Vuosisata työtä suomalaisten hyväksi

Keskusta vietti 2006 satavuotisjuhlavuottaan. Puolueen syntymävuodeksi katsotaan 1906, jolloin Oulussa perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto. Samaan aikaan Laihialla syntyi Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto. Nämä Keskustan alkujuuret yhdistyivät vuonna 1908, ja puolueen nimeksi vakiintui Maalaisliitto.

Keskusta on omaleimainen ja ainutlaatuinen poliittinen liike. Sen aate ja historia on juontavat juurensa talonpoikaisuudesta ja Santeri Alkion edustamasta nuorsuomalaisuudesta.

Puolueen kannatus perustui alussa laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön. Elinkeino- ja yhdyskuntarakenteen muutos johti määrätietoisiin ponnistuksiin puolueen kannattajapohjan laajentamiseksi. Kannatuksen monipuolistuminen alkoi myöhemmin samaa tahtia yhteiskunnan muutosten kanssa. Siihen liittyi myös nimenmuutos Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi vuonna 1965. Nimi virtaviivaistui vuonna 1988 Keskustaksi. Puolueen virallinen nimi on Suomen Keskusta r.p.


Nuorta uudistushenkisyyttä

Puolueen perustajista monet olivat varsin nuoria. Tämä näkyi ohjelmakysymyksissä ja aatteellisissa painotuksissa. Puolue oli alusta alkaen uudistushenkinen ja vapaamielinen.

Vapaamielisyys merkitsi uskoa ihmiseen ja hänen kehityspyrkimyksiinsä. Tavallisen rahvaan puolueena Maalaisliitto näki tärkeäksi kansansivistyksen nostamisen ja kansakunnan eheyttämisen radikaalilla uudistusohjelmalla – maareformilla. 1930-luvulla keskustavoimat johtivat taistelua demokratiaa uhannutta oikeistoradikalismia vastaan.

Alusta alkaen puolue oli vähäosaisen enemmistön etujen puolustaja. Turhaan ei siihen ole liitetty Alkion lanseeraamaa köyhän asian hoitamista. Köyhän asiaa hoidettiin usein jopa vastoin oman perinteisen kannattajakunnan etuja.


Sillanrakentajaa on tarvittu

Suomen itsenäisyys- ja valtiomuototaistelu näkyivät Maalaisliiton toiminnassa. Puolue oli vahvasti tasavaltaisen, itsenäisen valtion kannalla. Laillisuus ja perustuslaillisuus korostuivat myös 1930-luvun oikeistoradikalismin uhatessa.

Maalaisliitto – Keskusta on aina ollut sovinnon- ja sillanrakentaja. Sovittelijan roolia on tarvittu niin kansalaissodan haavojen sitomisessa kuin myöhemminkin ristiriitojen repiessä yhteiskuntaa hajalle.

Punamultayhteistyön siemen kylvettiin 1930-luvun lopulla. Tällä Keskustan ja sosialidemokraattien yhteistyöllä rakennettiin kansallista sovintoa ennen sotia. Sotien jälkeen samat voimat olivat jälleenrakentamassa ja teollistamassa maata sekä luomassa nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan perustan.

Keskusta on ollut Suomen itsenäisyyden aikana useimmin hallituksessa edustettuna ollut puolue. Keskustan riveistä on noussut kolme tasavallan presidenttiä: Lauri Kristian Relander (1925-1931), Kyösti Kallio (1937-1940) ja Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kaleva Kekkonen (1956-1981). Sotien jälkeen Keskusta oli etulinjassa rakentamassa uutta ulkopolitiikkaa, sosiaalista perusturvaa sekä tasa-arvoa luovia peruspalveluita; terveyskeskus- ja peruskoulujärjestelmää sekä alueellisesti kattavaa korkeakouluverkostoa.