamatyön painopistealueena oli järjestöllisen toiminnan vahvistaminen etenkin Etelä-Suomen suurissa asutuskeskuksissa.

2002



Esko Ahon jälkeen puheenjohtajaksi valittiin äänestyksessä Anneli Jäätteenmäki. Historialliseksi valinnan teki se, että hän oli ensimmäinen nainen Keskustan ja ylipäänsä suuren puolueen johdossa.

2003

Keskusta saavutti eduskuntavaaleissa 24,7 prosentin kannatuksen ja 55 kansanedustajaa. Anneli Jäätteenmäen johdolla Keskusta nousi hallitukseen pitkän oppositiokauden jälkeen. Jäätteenmäki joutui kuitenkin kesäkuussa eroamaan pääministerin paikalta Irak-asian vuoksi. Matti Vanhanen valittiin pääministeriksi ja puolueen puheenjohtajaksi.