Maalaisliiton voiman ja vallan kaksi vuosikymmentä

Keskusta.fi / Keskusta / Maalaisliiton voiman ja vallan kaksi vuosikymmentä

1945

Maaseudun Nuorten Liiton perustava kokous pidettiin Salossa, vaikka moni vanhemman polven maalaisliittolainen oli pitänyt aiemmin puolueen nuorisojärjestöä tarpeettomana, jopa vahingollisenakin. Yksi nuorisojärjestön tehtävistä oli estää maaseutunuorison joutuminen nopeasti kasvavan kommunistisen liikkeen vaikutuspiiriin. Eduskuntavaaleissa SKDL ja maalaisliitto saivat molemmat 49 paikkaa ja SDP 50 paikkaa. Näiden "kolmen suuren" ympärille muodostettiin Paasikiven hallitus, joka joutui sotien jälkeen hoitamaan monia vaikeita ulko- ja sisäpoliittisia kysymyksiä, muun muassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin toimeenpanon ja siirtoväen asutustoiminnan käynnistämisen maanhankintalain mukaisesti.

1947

Juho Niukkasen jo 1930-luvulla hahmottelemasta lujasta ja kattavasta järjestökoneistosta alkoi vihdoin tulla täyttä totta, kun maalaisliitto ryhtyi vaalipäällikkö Arvo Korsimon johdolla organisoimaan laajaa ja kilpailijapuolueiden pelkäämää tukimiesverkostoa. Korsimon mukaan puolueen jokaisen jäsenen, myös naisten ja nuorten, oli oltava valistaja. Tärkeimpiä toiminnan muotoja olivat henkilökohtainen valistaminen eli torpasta torppaan -menetelmä sekä tupailloissa tapahtuva "penkkivalistaminen".

1948

Huhtikuussa allekirjoitettiin YYA-sopimus, joka sittemmin muodosti yhden Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan peruspilareista; tosin sopimusta kohtaan tunnettu epäluulo oli aluksi suurta myös maalaisliittolaisten keskuudessa. Eduskuntavaaleissa maalaisliitto voitti 7 lisäpaikkaa ja oli 56 kansanedustajallaan suurin puolue. Tästä huolimatta maahan muodostettiin SDP:n vähemmistöhallitus, joka hallitsi maata oikeiston tuella vuoteen 1950 huolimatta Neuvostoliiton selkeistä epäluottamuksen ilmaisuista.

1952

Samoihin aikoihin kun viimeisiä sotakorvauksia kuljettanut juna ylitti itä-rajan, muutti maalaisliiton puoluetoimisto nykyisiin tiloihinsa Helsingissä. Puoluetalon erikoisuutena olivat sähkösaunat, joiden lämmityksestä ja siisteydestä vastasi erityinen saunanhoitaja.

1954

SPD kävi eduskuntavaaleihin julistamalla "Maalaisliitto on murskattava". Tavoite ei onnistunut, sillä Sukselaisen, Kekkosen ja Korsimon johtama puolue voitti yhden lisäpaikan.

1956

Presidentiksi valittu Urho Kekkonen esitti puoluevaltuuskunnan kokouksessa aatteellisen ja järjestöllisen testamenttinsa:

Pitäkää puolue aina yksimielisenä ja voimakkaana! Muistakaa aina toiminnassanne köyhän ihmisen asia! Pitäkää puoluekoneisto aina hyvässä kunnossa ja kehittäkää sitä jatkuvasti!

1958

Joulukuussa maalaisliittolaiset ministerit erosivat aiemmin samana vuonna muodostetusta Fagerholmin "yöpakkashallituksesta".

1959

Maalaisliiton johdon kanssa riitaantunut ja puolueesta eronnut Veikko Vennamo perusti Pieksämäellä Suomen Pientalonpoikien Puolueen, joka vuonna 1966 muutti nimensä Suomen Maaseudun Puolueeksi.

1962

Maalaisliitto koki poliittisen menestyksen vuoden. Edellisenä vuonna puhjennut noottikriisi oli lauennut presidentin arvovallan avulla ja kekkos-vastainen Honka-liitto oli luhistunut. Tässä poliittisessa tilanteessa maalaisliitto pystyi turvaamaan Kekkosen presidenttikauden jatkon ja nousemaan jälleen Suomen suurimmaksi puolueeksi eduskuntavaaleissa. Kemin puoluekokouksessa hyväksytyllä uudella ohjelmalla haluttiin kehittää maalaisliittoa yhä selvemmin "kaikkia väestöryhmiä edustavana aatepohjaisena keskustapuolueena".

1964

Kouvolan puoluekokouksessa käytiin tiukka puheenjohtajaäänestys. Haastajaksi asettunut Johannes Virolainen voitti 18 vuotta maalaisliittoa johtaneen V.J. Sukselaisen äänin 888 - 866.

1965

Kuopion ylimääräisessä kokouksessa äänestettiin puolueen nimestä: keskustapuoluetta kannatti 1 036 edustajaa ja maalaisliittoa 127 kokouksen osanottajaa. Järjestökyselyssä ylivoimaisesti voittanut ehdotus "keskustaliitto" ei kelvannut yhdistysrekisterille, koska tämän nimen oli varannut itselleen joukko edistyspuolueen jäseniä jo 1940-luvulla.