Alkuinnostus ja lamaannus

Keskusta.fi / Keskusta / Alkuinnostus ja lamaannus

1906

Ajatus suomalaisen maalaispuolueen perustamisesta konkretisoitui. Oulun läänin maalaisseurojen edustajat perustivat syyskuussa Suomen Maalaisväestön Liiton (SML). Se järjestyi lokakuussa valtakunnalliseksi puolueeksi Seinäjoella kokoukseen soluttautuneiden vanha- ja nuorsuomalaisten vastustuksesta huolimatta. Samaan aikaan syntyi Kauhavalla Nuorsuomalaisen Puolueen sisälle maaseutuväestön näkemyksiä ohjelmassaan painottanut ryhmittymä, Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto (EPNM). Sen keskeisenä perustajana ja taustavaikuttajana toimi Santeri Alkio (kuvassa). Näiden kahden "maalaisliiton" paikallisosastoja alkoi syntyä nopeasti eri puolille maata.

1907

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan SML sai valtiopäiville yhdeksän edustajaa ja EPNM yhden eli Santeri Alkion. Vahvimmat tukialueet olivat Oulun lääni ja Viipurin läänin itäinen vaalipiiri.

1908

SML ja EPNM yhdistyivät virallisesti marraskuussa Kauhavalla pidetyssä kokouksessa, jossa puolueelle hyväksyttiin uusi ohjelma. Puolueen nimeksi alkoi vakiintua maalaisliitto.

1914

Alkuinnostuksen lopahtaminen, väsyminen lähes vuosittain järjestettyihin eduskuntavaaleihin ja ainainen rahapula olivat lamaannuttaneet maalaisliiton järjestötoiminnan. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen kiinnitti huomion yhä enemmän kotoisista yhteiskunnallisista harrastuksista kansainvälisiin tapahtumiin.

1916

Maalaisliiton ensimmäinen kunnallistoimikunta perustettiin Muuruvedelle Pohjois-Savoon. Paikallisosastojen määrä (200) miltei tuplaantui edellisvuodesta.